Vaalipaneelissa keskustelua luomusta ja lähiruoasta

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti Lähiruoka&Luomu -messujen yhteydessä 27.3.15 seminaarin lähiruoka- ja luomuohjelmista. Seminaarissa kurkistettiin pari vuotta käynnissä olevien ohjelmien toteuttamiseen ja tämän hetkisiin tuloksiin. Seminaarin esitykset löydät täältä.

Valtiosihteeri Tiina Rytilä toi avauksessaan esiin ruokasektorin merkityksen niin nyt kuin tulevaisuudessa. On arvioitu, että vuonna 2030 tarvitaan 50 % enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä. Suomen on osattava ottaa oma osansa tästä kysynnästä, Rytilä korosti.

Perinteisten ravitsemusnäkemysten lisäksi kuluttajien vahvoja arvoja ovat kiinnostus ruoan alkuperästä, ruoan tekijöille halutaan kasvot, ruoalta haetaan elämyksiä, aitoutta ja makuja. Lähiruoan vahvuus on lyhyissä jakeluketjuissa, ja lähellä tuotettu ruoka pystyy vastaamaan hyvin näihin arvoihin.

Luomu osaltaan vastaa hyvin kuluttajien vastuullisuus- ja ympäristötietoisuuden nousuun. Rytilä kehui luomu- ja lähiruokaohjelmien toteuttamista, ja samalla hän toi esiin hallituskauden menestyksistä myös suomalaisten elintarvikkeiden vientikysymykset ja erityisesti Kiinan markkinoiden avautumisen mm. sianlihalle. 

Maatalousylitarkastaja Leena Seppä kertoi hallituksen luomuohjelman toteumasta

Luomuasiantuntija Reijo Käki kertoi ajatuksiaan, miten luomutuotantoa saadaan lisää

Keittiömestari, tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutila analysoi lähivuosina rahoitettuja ruokaketjun kehittämishankkeita

Lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen kertoi lähiruokaohjelman toteutuksesta

Puotipuksuksi itseään tituleeraava Kimmo Remes kertoi lähiruokayrittäjän arjesta ja haasteista

Seminaariin oli kutsuttu myös eri puolueiden kansanedustajaehdokkaita antamaan näkemyksiään lähiruoasta ja luomusta. Mukana paneelissa olivat:

• Keskusta: elintarvikealan asiantuntija, lähiruoka- ja luomumyymäläyrittäjä Niina Hietalahti, jolle lähiruoka ja luomu ovat tuttuja jo lapsuudestaan ja joka on tehnyt näkyvää työtä Anton&Anton -lähiruoka- ja luomumyymälöiden perustajana ja toiminnan laajentajana

• Kokoomus: kansanedustaja Sari Sarkomaa, joka on ollut perustamassa Eduskunnan lähiruokakerhoa ja joka oli mukana Kataisen hallitusohjelman laadinnassa ja kirjoittamassa sinne ruokateemaa

• Kristillisdemokraatit: suurtaloustyönjohtaja Kyllikki Malkki, jolle ruoka ja laadukkaat raaka-aineet ovat jo työnkin kautta tärkeitä

• Perussuomalaiset: perussuomalaisten eduskuntaryhmän asiantuntija ”metsäakateemikko” Iiro Silvander, joka on ollut mukana laatimassa puolueen maaseutuohjelmaa

• Ruotsalainen kansanpuolue: luomuviljelijä Mikael Jern, jolle työssään ja erilaisissa luottamustoimissa alkutuotanto ml. luomu ja lähiruoka ovat arkipäivää

• Sosiaalidemokraattinen puolue: leipomotyöntekijä Tarja Eklund, jolle ruoka-asiat ovat osa jokapäiväistä arkea

• Vasemmistoliitto: Vasemmistonuorten pääsihteeri Mai Kivelä, jolle ruoan kestävyys ja eettisyys tärkeitä

• Vihreät: kansanedustaja Johanna Karimäki, jolle kotimainen ruoka, lähiruoka ja luomu ovat tärkeitä arvoja

Ensimmäisenä paneelin puheenjohtaja MMM:n viestintäpäällikkö Pekka Väisänen kysyi panelisteilta, miten heidän puolueensa on ottanut huomioon luomun ja lähiruuan kehittämisen omassa vaaliohjelmassaan?

