Kun sairaus kaataa ruokakolmion

Kirjoitan tämän bloggauksen nyt perheen ruokahuollosta vastaavana äitinä eikä teksti edusta ministeriön virallista kantaa.

On kulunut lähes päivälleen vuosi siitä, kun uudet kansalliset ravitsemussuositukset julkaistiin. Oman perheemme ravitsemus oli suhteellisen linjassa uuden ruokakolmion kanssa. Lihaa tosin söimme liikaa, mutta ruisleipää ja muita täysjyvätuotteita kului, pakastimen kätköistä kaiveltiin metsien ja puutarhan satoa pitkin vuotta, kasvikset maistuivat ja teollisista tuotteista yritimme poimia niitä kevyempiä. Itse pidän ruoanlaitosta, joten kotona oli – ja on – tarjolla kotiruokaa, joskus kiireen vuoksi tosin tuli oikaistua ja käytettyä pakastealtaan puolivalmisteita. Ulkonakin oli kiva aina silloin tällöin perheen kanssa käydä syömässä.

Kunnes… Puolisollani todettiin vakava sairaus, jonka myötä hänelle tuli todella tiukka ruokavalio ja paljon ruoka-ainerajoitteita. Sairaalasta saadut ravitsemusohjeet kaatoivat ruokakolmion - jos ei nyt kärjelleen niin ainakin kyljelleen. Kieltolistalle menivät lähes kaikki terveellisiksi mielletyt: ruis, kaura, kaikki täysjyvätuotteet, palkokasvit ja maitotuotteet. Lihaa, perunaa ja tiettyjä hedelmiä ja kasviksia sai syödä vain rajoitetusti ja prosessoituja tuotteita ja kevyttuotteita kehotettiin välttämään, sillä niissä on paljon potilaan kieltolistalta löytyviä pitkiä E-koodi-sarjoja. Innokkaana leipojana olin uuden tilanteen edessä, kun leivinjauhe on yksi kriittisimmistä aineista. Sallittujen ruokien listalta löytyivät marjojen lisäksi sen sijaan hillot, marmeladit ym. mielenkiintoista… Lähiruokanäkökulmasta katsottuna ilahduttavaa kuitenkin oli, että tuotteissa kehotettiin käyttämään luomua ja esimerkiksi pienmyllyjen tuotteita lisäaineiden välttämiseksi.

Ruoanlaitto ja kaupassakäynti ovatkin aiheuttaneet lähikuukaudet minulle runsaasti harmaita hiuksia. Ihmetyttää, miten tässä runsauden maailmassa, missä ruokakauppojen hyllyt eivät riitä yhä monipuolistuvien valikoimien esille tuontiin, ei tunnu löytyvän mitään ostettavaa meidän perheellemme ruoaksi. Laskin, että meidän pikkuseudulla sen kolmessa kaupassa on esimerkiksi vähintään 20 metriä leikkelehyllyjä, ja vain erikseen tilaamalla saimme valikoimiin yhden lisäaineettoman tuotteen. Kaikki liemipohjat joudun keittämään itse aidoista raaka-aineista, yhtäkään sellaista leivonnaista en valikoimista ole löytänyt missä ei olisi mieheltäni kiellettyjä E-lisäaineita. Ravintoloissa emme enää uskalla käydä, sillä yksi ilta ei riittäisi menun sisältämien raaka-aineiden ja E-koodilistojen läpikäyntiin.

En syytä teollisuutta, sillä se käyttää tiukkojen tieteellisten tutkimusten jälkeen valvottuja, hyväksyttyjä lisäaineita, joilla parannetaan tuotteiden säilyvyyttä, rakennetta ja elintarviketurvallisuutta. Meidän perheemme tilanne on poikkeuksellinen, mutta avasi lopullisesti omat silmäni pohtimaan kaiken ruoan prosessoinnin tarpeellisuutta ja mielekkyyttä.

Jos tästä perheemme tilanteesta yrittää löytää edes jotain positiivista, niin yhä enemmän arvostan lähiruokaa, aitoja raaka-aineita ja itse tekemisen taitoa. Leipomaankin olen oppinut isoäitien opein…

Teksti: Kirsi Viljanen

Supertorstaina ravitsemussuosituksia ja maaseututietoutta

Viime torstaina Säätytalolla Helsingissä koettiin oikea tiedon supertorstai. Ensin aamupäivällä täpötäysi iso salillinen sai kuulla, minkälaiset ovat uudet kansalliset ravitsemussuositukset ja iltapäivällä samassa talossa julkistettiin Maaseutukatsaus 2014 ja Maaseutubarometri.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja Jaana Husu-Kallio avasi julkistamistilaisuuden kertoen samalla sen linkittymisestä pohjoismaisiin, uudistuksen alla oleviin ravitsemussuosituksiin

Ravitsemussuositukset on tarkoitettu ohjaamaan terveydenhuollon, ruokapalveluiden, ja elintarviketeollisuuden ammattilaisten sekä eri viranomaisten ja kansanterveysjärjestöjen toimintaa kansanterveyden edistämisessä. Suosituksissa annetaan myös ruokien valintaan liittyviä ohjeita, jotka on laadittu sopimaan suomalaisiin ruokatottumuksiin ja ruokakulttuuriin. Valintojen tueksi on tuotettu uusi ruokakolmio ja lautasmalli.

