Rakkausruokaa

Tällä viikolla vietetään rakkausviikkoa tulevan Ystävänpäivän kunniaksi. Toinen iltapäivälehdistämme on hienosti huomioinut teemaviikon myös ruokanäkökulmasta, ja perustanut oman rakkausviikon ruokasivuston. Sivusto kunnioittaa kotiruokaa ja se määrittelee rakkausruoaksi itse tehdyn ruoan. Sivustolla on hieno lausahdus: "Voiko suurempaa rakkaudenosoitusta olla kuin rakkaudella tehty ruoka?". Niinpä! Sanotaanhan muutenkin, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta... Bernard Shaw totesi myös aikanaan, ettei mikään rakkaus ei niin rehellistä kuin rakkaus ruokaan!

Minulta on kysytty usein lempiruokaani. Vastaus tulee nopeasti: riista sen kaikissa muodoissaan. Metsästäjäperheen lapsena totuin riistan makuun jo ihan lapsesta lähtien, ja omin silmin näin, mitä kaikkea vaaditaan niin metsästäjältä, hänen seuraltaan kuin perheeltäkin, jotta tuo arvokas liha on pöydässä saakka. Kun tietää riistan metsästyksen haasteet ja siihen tarvittavan vaivannäön, niin raaka-ainetta arvostaa ihan eri tavoin kuin kaupasta ostettua "tavallista lihanpalaa" ja siitä yrittää tehdä ruokaa taiten ja rakkaudella. Harva myös mieltää, ettei metsästys ole pelkkää metsästystä: se on elämäntapa, johon metsästyksen lisäksi kuuluu riistanhoitoa, -laskentaa ja -kantojen kestävyydestä huolehtimista. Riista on myös erottamaton osa suomalaista ruokakulttuuria, onhan se aikanaan ollut elinehto kansamme hengissä pysymisessäkin.

Sain viime viikolla ystävältäni lahjaksi savustetun peuranlavan. Siihen kiteytyy pitkälti omaa ruokafilosofiaani: lähellä kasvanutta, jonka alkuperä ja tuotantoketju ovat tiedossa.

Tämäkin peura on elämänsä kasvanut kotikylässäni, tunnen sen metsästäjän ja tiedän, missä se on savustettu. Maku tuo jotain ikiaikaista mieleen, onhan savustus ollut meille yksi perinteisimmistä ruoan säilymistä lisäävistä keinoista. Tästä palasta loihdin rakkausviikonkin jälkeen herkkuja - rakkaudella!

Suomalaiset arvostavat kotimaista maataloutta ja ruokaa

Tänään julkaistiin Ajatuspaja e2:n, Maaseudun Sivistysliiton ja MTK:n tutkimus suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteista. Tutkimuksen mukaan kotimaista ruokaa arvostetaan entistä enemmän, syynä erityisesti, että sitä pidetään turvallisempana kuin muualta tuotua ruokaa. Luottamus kotimaista ruokaa kohtaan on kasvanut viime vuoden tutkimukseen verrattuna kaikissa ikäryhmissä. Tutkimukseen vastanneista 80% haluaa raaka-aineiden alkuperän esiin eineksiin ja valmisruokiin, 72% halusi alkuperätiedon näkyviin myös ravintoloissa ja koulu- ja työpaikkaruokailussa.

Ruoan turvallisuutta selittänee tunne vahvasta suomalaisesta valvonnasta ja lainsäädännön tiukkuudesta. Toisaalta 64% vastaajista haluaa tiukempaa valvontaa eläinkuljetuksiin tiloilta teurastamoille. Tässä taustalla on varmastikin hevosen lihaan liittyneet väärinkäytökset viime vuonna, mutta myös huoli eläinten hyvinvoinnista sen elämän loppuun saakka.

Maataloustukien hyväksyttävyys on edelleen vahva, mutta tukiin pitäisi liittää entistä enemmän ympäristönsuojelunäkökohtia. Selvä enemmistö vastaajista haluaisi myös tehokkaampaa maatalouden ravinnekierrätystä. Toisaalta vastaajat eivät tunnu tietävän ruoan ja ruoantuotannon ympäristövaikutuksista, ja myös eläinten olosuhteista Suomessa vallitsee epätietoisuutta. Vastausten mukaan suomalaisten on vaikea hahmottaa elintarvikkeen hinnan muodostusta ja mikä osa siitä on maatalousyrittäjälle maksettavaa osuutta. Myöskään maataloustukien merkitystä ruoan hinnan alentajana ei tunnisteta.

