Lähiruokaohjelman terveiset Vastuullisuusviestille

Vastuullisuusviesti on polkaistu käyntiin. Ohessa on oma puheenvuoroni viestin aloittaneessa Varkaudessa pidetyssä lehdistötilaisuudessa.

*************************

Kirsi Viljanen/maa- ja metsätalousministeriö, lähiruokakoordinaattori

Vastuullisuusviestin lehdistötilaisuus 6.9.16 Varkaus

Vastuullisuusviesti haastaa ihmiset pohtimaan ruoan alkuperää, alkutuotannon kannattavuutta, elintarvikesektorin merkitystä yhteiskunnallemme, lähiruoan ja luomun lisäämistä julkisten keittiöiden lautasille - vastuullisuutta kokonaisuudessaan. Vastuullisuusviestin yksi päätavoitteista on nostaa esiin julkisten elintarvikehankintojen merkitys aluetaloudellemme, ja uuden hankintalain mahdollisuudet.

Miksi lähiruokaa?

•         Aluetaloudelliset vaikutukset: työtä ja verotuloja

•         Kotimaisen alkutuotannon ja elintarvikejalostuksen mahdollisuuksien turvaaminen

•         Huoltovarmuus ja kriisivalmius

•         Parantaa ruoan jäljitettävyyttä =>elintarvike-turvallisuusnäkökulma

•         Alueellisen ruokakulttuurin huomiointi

•         Kestävä yritystoiminta, vihreä talous

•         Lisäarvoa kuluttajille =>trendistä vakiintuneeksi tavaksi tuottaa ja kuluttaa

•         Tuottajille kasvot tuotteiden takana=>ruoan arvostus

Näitä merkityksiä on haluttu nostaa esille todellisiksi vahvuuksiksi hallituksen Lähiruokaohjelmassa, joka hyväksyttiin Valtioneuvoston periaatepäätöksenä toukokuussa 2013 linjaten sektorin tavoitteet yli hallituskausien vuoteen 2020 saakka. Ohjelman tavoitteet kiteytetysti: lisää lähiruokatuotantoa, tuotteiden jalostusasteen nostaminen, valikoimien monipuolistaminen, markkinointikanavien monipuolistaminen ml suoramyynti, lainsäädännön perkausta ja neuvontaa, ruoan arvostuksen lisääminen.

Lähiruokaohjelma linjasi, että lähiruoan osuutta julkisissa elintarvikehankinnoissa on lisättävä. Kuten tiedämme, julkiset hankinnat ovat merkittävä kansantalouden moottori. Vuositasolla niiden volyymi on yli 30 miljardia euroa, ja ruokahankintojen osalta yli 300 miljoonaa euroa. Julkisilla elintarvikehankinnoilla voimme todellakin vaikuttaa alueen talouteen - jos niin vain halutaan.

Julkiset hankinnat tulee nähdä myös strategisena kehittämisvälineenä, innovaatioiden ja elinkeinotoiminnan vahvistajana ja ne tulee sisällyttää kuntien strategioihin. Myös lähiruokaohjelman tavoitetasoihin on kirjattu, että kuntien hankinta- ja muihin strategioihin tulee saada mukaan lähiruoan hankintaan ja käyttöön ohjaava linjaus. Tässä Suomen kuntasektorilla riittää työtä, sillä maa- ja metsätalousministeriön tilaaman, huhtikuussa 2016 julkaistun selvityksen mukaan 35%:lla vastaajista oli kunnassaan lähiruokastrategia ja luomuruoan käyttöön liittyvä strategia vain 17%:lla.

Lähiruoan merkitystä kunnan strategisena painopisteenä ja paikallistalouden vahvistajana pitää nostaa entisestään esille. Tässä esimerkkeinä voidaan käyttää niitä kuntia, jotka määrätietoisesti ovat lähteneet nostamaan lähellä tuotettujen elintarvikkeiden osuutta hankinnoissaan, ja näitä esimerkkejä Vastuullisuusviestilläkin kuulemme.

Suomalainen ruokaketju toimii tunnetusti vastuullisesti. Se kantaa vastuuta ympäristöstä, tuoteturvallisuudesta, ravitsemuksesta, työhyvinvoinnista, eläinten hyvinvoinnista, paikallisesta elinvoimasta ja taloudesta. Tutkimukset vahvistavat, että suomalaista ruokaa arvostetaan, mutta kauppataseemme osoittaa, että tuontiruoka syö sijaa kotimaisilta tuotteilta samaan aikaan kun elintarvikevientimme takkuaa. Yksi Vastuullisuusviestin tehtävistä onkin kiinnittää huomiota siihen, miten meistä jokainen kuluttajana omilla valinnoillamme ruokaostoksia tehdessä voi vaikuttaa suomalaisen elintarviketuotannon tulevaisuuteen.