Suosituksissa painottuu entistä enemmän kasvisten ja marjojen osuus, täysjyvävilja ja rasvattomat maitotuotteet. Kalan merkitys on aikaisempaa vahvempi ja uutena ryhmänä suosituksiin on otettu mukaan pähkinät ja siemenet. Punainen liha ja leikkeleet ovat vähennettävien listalla, samoin lisättyä sokeria sisältävät tuotteet, suola ja alkoholi. Rasvojen käytössä pitäisi siirtyä kovista eläinperäisistä rasvoista pehmeisiin kasviöljyperäisiin tuotteisiin. D-vitamiinin saantisuositusta nostettiin, mutta hyvin maltillisesti vaikka kansallinen ja kansainvälinen keskustelu tason nostosta käy kuumana.

Husu-Kallion lisäksi tilaisuudessa puhuivat ravitsemustoimikunnan jäsenet professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta ja apulaisprofessori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta, lisäksi kuultiin kaupan ja teollisuuden edustajien kommentit ravitsemussuosituksista. Ravitsemustoimikunnan edustajat kertoivat suositusten taustoista ja siitä moninaisesta, monivuotisesta tieteellisestä selvitystyöstä, joka on johtanut nykyisiin suosituksiin. Kaikki puhujat korostivat suositusten joustoja - jatkossakin on lupa herkutella, kunhan se pysyy kohtuudessa eikä ole jokapäiväistä. Lisätty suola teolllisissa elintarvikkeissa sai puhujilta pyyhkeitä. Leipomoliiton edustaja kommentoi tähän, että kuluttajat haluavat suolanmakua leipiinsä - mikäli kotimaiset leipomot joutuisivat alentamaan suolan määrää leivissään, siirtyisivät kuluttajat ostamaan tuontileipiä.

Professori Mikael Fogelholm korosti puheessaan ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion terveysvaikutuksia, nimenomaan terveyttä ylläpitämään. -Yksilökohtaiset hoitosuositukset tehdään aina erikseen, hän huomautti.

Professori Mikael Fogelholm  ja apulaisprofessori Ursula Schwab esittelivät uutta ruokakolmiota

Täysin uutta ravitsemussuosituksissa on ruoan ympäristövaikutusten ja terveysnäkökohtien yhteennivominen. Ympäristövaikutusten mukaan otto keskustelutti etukäteen kulisseissa ja jälkikäteen mm. mediassa, mutta Säätytalolla kuulluissa puheenvuoroissa ja käytäväkeskusteluissa ympäristönäkökohtien huomioimista kehuttiin. Ja mikä ettei sillä terveellisimmiksi ruoka-aineiksi suosituksissa todetut elintarvikkeet osoittautuivat samalla ympäristöystävällisimmiksi. Keittiöalan ammattilaiset kiittelivät erityisesti sitä, että heidän työarkeensa vaikuttavia suosituksia on nyt ensi kertaa koottu samojen suositusten sisään.

Suositukset ottivat ensi kertaa esille myös lähiruoan ja luomun ruokavaliossa. Erityisen ylpeä olen siitä, että kansallisiin ravitsemussuosituksiin on lähiruoka otettu huomioon hallituksen lähiruokaohjelman mukaisesti korostaen paikallisuutta, tuottajien ja kuluttajien lähempää yhteyttä ja uudenlaista yhteisöllisyyttä.

Iltapäivällä Säätytalolla oli vuorossa tiukkaa maaseututietoutta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja työ- ja elinkeinoministeriö julkistivat maaseudun nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä laajasti tarkastelevan Maaseutukatsauksen 2014, jonka mukaan maaseudun elinvoiman avaimet löytyvät erityisesti biotaloudesta, bioenergiasta ja lähiruoasta! Samassa tilaisuudessa julkistettu kansalaisten, yritys- ja kuntapäättäjien sekä median maaseutumielipiteitä esittelevä Maaseutubarometri toi esiin, miten positiivisesti suomalaiset suomalaiseen maaseutuun suhtautuvat ja miten moni suomalaisista on "kaappimaalainen". Maaseudun etuina ovat erityisesti luonto, aitous ja hyvä elämä. Lähiruoan ja luomun tuottaminen, matkailu ja biotalous luovat kyselyn mukaan jatkossakin maaseudulle elinvoimaa.

Juho Rahkonen Taloustutkimukselta esitteli uutta Maaseutubarometria, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin positiivisesti maaseutuun

Toivon, että niin ravitsemussuositukset kuin molemmat edellä mainituista maaseutuselvityksistä tulevat meidän kaikkien kehittämistyötä tekevien jokapäiväiseksi työkaluksi, niissä on valtavasti tietoa!

Pääset seuraamaan ravitsemussuositusten julkaistamistilaisuutta tästä.

Kuvat: Kirsi Viljanen, ruokakolmio ja lautasmalli -kuvat Valtion ravitsemusneuvottelukunta