Kysymyspatterissa oli ensimmäistä kertaa kysymyksiä geenimuuntelusta. Vastausten mukaan asia on selvästi suomalaisia arvelluttava ja pelottava, ja vain 16% vastaajista piti sitä ratkaisuna koko maailman ruokapulaan. Enemmistö vastaajista myös arvioi, että geenimuuntelua hyödyntävään ruoantuotantoon sisältyy enemmän riskejä kuin perinteiseen ruoantuotantoon.

Suomalaiset ovat valmiita maksamaan ruoasta hieman suurempaa hintaa suomalaisilla perheviljelmillä tuotetusta ruoasta verrattuna suurtilojen tuotteisiin. Luomun osuus on varovaisessa kasvussa, luomuun liittyvissä kysymyspattereissa oli muihin verrattuna enemmän vaihtelua vastaajien ammattiryhmien mukaan.

Vastaajien mielestä lähiruoka on kotimaakunnan ruokaa, alueen omista raaka-aineista tuotettua ruokaa. Lähiruoan laajempi määritelmä kotimaisesta ruoasta ei saa suomalaisten kannatusta.

Tutkimuksen voit lukea kokonaisuudessaan tästä.

Kuva: Kirsi Viljanen

Supertorstaina ravitsemussuosituksia ja maaseututietoutta

Viime torstaina Säätytalolla Helsingissä koettiin oikea tiedon supertorstai. Ensin aamupäivällä täpötäysi iso salillinen sai kuulla, minkälaiset ovat uudet kansalliset ravitsemussuositukset ja iltapäivällä samassa talossa julkistettiin Maaseutukatsaus 2014 ja Maaseutubarometri.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja Jaana Husu-Kallio avasi julkistamistilaisuuden kertoen samalla sen linkittymisestä pohjoismaisiin, uudistuksen alla oleviin ravitsemussuosituksiin

Ravitsemussuositukset on tarkoitettu ohjaamaan terveydenhuollon, ruokapalveluiden, ja elintarviketeollisuuden ammattilaisten sekä eri viranomaisten ja kansanterveysjärjestöjen toimintaa kansanterveyden edistämisessä. Suosituksissa annetaan myös ruokien valintaan liittyviä ohjeita, jotka on laadittu sopimaan suomalaisiin ruokatottumuksiin ja ruokakulttuuriin. Valintojen tueksi on tuotettu uusi ruokakolmio ja lautasmalli.

Suosituksissa painottuu entistä enemmän kasvisten ja marjojen osuus, täysjyvävilja ja rasvattomat maitotuotteet. Kalan merkitys on aikaisempaa vahvempi ja uutena ryhmänä suosituksiin on otettu mukaan pähkinät ja siemenet. Punainen liha ja leikkeleet ovat vähennettävien listalla, samoin lisättyä sokeria sisältävät tuotteet, suola ja alkoholi. Rasvojen käytössä pitäisi siirtyä kovista eläinperäisistä rasvoista pehmeisiin kasviöljyperäisiin tuotteisiin. D-vitamiinin saantisuositusta nostettiin, mutta hyvin maltillisesti vaikka kansallinen ja kansainvälinen keskustelu tason nostosta käy kuumana.

Husu-Kallion lisäksi tilaisuudessa puhuivat ravitsemustoimikunnan jäsenet professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta ja apulaisprofessori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta, lisäksi kuultiin kaupan ja teollisuuden edustajien kommentit ravitsemussuosituksista. Ravitsemustoimikunnan edustajat kertoivat suositusten taustoista ja siitä moninaisesta, monivuotisesta tieteellisestä selvitystyöstä, joka on johtanut nykyisiin suosituksiin. Kaikki puhujat korostivat suositusten joustoja - jatkossakin on lupa herkutella, kunhan se pysyy kohtuudessa eikä ole jokapäiväistä. Lisätty suola teolllisissa elintarvikkeissa sai puhujilta pyyhkeitä. Leipomoliiton edustaja kommentoi tähän, että kuluttajat haluavat suolanmakua leipiinsä - mikäli kotimaiset leipomot joutuisivat alentamaan suolan määrää leivissään, siirtyisivät kuluttajat ostamaan tuontileipiä.

Professori Mikael Fogelholm korosti puheessaan ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion terveysvaikutuksia, nimenomaan terveyttä ylläpitämään. -Yksilökohtaiset hoitosuositukset tehdään aina erikseen, hän huomautti.