Valtion pitää toimia esimerkkinä myös vastuullisuuden edistäjänä. Tästä syystä Valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2016 periaatepäätöksen Vastuullisista elintarvikehankinnoista. Periaatepäätös linjaa, että valtion elintarvikehankinnoissa otetaan tehostetusti huomioon ympäristön kannalta hyvät viljelymenetelmät, eläinten hyvinvointi ja terveys sekä elintarviketurvallisuus. Käytännössä periaatepäätös näkyy julkisissa keittiöissä tarjottavan suomalaisen ruuan määrän kasvuna. Vaikka periaatepäätös on vain valtion toimijoita sitova, haluaa hallitus antaa vahvan signaalin myös kunnille ottaa periaatteet käyttöön niiden hankintatoimessa.

Vastuullisuusviesti pureutuu siis niihin teemoihin, joita maamme poliittisissa ja strategisissa ruokaan liittyvissä asiakirjoissa on vahvasti esillä. Siksi maa- ja metsätalousministeriö on Vastuullisuusviestissä mukana myös rahoittajana mahdollistamalla viestin suunnittelun ja kokoonjuoksun, josta lämmin kiitos jo tässä vaiheessa Ekocentrialle!

Lisätietoja:

Kirsi Viljanen

Lähiruokakoordinaattori

Maa- ja metsätalousministeriö

Ruokaosasto

Markkinayksikkö

PL 30

00023 VALTIONEUVOSTO

puh. 0295 16 2142

Gsm 040 509 8986

kirsi.viljanen@mmm.fi

www.mmm.fi/lahiruoka

lahiruokaohjelma.blogspot.fi

www.facebook.com/Lahiruokaohjelma

Twitter: ViljaKirsi

Valtioneuvoston periaatepäätös Vastuullisista elintarvikehankinnoista:

http://mmm.fi/documents/1410837/1880296/periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+julkisista+ruokahankinnoista_su.pdf/7115f133-a4d9-4e2d-a729-2486f76df2ce

Lähiruokaohjelmassa lähiruoka rajattiin oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria vahvistavaksi ruoaksi, joka tuotetaan oman alueen raaka-aineesta, ja joka jalostetaan, markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Omaksi alueeksi tässä yhteydessä on määritelty noin maakuntaa vastaava tai sitä pienempi alue. Lähiruokaan liittyy vahvasti myös lyhyet jakeluketjut, joita luonnehtii väliportaiden väheneminen ruokaketjussa, tuottajien ja kuluttajien yhä tiiviimpi yhteys, sosiaalisen vastuun kanto ja yhteisöllisyys.

Vuoden Lähiruokateko -palkinto Sodankylään

Lähiruoka&Luomu-messujen yhteydessä jaettiin Vuoden Lähiruokateko -palkinto, jonka tänä vuonna sai Sodankylän kunta. Palkinnon vastaanotti Sodankylän ruokapalvelupäällikkö Merja Ahola. 2000 euron palkinnon on lahjoittanut Suomen Messusäätiö.

Kuva: Johanna Suni/Messukeskus/mediapankki

Vuoden Lähiruokateko -palkinnon tarkoituksena on nostaa esiin lähiruoan käytöstä ja lähiruoan edistämisestä hyviä esimerkkejä, joista muut voivat ottaa mallia. Tänä vuonna kilpailuun tuli yhteensä 29 ehdotusta kaikkiaan 25 ehdokkaasta.

Ehdotetuissa palkinnonsaajissa oli mukana yksittäisiä lähiruokayrittäjiä ja maatiloja, tuote- ja yritysinnovaatioita, ravintoloita, kuntia, lähiruoan markkinakanavia, lähiruokatapahtumia ja lähiruokaa eri medioissa esiin nostavia tahoja. Eli hyvin monipuolisesti koko lähiruokaketju.

Valitsijaraati oli kuitenkin yksimielinen päätöksestään, sillä kaikki raatilaiset nostivat Sodankylän palkinnon ykkösehdokkaaksi. Raati kirjasi ylös seuraavia perusteluita:

·         Sodankylällä on strateginen ote lähiruokasektorin kehittämiseen ja se on järjestelmällisesti, pitkäjänteisesti ja ansiokkaasti kasvattanut lähiruoan osuutta kunnan ruokapalveluissa ja edistänyt näin lappilaisten ruoantuottajien tuotteiden pääsyä kunnan ruokahankintoihin.

