Joulun juhlavuudesta härkäviikkojen puurtamiseen

Joulunaika päättyi useiden mielestä loppiaiseen, toiset odottelevat vielä Nuuttia joulun poisviejäksi

Joulunaika 2014 alkaa olla takanapäin. Vaikka juhlaperinteet muuttuvat, on joulu yksi niistä juhlista, joiden viettotapa muuttuu hyvin hitaasti. Itselleni tämänkaltainen perinteitä tihkuva juhla sopii, enkä esimerkiksi jouluruokiin kaipaa uutta ja ihmeellistä vaan nautin täysin rinnoin ruuista, joiden taustat löytyvät vuosikymmenien, jopa -satojen, takaa. Niissä on juurevuutta, niissä on makua!

Vaikka kaupoista saa nykyään jo lähes kaikki joulupöytään tarvittavat ruoat, minulle joulun tunnelmaan pääsyyn kuuluu se pieni hössötys, joka liittyy itse tehtyihin leivonnaisiin ja ruokiin.

Monien mielestä jouluruoat tuntuvat kovin vaivalloisilta valmistaa, mutta se on turha luulo. Itse tosin oikaisin tänä vuonna laatikkojen teossa käyttämällä suomalaisista porkkanoista ja lantuista tehtyjä sosepohjia, imellettyyn perunalaatikkoon käytin sentään oman paikkakunnan perunaa. Samalla kun lämmitin puuhellalla tupaa, kypsyivät juurekset kuin ohimennen rosolliin ja muihin herkkuihin. Lieden lämmössä hautui helposti myös riisipuuro, jonka loppu löysi tiensä tietysti porkkanalaatikkoon. Tänä

vuonna jätin muutamien herkkujen teot muille: lähikylien raaka-aineista tehdyt lyöpijuustot ja mausterullat löytyivät naapurikylän tilapuodista, piimäjuustoon tarvittavat tilalta haetut raakamaidot kiikutin tänä jouluna äidilleni, joka juuston teossakin on mestari ja saa juuston aina, toisin kuin minä, onnistumaan.

Sopivasti ennen joulua sain ystävältäni satsin siikoja, joista osan fileoin ja graavasin joulua varten. Osassa kaloja oli mukana myös mukavankokoisia mätipusseja, joista saimme lisää lähiherkkuja myös joulupöytään. Kalapöytään kuuluu totta kai myös lasimestarin silli, joka on helppo ja nopea valmistaa kaupan kevyssuolatuista sillifileistä.

Jotakin uutta pitää kuitenkin testata, tänä jouluna tein ensimmäistä kertaa punaviinimarinoituja punasipuleja, jotka olivatkin niin hyviä, että niitä on tehty jo pari kertaa lisääkin!

Joulun juhlapyhät päättyvät nyt loppiaisesta käynnistyneisiin, pääsiäiseen asti ulottuviin härkäviikkoihin. Niitä kuvaa paitsi juhlapyhien puute - jota joku voisi kutsua arjen harmaudeksi - mutta myös itseään niskasta kiinniotto. Joulun ajan mässäilyt tuppaavat näkymään vartalolla ja härkäviikot ovatkin oivaa aikaa aloittaa kuntokuurit ja ruokavalion remontti. Tipattomat/sokerittomat/hiilihydraatittomat ja ties mitkä dieetit ovat nyt pop. Sinänsä on hyvä miettiä ruokavaliotaan, mutta diettien paha puoli tuntuu vain olevan niiden äkkinäisyys: otetaan hetkellinen kurinpalautus, mutta retkahdetaan jälkeen. Entä jos kuitenkin lähtökohdaksi otettaisiin: kaikkea kohtuudella?

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Hyvää Joulua!

Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin... Tutun joululaulun sävelet johdattelevat meidät kaikki pikkuhiljaa joulun ajan tunnelmiin. On laittanut äiti kystä kyllä… saattaa ajatukset runsaiden joulupöydän antimien äärelle. Myös esimerkiksi joululehdet pursuavat tunnelmia ja täydellisiksi puunattuja ja sisustettuja koteja notkuvine herkkupöytineen.

Kaikki tämä saattaa aiheuttaa myös ahdistusta: millä kaikki jouluvalmistelut ehtii tehdä! Kaikilla kun ei ole aikaa, tai haluakaan pyrkiä siihen muiden luomaan jouluidylliin. Onneksi nykyisin voi joulunkin ottaa rennommin ja sitä kukin viettää tavallaan, myös ruokien suhteen. Muiden äitien tekemää ruokaa voi tuunata mieleisekseen ellei kaikkia laatikoita osaa tai ehdi tehdä itse. Joulunalusajan myyjäisistä mukaan voi hankkia ihania leivonnaisia, laatikoita, säilykkeitä – ne joku on tehnyt lämpimin ajatuksin ilahduttamaan muita. Pöydästä voi huoletta jättää pois ne vähemmän suositut ruokalajit ja antaa täten tilaa jollekin uudelle, yllättävällekin.