Professori Mikael Fogelholm  ja apulaisprofessori Ursula Schwab esittelivät uutta ruokakolmiota

Täysin uutta ravitsemussuosituksissa on ruoan ympäristövaikutusten ja terveysnäkökohtien yhteennivominen. Ympäristövaikutusten mukaan otto keskustelutti etukäteen kulisseissa ja jälkikäteen mm. mediassa, mutta Säätytalolla kuulluissa puheenvuoroissa ja käytäväkeskusteluissa ympäristönäkökohtien huomioimista kehuttiin. Ja mikä ettei sillä terveellisimmiksi ruoka-aineiksi suosituksissa todetut elintarvikkeet osoittautuivat samalla ympäristöystävällisimmiksi. Keittiöalan ammattilaiset kiittelivät erityisesti sitä, että heidän työarkeensa vaikuttavia suosituksia on nyt ensi kertaa koottu samojen suositusten sisään.

Suositukset ottivat ensi kertaa esille myös lähiruoan ja luomun ruokavaliossa. Erityisen ylpeä olen siitä, että kansallisiin ravitsemussuosituksiin on lähiruoka otettu huomioon hallituksen lähiruokaohjelman mukaisesti korostaen paikallisuutta, tuottajien ja kuluttajien lähempää yhteyttä ja uudenlaista yhteisöllisyyttä.

Iltapäivällä Säätytalolla oli vuorossa tiukkaa maaseututietoutta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja työ- ja elinkeinoministeriö julkistivat maaseudun nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä laajasti tarkastelevan Maaseutukatsauksen 2014, jonka mukaan maaseudun elinvoiman avaimet löytyvät erityisesti biotaloudesta, bioenergiasta ja lähiruoasta! Samassa tilaisuudessa julkistettu kansalaisten, yritys- ja kuntapäättäjien sekä median maaseutumielipiteitä esittelevä Maaseutubarometri toi esiin, miten positiivisesti suomalaiset suomalaiseen maaseutuun suhtautuvat ja miten moni suomalaisista on "kaappimaalainen". Maaseudun etuina ovat erityisesti luonto, aitous ja hyvä elämä. Lähiruoan ja luomun tuottaminen, matkailu ja biotalous luovat kyselyn mukaan jatkossakin maaseudulle elinvoimaa.

Juho Rahkonen Taloustutkimukselta esitteli uutta Maaseutubarometria, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin positiivisesti maaseutuun

Toivon, että niin ravitsemussuositukset kuin molemmat edellä mainituista maaseutuselvityksistä tulevat meidän kaikkien kehittämistyötä tekevien jokapäiväiseksi työkaluksi, niissä on valtavasti tietoa!

Pääset seuraamaan ravitsemussuositusten julkaistamistilaisuutta tästä.

Kuvat: Kirsi Viljanen, ruokakolmio ja lautasmalli -kuvat Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Joulupöydän lähiruokailoa!

Hyvän Tuomaan tuoma joulu 2013 alkaa olla pahan Nuutin poishakua vaille ohi. Omissa ruokahankinnoissani aina olen suosinut kotimaisia tuotteita, mutta tähän jouluun valmistauduttaessa pohdin erityisesti, miten lähiruokaisan siitä pystyn saamaan - ilman, että se vaatii erityisiä toimenpiteitä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että omalla paikkakunnallani alkaa yhä paremmin olla lähiruoan tuottajia, jalostajia ja myös myymälöitä hyvän kyläkaupasta saatavan lähituotevalikoiman lisäksi.

Joulupöytämme kruunun, 9-kiloisen kinkun, hankin tänä vuonna alle 3 kilometrin päässä kodistani sijaitsevasta uudesta lähiruokamyymälästä. Tuoreena, tiinusuolattuna - ja voitte kuvitella, että maku oli aivan toista, kun pariin otteeseen pakastetussa versiossa! Ja kinkun alkuperä oli varmasti selvillä, "potsi" kun oli kasvanut sian elämänsä alle 7 kilometrin päässä kotoamme sijaitsevalla maatilalla.



Kyseisestä lähiruokamyymälästä ostin myös saman tilan perinteistä kinkkurullaa, jonka maun äitini totesi olevan ihan saman, mitä hän muistaa omasta lapsuudestaan.

Joulupöydän laatikoiden ja rosollin porkkanat ja punajuuret olivat naapurikunnastamme mieheni kotitilalta, suolakurkut naapurikunnassa toimivasta jalostusyrityksestä, perunat omalta paikkakunnaltamme ja lanttujen kasvattajakin oli tiedossa. Omassa puutarhassani ei talviomenalajikkeita kasva, enkä kotimaista omenaa onnistunut saamaan mistään, joten rosolliin käytin ranskalaista omenaa. Tämä sallittakoon joustona tässä yhteisessä EU-maailmassa... Ilmastovaikutuksista huolimatta porkkanalaatikkoon käytin riisiä, se kun meillä kuuluu enemmän juhlaan kuin arkeen.