·         Kunnan keskuskeittiön uusiminen tehtiin lähiruoan lisäämisen ehdoilla. Keittiöön rakennettiin erilliset tilat ja erilainen tuotantotekniikka, jotka mahdollistavat lähiruoan vastaanottamisen suoraan tuottajilta. Lisäksi keittiössä käytetään menetelmiä, joilla lähiruoasta tehdään puolivalmisteita ja komponentteja myöhemmin hyödynnettäväksi.

·         Nämä toimenpiteet ovat mahdollistaneet kunnan irrottautumisen isosta hankintarenkaasta viime vuonna ja lähiruoan paremmat hankintaedellytykset. 

·         Sodankylän kunta toimiikin tässä valtavirtaa vastaan kun tyypillisesti kunnissa hankinnat tehdään suurten hankintarenkaiden kautta.

Sodankylän kunta on strategisesti lähtenyt edistämään lähiruokaa osana biotalousohjelmaansa. Lähiruoka nähdään osana elinvoimaista aluetaloutta ja monipuolisempaa elinkeinoelämää. Kehitys ei tapahdu nopeasti, mutta kunta on uskaltanut ottaa ensimmäiset, määrätietoiset askeleet lähituotannon toimintaedellytyksien parantamiseksi. Tästä iso kiitos myös lähiruokakoordinaattorina!

Suomessa on menty kohti isompia tuotantokeittiöitä ja suuret, useiden kuntien yhteiset hankintarenkaat on nähty usein ainoaksi keinoksi toteuttaa hankinnat. Sodankylän esimerkki osoittaa, että myös toisin voi toimia.

Onnittelut Sodankylälle ja erityisesti sen ruokapalvelupäällikölle Merja Aholalle Vuoden Lähiruokateko -palkinnosta niin omasta kuin palkinnon valintaraadin puolesta!

Teksti: Kirsi Viljanen, joka toimii Lähiruoka&Luomu -messujen suunnitteluryhmän ja Vuoden Lähiruokateko -kilpailun valintaraadin puheenjohtajana. Oheinen teksti on mukailtu palkinnonjakotilaisuuden puheesta.

EU:lle halutaan kestävää ruokapolitiikkaa

 

Viime viikolla sain kunnian olla mukana 17-jäsenisessä suomalaisseurueessa, joka kutsuttuna tutustui Brysselissä EU:n ruokapolitiikkaan ja -organisaatioihin. Matkan keskeisin tilaisuus oli Euroopan Parlamentissa järjestetty asiantuntijaseminaari EU:n ruokapolitiikasta.

Kuva: Pia-Maria Niskala

 

Seminaarin avasi Skypen kautta tilaisuuteen osallistunut MEP Sirpa Pietikäinen, jonka aihe keskittyi kestävään ruokapolitiikkaan. Pietikäinen muistutti, että ruoka pelaa isoa roolia monessa suhteessa: ruoka ravintona, ruoan ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset, ruokaturvallisuus jne. Pietikäinen muistutti, että ruokaa on voitava katsoa silmiin. Kestävän ruoan hän määritteli niin, että sen on oltava turvallista, hyvää ravitsemuksellisesti, eettistä, reilua, herkullista, ympäristöystävällistä ja kohtuuhintaista siten, että ruoka pitää olla kaikkien saatavilla. Kestävä ruoka tarvitsee kunnon indikaattoreita, Pietikäinen muistutti. -Ei riitä että vain sanotaan jonkun ruoan olevan toista parempaa.

Pietikäinen toi esiin, että nykyistä ruokapolitiikkaa edustavat ja sen kehittymistä estävät siiloutuneet politiikat: maatalouspolitiikka (tuotanto ja tulotaso), ruokaturvallisuus, eläinten hyvinvointi, ympäristö ovat erillisiä politiikkoja ja ovat eri pääosastoissa myös EU-tasolla. Rakenteiden muuttaminen on edellytys kestävän ruokapolitiikan syntyyn, Pietikäinen korosti. Hän pohti myös sitä, millä päästään irti tukemasta sitä, mitä on totuttu perinteisesti tukemaan? Pietikäinen korosti myös kestäviä julkisia elintarvikehankintoja: jos saadaan niihin mukaan lisää luomua, lähiruokaa, kasviksia ja kalaa, autetaan samalla paikallistalouksia ravitsemuksellisten ja ympäristönäkökohtien lisäksi. Kuluttajien pitäisi osata tehdä kestäviä valintoja, tässä esimerkiksi median ja valmiiden kokkien laatien reseptien merkitys on tärkeä, hän muistutti. Pietikäinen kantoi huolta myös maailman eriarvoistumisesta: ne, ketkä kaikkein köyhimpiä, joutuvat eniten maksamaan ravitsemuksestaan.



