Vuoden 2019 Vuoden lähiruokateko -kilpailun voitti Heikkilän tila ja juustola. Kuva: Messukeskus/Lähiruoka&Luomu -messut |
Suomen Messut on avannut haun Vuoden lähiruokateko –kilpailuun,
jonka voittaja pokkaa Suomen Messusäätiön 2000 euron palkinnon. Lisätietoja
kilpailusta tästä. Tänä vuonna kilpailu on ensimmäistä kertaa kaksiosainen.
Määräaikaan tulleista ehdokkaista palkintoraati valitsee paitsi kilpailun
voittajan, mutta myös ne muutamat edelläkävijät, joista yleisö saa äänestää
oman suosikkinsa. On jännittävää odottaa, miten raadin ja yleisön mielipiteet
yhtyvät tai eroavat! Sekä raadin valinta että yleisön suosikki julkistetaan
Lähiruoka ja luomu –messujen avajaispäivänä Helsingin Messukeskuksessa.
Kilpailu järjestetään nyt kahdeksatta kertaa. Itse olen
ollut joka vuosi valintaraadissa, ja huomaan, miten tässä ajassa koko lähiruokasektori
on mennyt huimasti eteenpäin. Myös raati käy vuosi vuodelta yhä tiukempia ja
analyyttisempia keskusteluja ja pohdintoja valintojensa taustaksi. Avaan nyt
vähän raadin toimintaa ja voittajan valintaa, sillä resurssisyistä jokaiselle
ehdokkaalle emme millään pysty antamaan yksilöllistä palautetta.
Mihin raati sitten kiinnittää huomiota? Yleishuomiona voisi
todeta, että kokonaisuus on tärkeä, mutta pikkuseikat ratkaisevat. Esimerkiksi
lähiruokaravintolaksi itseään tituleeraava putoaa valinnasta pois heti, jos
esimerkiksi yrityksen menussa on mukana myös selvästi ulkomaista alkuperää
sisältäviä annoksia. Palkintoon ei riitä, että ammattikeittiöissä – niin
julkisissa tai yksityisissä - on tehty strategisia linjauksia lähiruuan käytön
lisäämisestä, ellei linjaus samalla konkretisoidu käytännön toimiksi.
Lähiruokamyymälän pitää myydä lähiruokaa, eikä niin, että lähiruoka on
houkutteleva lisä muun valikoiman ohessa. Tavallinen, laadukasta kotimaista
raaka-ainetta tuottava maatila pääsee keskusteluun vasta sitten, kun sillä on
perustuotannon lisäksi suoramyyntiä, jalostusta tai lisäarvoa tuovaa
yhteistoimintaa esimerkiksi ravintoloiden kanssa. Ehdokkaan talousasioiden
pitää olla kunnossa, samoin julkisuuskuvan. Tässä siis muutamia esimerkkejä, joihin
kiinnitämme huomiota.
Kilpailusivuilla on kuvattu palkinnon kriteerit, ja
toivottavasti kilpailuun ehdotettavaa palkinnonsaajaa perustellaan myös näiden
kriteereiden kautta. Pelkkä nimi/taho ja lyhyt perustelu eivät kilpailussa pitkälle
kanna. Raatilaiset tekevät ison työn ennen kokouksia, ja kustakin
ehdotettavasta käydään läpi niin paljon tietoja kuin mahdollista. Raatilaiset
lukevat paitsi ehdotukset, mutta käyvät läpi kaikki niihin liitetyt linkit ja
liitteet. Organisaatioiden internet-sivut ja somekanavat tutkitaan tarkoin, ja
yritämme seurata myös ehdokkaasta mahdollisesti käytyä some- ja muuta keskustelua.
Asiakaspalautteita ja –kokemuksia ehdokkaista keräämme kautta rannoin
lumipallo-menetelmällä. Googlettamalla löytyy hyviä lehtiartikkeleita ja
taloustietoja tarkastelemme avointen julkisten tietojen kautta. Raadin
kokouksissa kaikki nämä kootaan sitten yhteen, vertaamme ja kyseenalaistamme,
kehumme ja päätämme. Työ vaatii aikaa ja on hetken verran erittäinkin hektistä.
Mutta työ on samalla valtavan mielenkiintoista, sillä aina kilpailussa on mukana iso
määrä aivan uusia ehdokkaita, ja tätä kautta me raatilaiset pääsemme tutustumaan
lähiruokasektorin moninaiseen kirjoon. Tänä vuonna toteutettavan yleisökilpailun kautta haluamme tuoda lähiruokatoimijoita laajemminkin kansan tietoisuuteen.
Ilolla ja mielenkiinnolla odotamme taas uusia ehdotuksia tämän vuoden
kilpailuun!
Kuva: Kirsi Viljanen |
Kirsi Viljanen
palkintoraadin puheenjohtaja
erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö
Messukeskuksen tiedote kilpailusta.