Laatikoissa ja leipomuksissa käytin 7 kilometrin päässä sijaitsevalta toiselta tilalta hakemaani tinkimaitoa, josta tein myös maittavan piimäjuuston.

Juuston herasta pyöräyttelin vielä leipiä ja sämpylöitä, joissa jauhoina käytin oman paikkakunnan tuottajien perustaman osuuskuntamuotoisen pienmyllyn tuotteita. Myös eri ruokiin ja leipomuksiin käyttämäni kananmunat olivat peräisin omasta kunnastani.

Alkupalapöydässä olleen kalavalikoiman (itse graavattua kotimaista lohta ja itse tehtyä lasimestarin silliä) kruunasi keväällä omasta rannasta pyydystetystä 6,5 kiloisesta hauesta lypsetty, pesty, suolattu ja joulua odottamaan pakastettu mäti, joka nautittiin kotimaisen smetanan ja kotimaisen punasipulin kera.

Pakko tunnustaa, että olin jopa hämmästynyt, miten helposti pystyin joulupöydän antimet koostamaan ihanista lähituotteista. E-koodeja näissä oli 0, tuottajat saivat toivottavasti omaa työtään paremmin vastaavan korvauksen ja me aivan mahtavia, aitoja makuja joulupöytäämme!

Kuvat: Kirsi Viljanen

Eduskunnan lähiruokapäivä vol. 2. Yritys- ja ständitori



Eduskunnan Lähiruokapäivänä 13.11.13 lähiruoka oli Arkadianmäellä esillä koko päivän ajan eri teemoina ja tapahtumina. Aamupäivän kaikille avoimen seminaarin jälkeen tapahtuman taustajoukot siirtyivät ns. Lähestystöjen tilaan, johon oli rakennettu lähiruokaan liittyvä infonäyttely. Tilaisuus oli suunnattu Eduskunnan henkilöstölle, jota päivän mittaan kävikin todella runsaasti, lähes 500 henkilöä.




Lähiruokaa - tottakai -roll-up ja seinälakana toivottivat osallistujat tervetulleiksi Lähetystöjen tilaan

Tilaisuuden tausta-ajatuksena oli, että kansanedustajilla olisi mahdollisuus keskustella rauhassa yrittäjien kanssa elintarvikealan pienimuotoisempaan yrittäjyyteen liittyvistä ajankohtaisista asioista, lainsäädännöllisistä haasteista ja tulevaisuuden kehitysnäkymistä. Kokonaisuus oli rakennettu niin, että Suomi oli alueellisesti ja toimialoittain katettu: mukana oli yrittäjiä Uudeltamaalta, Hämeestä, Satakunnasta, Varsinais-Suomesta, Kaakkois-Suomesta, Lapista, Pirkanmaalta ja Keski-Suomesta. Toimialoista oli edustettuina mylly- ja muu viljanjalostusteollisuus, lihanjalostus, maidonjalostus, kalatalous, luonnontuotteet ja hunaja, luomu, yrtti- ja kasvistuotanto.

Yritysten lisäksi paikalla oli myös muutama alan yleiseen kehittämiseen liittyvä infopiste, jossa esillä olivat mm. hallituksen lähiruokaohjelma, Ruoka-Suomi -toiminta, aitojamakuja.fi -portaali, alueellinen alan kehittämistyö, lasten Ruoka-koulu -toiminta, kestävien elintarvikehankintojen edistäminen ym.

Päivän mittaan keskustelua syntyikin runsaasti ja kansanedustajat kuuntelivat tarkalla korvalla, mitä he alan yrittäjyyden eteen voisivat tehdä.



Keskisuomalainen Ari Seppälä Komppa-Seppälän luomutilalta maistatti luomuhunajaa ja hunajasuklaata. Kuva: Saara Pietilä



Jussi Veijola MTT:ltä esitteli Lapin luonnontuotteista tehtyjä tuotteita ja vastaili alaan liittyviin kysymyksiin. Kuva: Saara Pietilä



Joni Niemi Saparokuja Oy:stä kertoi lihanjalostustoimialasta. Kuva: Saara Pietilä



Saaristolaisyrittäjyydestä ja leipomoalasta oli kertomassa Sixten Laine Rosala Bagaren Oy:stä. Kuva: Saara Pietilä

 


Hämeen ja Satakunnan yrityksistä paikalla olivat Sysmän Luomuherkut Oy ja Kolvaan kala. Esittelijöinä kuvassa Sanna Lento (vas.) Hamk:sta, Marko Jori Pyhäjärvi-Instituutista ja kalastaja Jouni Aaltonen. Kuva: Saara Pietilä

  