Chantal Bruetschy (yksikön päällikkö, Euroopan komissio, DG SANTE, innovaatiot ja kestävyys -yksikkö) muistutti, että EU on maailman johtava alue ruokaturvallisuudessa. Se on etu, jota pitää käyttää hyödyksi myös maailmanmarkkinoilla. Bruetschy kertoi komission antavan ns. kiertotalouspaketin ml. jätelainsäädännön direktiivi. Hän korosti ruokahävikkiä ehkäisevien toimien merkitystä. Ruokahävikki saa yhä enemmän julkisuutta, mikä havahduttaa myös toimijoita. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun joka kohdassa=>ruokaketjun toimijoiden yhteistyö tärkeää myös ruokahävikin suhteen.


Ruoka pitää ensisijaisesti tehdä ihmisille, muistutti Bruetschy, ja käyttää se elintarvikkeena. Yksi hävikin pienentämiskeino on ruokalahjoitukset. Ne eivät kuitenkaan ole helppo asia, sillä jäsenmailla on asiaan liittyen erilaisia lainsäädäntöjä. EU-ohje ruokalahjoituksista tullaan antamaan vuonna 2016. Eri mailla on myös erilaisia käytäntöjä ruokajätteen hyödyntämisessä: kasvisperäinen ruokajäte, joka turvallista, voidaan jossain maissa myydä rehuksi, joissain se taas on kielletty, Bruetschy toi esiin.


Syyskuussa julkaistiin Eurobarometri, jossa selvitettiin ihmisten käsityksiä pakkausmerkinnöistä. Yli puolet pakkausmerkintöjä huomioivista eivät niitä ymmärrä. Jäsenmaiden pitäisi käynnistää pakkausmerkintöjen koulutuksia, kehotti Bruetschy. Ruokahävikki-käsite pitäisi myös määritellä samalla tavalla, sillä jäsenmailla eri määritelmiä ruokahävikille. Täten sen mittaaminenkin yhteismitallisesti ja yksiselitteisesti on mahdotonta. Uusia tekniikoita pitäisi osata hyödyntää esimerkiksi henkilökohtaisen oikean ravitsemuksen löytämisessä.

Keskusteluosuudessa Bruetschy kertoi lyhyesti komission ns. kiertotalouspaketista. Pitkäaikainen sitoutuminen ruokajätteen vähentämiseen tulee olemaan mukana komission esityksessä, mutta tarkka muoto on vielä auki. Samoin se, tuleeko siihen prosenttitavoitteita, joita oli mukana poisvedetyssä ykkösversiossa. Kysymykseen, tuleeko tiedonantoa kestävästä ruoasta, hän ei selkeästi vastannut. Sen sijaan kysymykseen ja toiveisiin siitä, että komissio antaisi kestävästä, terveellisestä ruoasta ravitsemussuositukset, hän vastasi yksiselitteisesti, että komissio ei voi tulla sanomaan, mitä ihmisten pitäisi syödä, sillä se on myös ruokakulttuurisidonnainen asia. Ohjeistus oikeanlaiseen syömiseen on myös ruokakasvatuksen asia. Toisaalta kuluttajien voimaannuttaminen on tärkeää ts. tulevaisuudessa pitää kuluttajille olla enemmän valtaa ja vastuuta ruokavalinnoissaan. Tämä vaatii taakseen tietoa.


Stephen Meredith (policy coordinator, IFOAM) antoi ajankohtaiskatsauksen EU:n luomumaatalouden tilanteeseen ja käynnissä olevaan EU:n luomulainsäädännön uudistukseen. IFOAM on eurooppalaisten luomutoimijoiden kattojärjestö ja sen tehtävänä on toimia edunvalvojana alan toimijoille, kehittää luomusektoria sekä toimia keskustelualustana. IFOAM vastustaa alkuperäistä komission esitystä, ja korostaa mahdollisuutta jatkossakin tietyin edellytyksin jatkaa ei-luomusiemenen käyttöä, maatiloille sekä luomun että tavanomaisen viljelyn mahdollistamista ja ei-luomuproteiinirehun käytön sallimista.