Tänä vuonna joulu voi olla myös entistä lähiruokaisempi. Suoramyynti on kasvussa. Samoin lähiruoan erikoismyymälöiden määrä, joka ylitti loppuvuodesta jo 220 kappaleen rajan! Jouluksi ehtii hankkia herkkuja ja valmiiksi paketoituja ruokalahjoja vielä lähiruokaa myyvien verkkokauppojenkin kautta, joiden määrät ja valikoimat ovat koko ajan runsastumassa. Suunnatessasi lähiruokaostoksille, katso lähimmät myyntipaikat www.aitojamakuja.fi –sivuilta, myös mobiilisti!

Ruokakulttuuri muuttuu, myös juhlaruokien osalta. Tosin joulun suhteen ruokamaailman tulevat ja menevät trendit eivät pahemmin joulupöydän kokonaisuutta ole hetkauttaneet. Kinkku pitää pintansa, vaikka sen koko vuosi vuodelta pieneneekin. Laatikoista ja salaateista tutut raaka-aineet pysyvät, mutta ne voivat saada uuden muodon vaikkapa hyydykkeinä tai paahdettuina kasviksina. Joka vuosi tulee myös uusia hittiruokalajeja. Muutama vuosi sitten trendiksi muodostunut punajuuri-sinihome –laatikko on jo useissa perheissä tullut joulupöydän vakioantimeksi. Mikähän on tämän joulun trendiruokalaji?

Ruokaa tulee myös yleensä laitettua liikaa. Ruokahävikistä ei hyödy kukaan, siksi ruoanloput kannattaa piilottaa vaikkapa pitsaan, paistoksiin tai laatikoihin. Tai laittaa valmiiksi eväsannoksiksi pakkaseen. Jos omat neuvot eivät riitä, voi tuunausvinkkejä tutkia vaikkapa Marttojen sivuilta. 

Oheisin laulun sanoin haluan kiittää teitä vuodesta 2014 ja toivottaa kaikille oikein hyvää, rauhaisaa ja lähiruokaisaa Joulua!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;

Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy

Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa

Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa!

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista

Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista

Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan

Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Teksti ja kuva: Kirsi Viljanen

Joulupöydän lähiruokailoa!

Hyvän Tuomaan tuoma joulu 2013 alkaa olla pahan Nuutin poishakua vaille ohi. Omissa ruokahankinnoissani aina olen suosinut kotimaisia tuotteita, mutta tähän jouluun valmistauduttaessa pohdin erityisesti, miten lähiruokaisan siitä pystyn saamaan - ilman, että se vaatii erityisiä toimenpiteitä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että omalla paikkakunnallani alkaa yhä paremmin olla lähiruoan tuottajia, jalostajia ja myös myymälöitä hyvän kyläkaupasta saatavan lähituotevalikoiman lisäksi.

Joulupöytämme kruunun, 9-kiloisen kinkun, hankin tänä vuonna alle 3 kilometrin päässä kodistani sijaitsevasta uudesta lähiruokamyymälästä. Tuoreena, tiinusuolattuna - ja voitte kuvitella, että maku oli aivan toista, kun pariin otteeseen pakastetussa versiossa! Ja kinkun alkuperä oli varmasti selvillä, "potsi" kun oli kasvanut sian elämänsä alle 7 kilometrin päässä kotoamme sijaitsevalla maatilalla.



Kyseisestä lähiruokamyymälästä ostin myös saman tilan perinteistä kinkkurullaa, jonka maun äitini totesi olevan ihan saman, mitä hän muistaa omasta lapsuudestaan.

Joulupöydän laatikoiden ja rosollin porkkanat ja punajuuret olivat naapurikunnastamme mieheni kotitilalta, suolakurkut naapurikunnassa toimivasta jalostusyrityksestä, perunat omalta paikkakunnaltamme ja lanttujen kasvattajakin oli tiedossa. Omassa puutarhassani ei talviomenalajikkeita kasva, enkä kotimaista omenaa onnistunut saamaan mistään, joten rosolliin käytin ranskalaista omenaa. Tämä sallittakoon joustona tässä yhteisessä EU-maailmassa... Ilmastovaikutuksista huolimatta porkkanalaatikkoon käytin riisiä, se kun meillä kuuluu enemmän juhlaan kuin arkeen.

Laatikoissa ja leipomuksissa käytin 7 kilometrin päässä sijaitsevalta toiselta tilalta hakemaani tinkimaitoa, josta tein myös maittavan piimäjuuston.

Juuston herasta pyöräyttelin vielä leipiä ja sämpylöitä, joissa jauhoina käytin oman paikkakunnan tuottajien perustaman osuuskuntamuotoisen pienmyllyn tuotteita. Myös eri ruokiin ja leipomuksiin käyttämäni kananmunat olivat peräisin omasta kunnastani.

Alkupalapöydässä olleen kalavalikoiman (itse graavattua kotimaista lohta ja itse tehtyä lasimestarin silliä) kruunasi keväällä omasta rannasta pyydystetystä 6,5 kiloisesta hauesta lypsetty, pesty, suolattu ja joulua odottamaan pakastettu mäti, joka nautittiin kotimaisen smetanan ja kotimaisen punasipulin kera.

Pakko tunnustaa, että olin jopa hämmästynyt, miten helposti pystyin joulupöydän antimet koostamaan ihanista lähituotteista. E-koodeja näissä oli 0, tuottajat saivat toivottavasti omaa työtään paremmin vastaavan korvauksen ja me aivan mahtavia, aitoja makuja joulupöytäämme!

Kuvat: Kirsi Viljanen