Kaijus Ahlberg oli esittelemässä yrtti- ja kasvihuoneviljelyä ja kertoi samalla mahdollisuuksista tuottaa lähiruokaa Helsingin kupeessa. Kuva: Saara Pietilä



Eero Koivisto Ruislandia Oy:stä oli esittelemässä innovatiivista ruistuotetta. Kuva: Saara Pietilä

  

Heikki Ahopelto oli mukana tapahtuman ideoinnissa ja toteuttamisessa, ja paikan päällä edusti pirkanmaalaista elintarvikeyrittäjyyttä Armas-tuoteperheen kera



Eduskunnan ruokapalveluhenkilöstöä kiinnosti, mistä he löytäisivät pienyrittäjien tuotteita. Kuva: Saara Pietilä

Kirsi Malaska (keskellä) kertoi kiinnostuneille kestävistä julkisista elintarvikehankinnoista. Kuva: Saara Pietilä

Päivi Töyli Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Braheasta esitteli aitojamakuja.fi -portaalia, jossa tällä hetkellä on yli 1800 elintarvikealan ja suoramyyntiä harjoittavan tilan yhteys- ja tuotetiedot

Heidi Valtari (vas.), Johanna Mattila (oik.) ja Päivi Töyli (toinen oik.) Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Braheasta olivat kanssani pöydän äärellä, josta sai tietoa lähiruokaohjelmasta, Ruoka-Suomi -teemaryhmästä, aitojamakuja.fi -portaalista ja ruiokamatkailusta sekä alan yleisestä kehittämis- ja tutkimustoiminnasta

Minna Kantén Ruokatieto ry:stä jakoi Hyvää Suomesta -merkin 20-juhlan kunniaksi tuliaiskasseja. Kuva: Saara Pietilä



Lähiruoka näkyi ja maistui myös Eduskunnan ruokapalveluissa, nam! Kuva: Heidi Valtari

 Lähiruokapäivää Eduskuntaan olivat järjestämässä Eduskunnan Ruokaryhmä ja Lähiruokakerho, hallituksen lähiruokaohjelma, Ruoka-Suomi -teemaryhmä, Ruokatieto ry, MTK ry, SLC rf, EkoCentria, Aitojamakuja II-hanke, Heikki Ahopelto / Armas-perhe, Keski-Suomen alueellinen elintarvikealan kehittämistoiminta ja Suomen Keittiömestarit ry.      

Yrityksistä mukana olivat: Ruislandia Oy, Puutarhatoimisto Ahlberg Oy, Saparokuja Oy, Armas-perhe, Komppa-Seppälän luomutila, Kolvaan kala, Rosala Bagaren Oy, Sysmän Luomuherkut Oy ja Ranua-Revontuli Oy.       



Eduskunnan Lähiruokapäivä, vol. 1. Lähiruokaseminaari

13.11.13 oli historiallinen päivä Eduskunnassa: siellä järjestettiin sen ensimmäinen Lähiruokapäivä. Päivä alkoi avoimella seminaarilla, joka kokosi satakunta osallistujaa niin Arkadianmäeltä kuin lähiruokasektorin toimijoista.

  

Seminaarin avasi ke. Anne Kalmari (kesk.), joka toimii Eduskunnan Ruokaryhmän ja Lähiruokakerhon puheenjohtajana. Hän kertoi ao. ryhmien pyrkivän vaikuttamaan mm. lähiruoan lisäämiseksi julkisissa hankinnoissa, ja keinoina olleen esimerkiksi valtuustoaloitepohjan tekeminen kestävistä elintarvikehankinnoista ja sen aktiivinen levittäminen ennen edellisiä kuntavaaleja. Toiminta on vaikuttanut myös Eduskunnan ruokapalveluista vastaavan yrityksen tarjontaan, ja nyt esimerkiksi ulkomaista kalaa on saatu korvattua kotimaisilla särki- ja lahnapihveillä. Fazer Amican edustaja toi myös oman tervehdyksensä seminaariin, ja kertoi raaka-aineiden pääpainon olevan nykyään kotimaisissa tuotteissa, lisäksi edustustilaisuuksissa suositaan erityisesti pientuottajien ja -yrittäjien erikoistuotteita, ja heidät tuodaan myös menuissa esiin.



Avauspuheenvuorossa Anne Kalmari korosti Lähiruokapäivän merkitystä: kaikki paikalla olevat pitää saada sytytettyä lähiruoka-asialle. Jos alkutuotantoa ei ole, ei ole myöskään kotimaista elintarviketuotantoa, jokaisen pitää tehdä valintoja myös henkilökohtaisesti kotikeittiössään ja ravintoloissa käydessään, totesi Kalmari. Seminaarin toivottiin lisäävän myös painetta pakollisiin ruoan alkuperämerkintöihin.