Meredith kertoi IFOAMin tavoitteena olevan, että puolet EU:n maatalousmaasta olisi luomussa vuonna 2030. Luomu voisi toimia myös kestävän ruoan mallina. Meredith pohti luomun ja agroekologian suhdetta. Hän myös peräsi, että kuinka tiukkojen sääntöjen taakse mennään, vai voisiko itse luotua luomun tiukkaa valvontasysteemia löysätä? Onko sertifiointi tulevaisuudessakin pakollista, hän kysyi ja toivoi vapaaehtoisempaa, alan itsensä valvomaa järjestelmää. Meredith pohti myös, millä yhdistää life-style ja mitä syödään kysymykseen, miten ruokaa tuotetaan? Miten myös otetaan haltuun uudet teknologiat? Lopuksi Meredith esitteli vision ”luomu 3.0” ja siihen relevantteja näkökulmia: Tuottajat: uudet liiketoimintamallit; kuluttajat: läpinäkyvyys; ympäristö- ja sosiaaliset liikkeet: hyvät käytännöt, reiluus vs. kaupallinen luomu ja viranomaiset: avainkeskusteluja: agroekologia vs. ilmastoviisas maatalous ja kestävä tehostaminen.

Lisette van Vliet (Senior Policy Adviser, the Health and Environment Alliance HEAL) kertoi aluksi organisaatiostaan. HEAL on itsenäinen, voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tehtävänä on kerätä tietoa ihmisen terveyteen vaikuttavista seikoista ja pyrkiä vaikuttamaan politiikantekoon. van Vliet kantoi erityistä huolta ihmisen elimistöön niin elintarvikkeista kuin niiden pakkausmateriaaleista ja ruokailuvälineistä tulevista haitallisista aineista, joiden yhteisvaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu. Erityisesti ns. hormonihäiriköt lisääntyvät koko ajan. Hormonihäiriköt ovat kemikaaleja, jotka käyttäytyvät kuten hormonit, ja saattavat siten hämätä elimistön toimintaa aiheuttaen mahdollisesti allergioita, hormoniperäisiä syöpiä, lapsettomuutta ja sikiölle kasvuhäiriöitä. Kemikaalien vaikutuksia yli sukupolvien ei myöskään ole kunnolla tutkittu, van Vliet kantoi huolta. Toisaalta toimenpiteisiin on jo ryhdytty ja esimerkiksi Tanskassa on kielletty ja markkinoilta poisvedetty mikropopcorneja ja pizzalaatikoita. Keskustelussa nousi esiin, että suomalaisilla miehillä Euroopan puhtain sperma, joten meillä kemikaalien saantikin lienee alhaisempaa kuin muualla?

Seminaarin lopuksi Kirsi Heinonen Suomen pysyvästä EU-edustustosta kertoi Suomen näkökulmia ruokapolitiikkakeskusteluun. Myös hän kritisoi eri politiikkojen ja EU-tasolla pääosastojen siiloutumista, mikä on johtanut runsaaseen byrokratiaan ja siihen, että ruokaan liittyviä lakeja meillä on jo liikaa. Byrokratiaa on lisännyt myös ruokakriisit. Hän toi esiin myös käynnissä olevia keskusteluja. Meillä on hyvä elintarvikkeiden merkintäjärjestelmä, kuluttajien pitäisi osata merkintöjä myös lukea. Erilaisia alan omia merkintäjärjestelmiä pitäisi hyödyntää enemmän. Myös EU-tasolla keskustellaan paljon uuselintarvikkeista ja siihen liittyvästä uudistuksesta, erityisesti keskustellaan hyönteisistä elintarvikkeina, mutta kysymys on edelleen auki. Tällä hetkellä keskustellaan paljon myös luomuasetuksesta, metsäpolitiikan uudistuksesta, kloonauksesta, miten GMO-tuotteita merkitään, eläinten hyvinvoinnista ja kasvien lääketieteellisestä hyödyntämisestä. Suomelle erityisen tärkeää säilyttää maamme elintarvikkeiden puhtaus ml. salmonellavapaus.

Seminaarin loppupuheenvuorossa MEP Sirpa Pietikäinen esitti toiveen epävirallisen ruokaverkoston perustamisesta. Kommenteissa tuotiin esiin, että Suomessa on jo erityyppisiä verkostoja, mutta meiltä puuttuu statukseltaan korkea-arvoisampi ja näyttävämpi verkosto, ja tällaisen perustamisen kautta kestävälle ruoan tuotannolle ja kulutukselle voitaisiin samalla saavuttaa kansallista merkittävyyttä ja näkyvyyttä. Mikäli verkosto perustetaan, esittivät läsnäolijat halukkuutensa olla olla mukana.

Brysselissä vapaa-ajalla tutustuimme tietenkin myös maan ruokakulttuuriin ja makuihin.

Luomuravintola Soulin antimia.