Karimäen mukaan vihreillä on neljä kärkeä vaaliohjelmassa. Vihreä talous koskee mitä suurimmilta osin maaseutua, jossa ruoka on välillisesti mukana. Vaaliohjelmassa ruoka ei niinkään näy, mutta sen sijaan maaseutu- ja erävihreiden lehdessä on linjauksia lähiruoasta ja luomusta. Hietalahti ei niinkään tuonut esiin keskustan vaaliohjelmaa, mutta nosti erikseen esiin viennin edistämisen merkityksen. Kristillisillä on kirjauksia muun muassa kohtuuhintaisesta ruoasta, ja Malkin omassa vaaliagendassa kotimainen ruoka on kärkisijalla.

Silvanderin mukaan perussuomalaisten maaseutuohjelmassa maaseutu nähdään voimavarana, ja nykyinen keskittämiskehitys on lopetettava. Ohjelmassa on laajat kirjaukset lähiruoasta, ja myös luomuun suhtaudutaan positiivisesti. Jern totesi, että RKP:llä on selkeä kirjaus vaaliohjelmassa lähiruoan ja luomun edistämisestä. Sarkomaa toi esiin, että Kokoomuksen vaalikärki on työllisyyden ja talouden kuntoonsaattamisessa. Hän korosti, että normitalkoot ml. elintarvikeyritysten byrokratia on yksi keskeinen puolueen tavoitteista. Kivelän mukaan vasemmistoliitto haluaa edistää kaudenmukaista ruokaa, kasvisruokaa ja eettisin periaattein tuotettua ruokaa; tavoitteena eläinten tehotuotannosta luopuminen. Ympäristöryhmässä on tehty oma tavoite: vuonna 2020 luomutuotteiden osuus oltava 25 %.

Väisänen pyysi seuraavaksi lupauksia, joita kansanedustaja sitoutuu tekemään luomun ja/tai lähiruoan eteen, jos tulee valituksi Eduskuntaan.

Karimäki nosti esiin hankintalain muutoksen: hankintalain pitäisi selkeästi mahdollistaa lyhyet kuljetusmatkat, tuoreet tuotteet ym. valintakriteereinä. Myös kaupan epäreilua asemaa pitäisi saada muutettua. Ohi eduskuntatyön hän nosti esiin myös sen, että ammattikeittiöiden ruokalistoja pitäisi saada joustavammaksi. Hietalahti korosti, että elintarvikeyritysten valvonnan tulee olla yhdenmukaista ympäri maata, ja lisäksi yritykset tarvitsisivat lisää ohjausta ja apua yrityksen perustamiseen ja valvontaan liittyvistä luvista ym. Keskustassa on myös hahmoteltu alueellista kokeilua, jossa alueen eri tuotantosektoreiden tuotanto jalostettaisiin samoissa tiloissa, ja markkinoitaisiin ja myytäisiin kootusti.

Malkki nosti esiin hankintalain muutostarpeen, ja samalla huomautti, miten pieniä keittiötiloja koteihin nykyään rakennetaan. Silvander lupasi, että mikäli perussuomalaiset ovat mukana hallituksessa, lähiruoka- ja luomuohjelmat tulevat olemaan kirjattuna hallitusohjelmaan. Myös ruoan alv-tasoa tulee alentaa, ja byrokratiaan ja lupakäytäntöihin pitää puuttua. Myös Jern korosti hankintalain muutostarpeita ja sitä, että esimerkiksi kansallista kynnysarvoa pitää saada nostettua EU-tasoon. Normitalkoot ovat myös tärkeitä: jokaista uutta pykälää kohti pitää saada kaksi pykälää pois.