Itse pidin esityksen hallituksen lähiruokaohjelmasta, sen tavoitteista ja suunnannäytöstä myös pitkälle tulevaisuuteen. Puheenvuorossani korostin poliittisten sitoumusten tärkeyttä myös tulevien hallitusten osalta, sillä lähiruoka vaatii taakseen pitkäjänteistä, systemaattista kehitystyötä yli hallituskausien.  

 

Seminaari oli myös Hyvää Suomesta –merkin 20-vuotisjuhlaseminaari ja toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi Ruokatieto ry:stä kertoi Hyvää Suomesta –toiminnan historiasta ja nykytilanteesta. Merkin vahvuutena on tunnettuus ja luottamus kuluttajien keskuudessa, samoin, että työssä on mukana koko arvoketju: tuottajia, teollisuus, kauppa, järjestöt. Merkki on toiminut erityisesti suomalaisen kilpailuedun ja imagon rakentajana. Lampisjärvi muistutti, että saadakseen Hyvää Suomesta –merkin, tulee tuotteen liha, kala, maito ja kananmunat olla 100 %:sti kotimaista.

Harva meistä varmaan tietää, tai muistaa, että meille kaikille niin tunnetun logon suunnitteli jo 20 vuotta sitten aikansa guru, professori Kyösti Varis.

Hanne Husso EkoCentriasta kertoi kestävistä julkista elintarvikehankinnoista. Ruokalistasuunnittelussa on yhä tärkeämpää miettiä sesonginmukaisuutta, ja sen mukaista reseptiikkaa. Tämä vaikuttaa myös kustannustason maltillisuuteen: mm. kotimaiset juurekset ovat talviaikaan hyvinkin edullisia. Husso korosti myös ennakoivan vuoropuhelun tärkeyttä: kuntapäättäjät, hankinta-asiantuntija, tuottajat ja jalostajat sekä ruokapalvelut on saatava yhteen keskustelemaan, mitä tuotteita ruokapalveluissa tarvitaan ja mitä tuottajilla on tarjottavanaan. Anni-Mari Syväniemi MTK:sta nosti omassa puheenvuorossaan esiin pk-yritysten lainsäädännöllisiä haasteita. Hän kertoi, että kaikki selvitykset osoittavat etteivät yritykset saa tarpeeksi tukea ja neuvontaa ja korosti, että tähän on saatava muutos.

Seminaarin lopussa kuulimme tärkeiden valiokuntien ja kaikkien puolueryhmien kannanotot lähiruokaan. Martti Korhonen (ympäristövaliokunta, pj.) korosti tuotantoketjun kokonaisuuden olevan kaikkein tärkeintä, se, miten kukin ketjun osa toimii. Samalla on mietittävä myös jätteiden määrää ja ruokahävikkiä. Isot kauppaketjut hallitsevat markkinoita, ja kuluttajien tulee lisätä painetta kaupan valikoimien laajentamiseksi myös lähiruokatuotteilla, Korhonen totesi. Hän myös muistutti hankintaosaamisen tärkeyttä ammattikeittiöissä: ravintolaadun lisäksi laatukriteereiksi pitäisi saada tuoreus ja sesonginmukaisuus. Korhonen kannusti kuulijoita myös kurkkaamaan vaimonsa Lähi(ö)ruokaa –blogia.

Jari Leppä (maa- ja metsätalousvaliokunta, pj.) korosti, ettei ruoka saa olla itsestään selvyys, ja että Suomen ja EU:n pidettävä huolta omasta huoltovarmuudesta. Leppä painotti, että lähiruoka on mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden ala ja sen monien arvojen olevan lähellä yhä useamman kuluttajan arvoja, ja että lähiruoka luo lähihyvinvointia. Lähiruoan on kuitenkin oltava hyvää ja haluttavaa, jotta se menee kaupaksi, totesi Leppä. ”Oma ruoka ja lähiruoka vaikuttavat nopeimmin kauppataseeseemme, hyvinvointiimme, kansantalouteen. Meillä ei ole varaa tuontiruokaan!”, päätti Leppä puheenvuoronsa.

Puolueryhmien puheenvuorot aloitti Sari Sarkomaa (kok), joka painotti Eduskunnan Lähiruokakerhon olevan koko eduskunnan yhteinen juttu! Sarkomaa korosti, että lähiruokaohjelmaa viedään yhdessä eteenpäin. Kokoomus on tarttunut erityisesti lainsäädännön kehittämiseen ja hallinnollisen taakan vähentämiseen, ja on nyt käynnistämässä niin alan yrityksille suunnattua kyselyä lainsäädännön esteistä ja jalkautumassa myös maakuntiin kuuntelemaan yritysten huolia.