Legendaarisen Chez Leon -ravintolan simpukkakeittoa ja simpukka-annos.

Ja pitihän sitä tietenkin maistaa myös perinteistä Carbonnades á la flamandea eli oluessa pitkään haudutettua lihapataa sekä belgialaisia vohveleita.

Kiitos matkan järjestäjille ja matkaseuralaisille! Tuttua asiaa, mutta myös paljon uutta,  erilaisia näkökulmia ja uusia kumppanuuksia!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Lähiruoan suurta juhlaa 25 vuotta Kauhajoella

Kauhajoen Ruokamessut ovat Suomen pitkäikäisin varsinainen lähiruokatapahtuma, ja Kauhajoella nyt viikonloppuna pidetyt ruokamessut olivat 25. järjestykseltään. Maa- ja metsätalousministeriö oli mukana ensimmäistä kertaa vastaten messujen ohjelmalavan ohjelmasta, jonka näet kokonaisuudessaan tästä.

Ruokamessut avasi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. Avajaispuheessaan hän kiitti kauhajokilaisia siitä, että olivat liikkeellä jo ennen kuin muut edes lähiruoasta puhuivatkaan. Husu-Kallio toi esiin, että tutkimusten mukaan lähiruuassa kiinnostaa tuoreus ja maku, mutta ennen kaikkea kaupankäynnin reiluus: tuottajalle ja lähiruokayrittäjälle halutaan turvata elinkeino ja kohtuullinen osuus tuotteen hinnasta. Husu-Kallio myös lupasi maatiloille ja elintarvikealan yrityksiin byrokratian purkutalkoita ja kertoi parhaillaan kiertävänsä ympäri Suomea erilaisissa yrityksissä kuuntelemassa tarkalla korvalla lainsäädännön ongelmista.  Hän peräsi myös kunnilta arvokeskustelua siitä, mistä kuntien ruokapalveluissa tarjottava ruoka tulee: "valitkaa kotimainen - samalla edesautatte hallituksen tuottavuushyppytavoitteita ja kotimaisen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden elinmahdollisuuksia!"

Kauhajoen kaupungin valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Lasse Hautala antoi kunniaa Ruokamessujen pitkäjänteiselle työlle. Hän myös kantoi huolta kotimaisen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden kannattavuudesta, jotka johtuvat muun muassa Venäjä-pakoitteista. Hän peräsikin uusia avauksia vientiin.

Kuva: MMM-kuva-arkisto

Keittiömestari Jaakko Kolmonen esiintyi Kauhajoen ruokamessuilla 12 vuoden ajan. Avajaisvieraat saivat kuulla hänen tervehdyksensä videon välityksellä. 

Kauhajoella myös jaettiin lähiruoka-raaka-aineita ja sesonkeja kunnioittaneen reseptikilpailun palkinnot, palkinnon voitti Kaija Nieminen Kausalasta tyrni-jääkellarinsiiallaan. Palkinnon jakoivat keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Raymond Wesander sekä Tarja Tapanainen Kauhajoen Ruokamessuilta. 

Maa- ja metsätalousministeriön grillausnäytöksissä keskusteltiin ajankohtaista kysymyksistä lähiruokaan, luomuun, alkutuotantoon ja maaseudun kehittämiseen liittyen. Puhujia oli varsinkin Etelä-Pohjanmaalta, mutta myös muualta Suomesta. Kunnia-asemassa näissä haastatteluissa olivat grillattavien tuotteiden tuottajat, jotka samalla kertoivat tuotannostaan ja ajatuksiaan lähiruoan tulevaisuudesta. Keskustelut ja grillausnäytökset veti sujuvaan tapaansa MMM:n viestintäjohtaja Pekka Väisänen.

Grillausnäytös / yrittäjä Jyri Tanner, Laidun Hereford / lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen, MMM ja maaseutuverkostopalveluiden johtaja Teemu Hauhia. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Grillausnäytös / Kujalan tila / yrittäjä Timo Ranta / maatalousylitarkastaja Leena Seppä, MMM. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Grillausnäytös / Lakeuden Highland / yrittäjä Kirsi Huhtala. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Grillausnäytös / Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Kuva: MMM-kuva-arkisto

Grillausnäytös / Kalastaja Tom Blom, entinen Miss Suomi Anna Strömberg, perunatuotteet

Kuva: MMM-kuva-arkisto

Grillausnäytös - Villisianlihantuottaja Simon Norrvik / ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi, MTK

Grillausnäytös – Kasvis + juusto / myynti ja markkinointikoordinaattori Eva Lillmangs, Närpiön Vihannes / yrittäjä Janne Tolvi, Kolatun juustola