Sarkomaa korosti yrittäjyyden edistämistä ja niitä keinoja, joilla työllistäminen ja talous saadaan kuntoon. Myös hän toi esiin hankintalain muutostarpeet ja normitalkoot. Sarkomaa toi esiin, että myös kokoomus pitää tärkeänä, että luomua ja lähiruokaa viedään jatkossakin voimakkaasti eteenpäin. Eklund mainitsi, että kaikki lähiruoan ja luomun eteen tehtävät asiat ovat tärkeitä, mutta niiden hinta on usein kuluttajien kannalta liian korkea. Pakkausmerkintöjen pitää olla sellaisia, että kuluttaja voi niihin luottaa. Kivelän mukaan vasemmistoliitto kannattaa lähiruoka- ja luomuohjelmien jatkoa. Hankintalakiin pitäisi saada laatuun velvoittavia kriteerejä; myös tiettyjen tuotteiden alv-kannan laskua pitäisi harkita. Vasemmistoliitto haluaa myös lisää menekinedistämistukia lähiruoan ja luomun esilletuontiin, lisää tutkimusrahoitusta luomulle, tuotekehitykseen tukea sekä kunnollista suomalaisen ruoan puhtauden tuotteistusta ja brändäystä vientimarkkinoille.

Vapaassa keskustelussa Sarkomaa totesi, että on hyvä, että vientiin on panostettu. Ruokakulttuurin lisäksi juomakulttuuri on mahdollisuus, ja se olisi saada mukaan matkailuun: esimerkiksi metsämarjoja sisältävät alkoholittomat drinkit pitäisi nostaa esiin. Jern totesi, että lähiruokaa on vaikea viedä, mutta luomulla on sen sijaan suuria mahdollisuuksia; vientiohjelmalla tulee etsiä uusia kohdemaita. Eklund mainitsi, että julkisissa hankinnoissa on suuria mahdollisuuksia, mutta volyymit pitää olla kunnossa, jotta toimitusvarmuus säilyy. Malkki samoin mainitsi, että luomun ja lähiruoan tuotantomäärät olisi saatava kuntoon. Lisäksi haasteena on yrittäjien ikääntyminen; yritysten sukupolvenvaihdoksia pitäisi saada helpotettua. Lähituotteista ei myöskään välttämättä tiedetä.

Tiedon puute on iso este lähihankinnoille. Silvander totesi lähiruokamarkkinoissa olevan hyvät mahdollisuudet, myös luomu on mahdollisuus. GMO-vapaa ruoka voisi olla Suomen vientivaltti. Tuottajia esiin tuovat erilaiset teemapäivät ja tempaukset ovat hyvä keino nostaa alkutuotanto ja lähiruoka tietoisuuteen. Karimäki totesi, että viennin edistämistä tärkeämpää olisi saada kotimaiden markkinoille kohtuuhintaista luomua, jota vähävaraisemmillakin kansalaisilla olisi mahdollisuus sitä ostaa. Hän nosti esiin myös sen, että jo toteutetulla kilpailulain muutoksella on haluttu säätää kaupan valtaa. Hän korosti myös luomu- ja lähiruokaohjelmien jatkon tärkeyttä.

Hietalahti korosti, että suomalaisten tuotteiden vientiin on satsattava; Suomen on erikoistuttava, myös ruokamatkailua on edistettävä ja maaseutua brändättävä paremmin. Kivelä korosti, että ekologisesti tuotettu kasvispainotteinen ruoka tulisi olla normi; muusta pitäisi maksaa sitten enemmän. Hän kritisoi myös elintarviketeollisuuden keskittymistä, myös kaupan keskittymistä pitäisi purkaa kovalla kädellä. Hän peräsi myös ruoan terveys- ja ympäristövaikutusten politisointia. Lopuksi hän korosti alkutuottajien merkitystä ilmastomuutokseen sopeutumisessa ja miten paremmin pitäisi noteerata heidän mahdollisuudet tässä.

Teksti: Kirsi Viljanen

Kuvat: Anni-Riika Särkelä / MMM

Ruoka puolueiden vaaliohjelmissa

Tulevat eduskuntavaalit jännittävät täällä ministeriön käytävilläkin. Mitkä tulevat olemaan valtasuhteet uudessa eduskunnassa, kuka tulee ministeriksi, minkä painoarvon oman talomme asiat tulevassa politiikanteossa saavat? Nämä ovat varmasti asioita, joita jokainen virkamies tällä hetkellä mielessään pohtii. Omasta mielenkiinnosta kävin kaikkien pääpuolueiden vaaliohjelmat läpi lähinnä ruoka- ja maataloussilmälasien läpi, josko niistä saisi vinkkejä myös tulevaan politiikan linjaan.