Sari Sarkomaa aloitti puolueryhmien puheenvuorot

  

Katja Taimela (sd.) totesi, että Eduskunnan tehtävänä on nyt tehdä kaikkensa lainsäädännön helpottamiseksi, jotta yrityksillä olisi mahdollisuus kehittää toimintaansa. Taimela toi esiin lähiruoan työllisyysvaikutukset, joilla on suuri merkitys yhteiskunnan taloustilanteen kehittymiseen. Lähiruoan haasteista Taimela nosti esiin saatavuuden, ja että lyhyet jakeluketjut vaativat erityisesti tuottajien yhteistoimintaa - julkisissa keittiöissä kantavana teemana on ehdoton toimitusvarmuus. Kysyntää pitää nyt hyödyntää, ja lähiruoasta ollaan valmiita myös maksamaan, totesi Taimela. Hän toivoi lisää paikallistuotteita vähittäiskauppoihin kilpailun lisäämiseksi, toisin kuin kaupparyhmät ovat kommentoineet. ”Joulu on tulossa, lähiruoalla saadaan tehtyä kaikki jouluruoat!”, päätti Taimela puheenvuoronsa.

Ritva Elomaa (ps.) toi esiin sen, miten hienoa on, että yli puoluerajojen lähiruokaa voidaan eduskunnassa edistää ja painotti, että lähiruokaa pitää saada julkisiin keittiöihin. Elomaa korosti myös liikunnan ja terveellisten raaka-aineiden ja juuresten merkitystä. ”Lapset eivät enää tunnista juureksia eikä muidenkaan ruokien raaka-aineita”, esitti Elomaa lopuksi huolensa.

Eila Tiainen (vas.) toi esiin oman maakuntansa tilanteen, ja miten huonosti Keski-Suomessa on saatavilla lähiruokaa, sen löydettävyys kaupoista on myös satunnaista. Lähiruoan tuottamisessa ei arvona ole vain hyvä maku, vaan lähiruoka huolehtii myös terveellisyydestä, kulttuuriarvoista ja ympäristöstä. Maaseudulta on löydyttävä lisää kumppanuutta ja yhteistyötä yrittäjien välille, peräsi Tiainen ja toi esiin, ettei tilaravintoloita, pienpanimoita ja tilaviinejä saa unohtaa. Tiainen korosti myös paikallisen kalan käytön lisäämistä ja sesonkien nostamista arvoonsa. Sesonginmukaisuus lisäisi omalta osaltaan myös ruoan arvostusta, ja olisi mitä suurimmilta osin myös kulttuuria, totesi Tiainen lopuksi.

Satu Haapanen (vihr.) kehui, että lähiruoka on asia, jossa hallitus todella onnistunut, eikä poliittisia ristiriitoja sen ympärillä ole. Hän korosti puhtaan luonnon olevan edellytys puhtaalle ruoalle. Lähiruokaa tulee saada lisää myös kuntahankintoihin, ja kysymys on pitkälti kuntien tahtotilasta. Lähiruoka tulisi saada mukaan myös uusiin opetussuunnitelmiin, totesi Haapanen ja kannusti kaikkia tuottajia ja kalastajia olemaan aktiivisia kertomaan alkutuotannosta ja toiminnastaan esimerkiksi kouluissa.

Thomas Blomqvist (rkp.) toi esiin, että vielä 1960-luvulla oltiin maalla suhteellisen omavaraisia, mutta nyt maallakin ollaan pitkälti teollisten tuotteiden varassa. Kaikkien tulisi panostaa vieläkin enemmän tiedotukseen, markkinointiin ja alkuperäismerkintöihin. Blomqvist peräsi kaupoilta niiden vastaamista kuluttajien lähiruoan kysyntään. Myös lainsäädännön kautta on mietittävä, miten tähän päästään.

Jouko Jääskeläinen ( kd.) korosti, että kunnissa pitäisi oikeasti miettiä aterioiden hintaa ja miten esim. senttiä paria lisäämällä voitaisiin saada monenlaisia hyötyjä lähiruokaa käyttämällä.

Seminaari osoitti eduskunnan vahvan tahtotilan lähiruoan edistämiseen myös jatkossa ja uskon lähiruoan merkitykseen tulevaisuuden menestyvänä toimialana. Lähiruoan lisääminen julkisissa elintarvikehankinnoissa, elintarvikelainsäädännön ja muun yrittäjiin kohdistuvan säädöstön purkutalkoot, alkutuotannosta huolehtiminen ja kauppojen käytäntöjen muuttaminen lähiruoan saamiseksi paremmin vähittäiskaupan hyllylle nousivat isoina teemoina esiin.