Grillausnäytös / kalastaja Tom Blom / toiminnanjohtaja Guy Svanbäck, Österbottens Fiskarförbund. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Kuva: MMM-kuva-arkisto

Grillausnäytös / Kyyttötila Ylikallio / Anne Rintamäki / maatalousylitarkastaja Leena Seppä, MMM / näyttelijä Heikki Vainionpää, Seinäjoen kaupunginteatteri / koordinaattori Suvi-Mäki Pirilä, Ruokaprovinssi. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Kuva: MMM-kuva-arkisto

Juurella ravintolan keittiömestari Jari Unkeri opetti bearnaise-kastikkeen tekoa

Grillausnäytös / Kalkkunantuottaja Kristian Bengts / Jani Unkeri, Ravintola Juurella / Riitta Alapiha, Kauhajoen Ruokamessut. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Maa- ja metsätalousministeriö / Lähiruokaohjelma järjesti messuille keskustelutilaisuuksia, joiden aiheet olivat julkiset elintarvikehankinnat, lähiruoan merkitys kuluttajalle ja tuottajalle, lähiruoan saaminen HoReCa-sektoreille ja tukkuportaaseen, REKO-renkaat lähiruoan hankintakanavana, lähiruoan näkyminen kirjatarjonnassa sekä EVL:n kirkon maaseutulinjaukset. Keskustelutilaisuuksia oli lisäksi luomusta, luomukeruusta ja luonnontuotteista. Ohessa muutama nosto hyvistä keskusteluista.

Keskustelussa lähiruoan saamisesta julkisiin hankintoihin korostui, että lähiruokaa on täysin mahdollista saada julkisten keittiöiden lautasille. Yhteistyötä kuitenkin tarvittaisiin tuottajien kesken, jotta voitaisiin tarjota riittävä määrä riittävän laadukasta tavaraa. 
 
Marjami Oy:n toimitusjohtaja Mika Ruutiainen kertoi kokemuksistaan yrittäjän näkökulmasta. Yksi ongelmista on, että yrittäjille ei tule suoraan tietoa avautuvista tarjouskilpailuista. Vaikka tarjouskilpailut yleisesti Hilmasta löytyvätkin, niin yrittäjien on hankalaa seurata palvelua koko ajan. Muuriainen korosti myös ennakoivan vuoropuhelun ja osatarjousten merkitystä. Joonas Peura ratkoo ammatikseen lähiruoan logistiikkahaasteita, ja keskustelussa yhteiskuljetusten ja niiden järkevöittämisen todettiin olevan yksi keskeisimmistä alan pullonkauloista. Leena Viitaharju kertoi tutkimusryhmänsä tuloksiin viitaten lähiruoan aluetaloudellisista merkityksistä. Terttu Majamäki ja Anne Niemelä toivat keskusteluun kuntien ruokapalveluiden näkökulmaa. Suupohjan alueella lähiruokaa hankitaan, vaikka kunnat kuuluvatkin isompaan hankintarenkaaseen.

Sunnuntaiaamun kansanlaulujumalapalveluksen jälkeen runsaan yleisön kuunnellessa keskusteltiin  EVL:n kirkon maaseutulinjauksista, niiden taustoista ja sisällöstä sekä kirkon merkityksestä muuttuvassa yhteiskunnassa. Kauhajoella kirkko toimii niin keskustassa kuin vahvasti kylissäkin ja kiinteässä yhteistyössä alueen eri järjestöjen kanssa jalkautuu tehokkaasti asukkaiden pariin. Kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä ja kappalainen Antti Ala-Opas korostivat yhteisöllisyyttä niin maaseudun kuin kirkonkin voimavarana ja toivat esiin, että menestyäkseen maaseutu  tarvitsee yrityksiä ja työpaikkoja. Maaseudun merkitys tulee korostumaan erityisesti ilmastonmuutoksen edetessä ja maailman ruokakriisien lisääntyessä. -Alkutuottajat eivät tee pelkkää agribusinesta, vaan palvelevat koko yhteiskuntaa. He tarvitsevat kuitenkin myös tunnustettua arvostusta, muistutti Ala-Opas. -Luonnon varjeleminen on ihmisyyden kutsu, kiteytti Ala-Opas. Keskusteluun nousi myös ajankohtainen uutisaihe pakolaisuudesta. -Emme pääse ulkoistamaan lähimmäisyyttä itsestämme pois, muistutti Ala-Prinkkilä.
 

 
REKO-renkaat ovat jalkautuneet Suomeen vauhdilla: kun niitä vuoden 2014 alussa oli kaksi, niin määrä on noussut jo yli 70 renkaaseen. Hanna Kohtala-Mäkinen ja Mari Viljanmaa kertoivat Suupohjan ja Seinäjoen alueilla käynnistyneiden REKO-renkaiden toiminnasta ja Kirsi Huhtala Lakeuden Highland -tilalta ja Anne Rintamäki Ylikallion kyyttötilalta REKOn merkityksestä tuottajalle. -REKOn kautta menee todella paljon tuotteita. On hyvä, jos REKO on riittävän iso, pienten kuntien pienille REKOille on hankalampaa ja kustannustehotonta kuljettaa, kertoi Huhtala.

Perjantain keskustelutilaisuudessa käsiteltiin hallitusohjelmaa, ruokaa ja biotaloutta / kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, MMM / toiminnanjohtaja Yrjö Ojaniemi, MTK / kansanedustaja Lasse Hautala. Keskusteluissa biotaloudessa nähtiin suuria mahdollisuuksia, mutta todettiin myös alkutuotannon kannattavuushaasteet ja tarpeet byrokratian purulle

Keskustelutilaisuus - Lähiruoka / lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen, MMM / ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi, MTK / projektipäällikkö Päivi Töyli, Turun yliopisto, Aitoja makuja. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Keskustelutilaisuus - Mistä lähiruoan löytää ja miten se saadaan kauppoihin ja ravintoloihin? / lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen, MMM / projektipäällikkö Päivi Töyli, Turun yliopisto, Aitoja makuja

Keskustelutilaisuus - Lähiruokatrendi näkyy myös kirjatarjonnassa: Onneks on lähiruokaa! -kirjan kirjoittaja Merja Koski. Keskustelussa mukana myös lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen. Kuva: Kirsi Viljasen arkisto

Keskustelutilaisuus - Keruuluomun kysyntä kasvaa / ylitarkastaja Sampsa Heinonen, Evira / sertifiointivastaava Eija Vuorela, Suomen 4H-liitto / johtaja Samuel Granholm, Granholms / maatalousylitarkastaja Leena Seppä, MMM. Myös lauantaina oli luomuaiheinen keskustelutilaisuus teemasta: "Luomuvalikoima laajenee". Siinä maatalousylitarkastaja Leena Sepän haastateltavina olivat toimitusjohtaja Taina Laitinen, Vavesaaren tila ja Ekoviljelijöiden puheenjohtaja Sini Hakomäki. Kuva: MMM-kuva-arkisto

Keskustelutilaisuus - Villiyrtit / luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja, ELY-keskus. Keskustelussa mukana myös lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen. Kuva: Kirsi Viljasen arkisto

Yleisöä veti puoleensa myös kalastaja Tom Blomin kalan käsittelynäytökset, joissa hän kertoi kalan pyynnistä ja käsittelystä sekä antoi valmistusvinkkejä. Näytöskeittiön päälle asetetun peilin kautta yleisö pystyi seuraamaan tarkasti, miten fileet syntyivät.

Hämes-Havusen historiallinen pihapiiri loi upeat puitteet ruokamessuille, joille kokoontui tänäkin vuonna tuhansia ja taas tuhansia kävijöitä. Näytteilleasettajia oli kaikkiaan 150.

Kuva: MMM-kuva-arkisto

Kuva: MMM-kuva-arkisto

Kuva: MMM-kuva-arkisto

 

 
Kaikkien näiden ohjelmien jälkeen ja kaikki keskustelut kuunnelleena, tai niihin osallistuneena, voi vain sanoa lähiruoan olevan nyt kaikkien agendalla. Sen tulevaisuuteen uskotaan, ja sen eteen halutaan tehdä töitä. Kiitos kaikille grillaajillemme ja keskustelijoille! Kiitos Kauhajoen Ruokamessut kaikesta lähiruoan eteen vuosien varrella tekemästänne työstä, hyvästä messuorganisaatiosta ja siitä, miten lämpimästi MMMläiset vastaan otitte! Kiitos näytteilleasettajat ja yleisö: te teette ruokamessujen tunnelman upean Hämes-Havusen lisäksi!

Onnistuneiden messujen jälkeen järjestäjien on helppo hymyillä! Messupäällikkö Riitta Alapiha, keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Raymond Wesander sekä Tarja Tapaninen.

Jaakko Kolmosen videoterveyhdyksen ja muita kuva- ja videomateriaaleja sekä tunnelmia messuilta löydät Ruokamessujen facebook-sivuilta. 
Teksti: Kirsi Viljanen
Kuvat: Kirsi Viljanen ellei toisin mainita