Lähiruokapäivän toteuttamisessa Eduskunnan Ruokaryhmän ja Lähiruokakerhon lisäksi olivat: Ruokatieto ry, hallituksen lähiruokaohjelma, Ruoka-Suomi -teemaryhmä, MTK, SLC, EkoCentria, Aitojamakuja II -hanke, Heikki Ahopelto / Armas-perhe, Keski-Suomen alueellinen kehittämistoiminta ja Suomen Keittiömestarit ry.

Lähiruokapäivä jatkui Eduskunnassa info- ja näyttelytilaisuutena, jonka kuulumisia seuraavassa kirjoituksessani.

Kuvat: Kirsi Viljanen

Ruokahävikkipohdintaa köökin pöydän ääressä

Sunnuntaina 10.11.13 päättyi Kuluttajaliiton vetämä Suomen ensimmäinen Hävikkiviikko, jossa kannustettiin kuluttajia kiinnittämään huomiota syntyvään ruokahävikkiin ja annettiin vinkkejä hävikin vähentämiseksi. Hävikkiviikko –kampanja on näkynyt ja kuulunut monissa kanavissa, ja esimerkiksi kampanjan Facebook-sivulla annettiin ohjeita ruoan tuunaukseen ja kerättiin kansalaisten vinkkejä hyvistä hävikin vähentämiskeinoista.

Hävikkiviikko liittyy Saa Syödä! –hankkeeseen, joka kannustaa vähentämään kotitalouksissa syntyvää ruokahävikkiä. Hankkeessa kokeillaan myös ylijäävän ruoan yhteisöllistä jakamista taloyhtiössä. Myös tämä hanke on Kuluttajaliiton vastuulla, ja osa ympäristöministeriön rahoittama Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmaa.

6.11.2013 järjestettiin Helsingissä Narinkkatorilla Saa syödä –tempaus, jossa Kuluttajaliitto yhdessä monien yhteistyökumppaniensa kanssa jakoi kaikkiaan 5 000 kasvisruokalounasta. Ruoan raaka-aineet oli saatu alueen kaupoiltaylijäävinä raaka-aineina. Myös maa- ja metsätalousministeriö oli mukana tempauksessa.

 

Laatuketjun koordinaattori Petri Koskela maa- ja metsätalousministeriöstä jakoi jo aamuvarhain kasvislounaita yhdessä Motivan asiantuntijan Elina Ovaskaisen kanssa

Hävikkiviikko nosti minulla päällimmäiseksi kysymyksen, että tähänkö pisteeseen ollaan tosiaan tultu: ruokaa ei arvosteta, ja täällä meillä Suomessa heitetään ruokaa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa eli 20–30 kiloa henkeä kohti. Syitä ruoan poisheittämiseen on useita, ja niitä on tarkasteltu monissa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa.

Kirjoitan tätä keittiön pöydän ääressä. Ja mietin samalla omiakin ruoan hankinta- ja kulutustottumuksia, ja miten itse asiassa tässä kodin sydäntilassa tulee toimittua. Isoäitini olivat syntyneet kumpikin 1800-luvulla ja kokeneet kahden sodan ja pula-aikojen koettelemukset, samoin äitini on lapsuutensa elänyt sota-aikana. Näiltä viisailta naisilta olen varmastikin verenperintönä saanut arvostuksen ruokaa kohtaan, taidon sitä tuunata ja tietynlaisen nuukuuden geenin.

Kyse on itse asiassa hyvinkin yksinkertaisista asioista. Kerään esimerkiksi leivänkannikoita ja –paloja kuivumaan, sillä niistä saa hyvää, teollista tuotantoa maukkaampaa korppujauhoa. Puuron rippeet piilotan sämpylätaikinoihin, ylijääneistä perunoista saa loistavia pyttiksiä, vanhaksi menevät piimä- ja jugurttituotteet saavat uuden elämän piimäkakuissa ja muissa leivonnaisissa, piparipurkin pohjalle jääneitä piparkakkuja voi käyttää jälkiruoissa hillon ja kermavaahdon kera – vain muutamia vinkkejä mainitakseni. Ja kauppaan menen yleensä kauppalapun kanssa yllätysostosten välttämiseksi. Eli aivan simppeleitä asioita meidän kaikkien toimintatavoiksi.

Ja yksi vinkki on yli muiden: hanki oma koira! Ainakin tällä hetkellä meillä kotona kompostoriin päättyvät vain kahvinporot ja hedelmien kuoret, lopuista tähteistä pitää huolen suurikokoinen ja ruokahalultaan pohjaton nelijalkainen ”biokompostori”...