Tähän asiakirjaan olen poiminut ruokaan liittyvät maininnat Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien, SDP:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n vaaliohjelmista. Dokumentit on käyty läpi hakusanoilla ruo*, ruu*, elintar*, maatal* ja alkutuo*. Teksti on otettu vaaliohjelmista sellaisenaan ilman muokkauksia.

KESKUSTA

On sallittava esimerkiksi matkakulujen korvaaminen ja ruoan tarjoaminen vapaaehtoistoimijoille. Suomen on etsittävä käytännönläheisiä ratkaisuja maailmalaajuisiin haasteisiin, ilmastonmuutokseen sekä ruoka-, vesi- ja energiapulaan. Niiden ratkaisemisesta syntyy myös uusia työpaikkoja biotalouteen ja puhtaan teknologian yrityksiin sekä elintarviketeollisuuteen.

Suomen euromääräinen elintarviketuonti on kolminkertainen vientiimme verrattuna. Tätä ruokatasetta pitää oikaista miljardilla eurolla vahvistamalla puhtaiden elintarvikkeidemme ar­vostusta, kasvattamalla jalostusarvoa ja markkinoimalla tuotteitamme entistä paremmin. EU:n elintarvikepolitiikassa on varmistettava kuluttajien oikeus ruuan kattaviin alkuperämerkintöihin ja tuotteiden jäljitettävyyteen. Alkutuottajille pitää taata oikeudenmukainen osuus elintarvikeketjun tulonjaossa.

Kansainvälisessä toiminnassa ja kehitysavussa painotetaan rauhan rakentamista, ihmisoikeuksia sekä ihmiskunnan suurten uhkien, ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaa. Ruokaturva - riittävän ravinnon turvaaminen kaikille - on nostettava Suomen kehityspolitiikan kärkitavoitteeksi.

KOKOOMUS

Huolehditaan ruoantuotannon kannattavuudesta ja siitä, että kuluttajat saavat haluamiaan tuotteita. Tarjolla on oltava suomalaista puhdasta, turvallistaja terveellistä sekä kestävällä tavalla tuotettua ruokaa. Avaamalla määrätietoisesti uusia markkinoita suomalaiselle ruoalle luodaan työtä koko elintarvikeketjuun tuottajasta teollisuuteen asti. Maatalouden tukijärjestelmän ja lainsäädännön on tuettava ravinteiden talteenottoa ja kiertoa.

KRISTILLISET

Suomen epäsuotuisat luonnonolosuhteet tulee ottaa huomioon EU:n maatalouspolitiikassa. Ruoan hinnan kohtuullisuudesta tulee pitää huolta. Samalla on huolehdittava siitä, että kuluttajan ruoasta maksama hinta jakautuu tuotantoketjussa oikeudenmukaisesti ruoan tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken.

Toimenpiteet: 
Maatalouden tuotantoedellytykset on turvattava koko maassa. Maaseudun elinkeinorakennetta monipuolistetaan parantamalla maatalouden sivuelinkeinojen ja muun yritystoiminnan edellytyksiä. Suomen omavaraisuus elintarvikkeiden tuotannossa on turvattava.

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa sovellettaessa Suomen on aktiivisesti käytettävä mahdollisuuksiaan tukea suomalaista maataloutta. EU:n lainsäädännöllä tulee varmistaa maataloustuottajien toimintamahdollisuudet myös unionin pohjoisissa osissa sekä oikeudenmukaiset sopimukset teollisuuden ja kaupan kanssa, jotta tuottajien osuus ei jatkuvasti alene. Venäjä-pakotteiden aiheuttamia tappioita suomalaiselle maataloudelle tulee korvata EU-rahoituksella.
Viljelijöiden jaksamisesta ja eläinten hyvinvoinnista tulee pitää huolta riittävillä lomitus- ja tukipalveluilla. Maatalouden EU-byrokratiaa on kevennettävä. Suomalaisten perheviljelmien tulevaisuus on turvattava.

Suomen on kehitettävä elintarviketuotannon eettisyyttä ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi esimerkiksi luomutuotannon osuutta kasvattamalla.

Suomalaisten elintarvikkeiden houkuttelevuutta on lisättävä brändäyksen avulla. Elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisenvientiä tulee kasvattaa.

EU:n jäsenmailla on oltava jatkossakin oikeus kieltää GMOtuotteiden käyttö ja määritellä tuotantomuotojen välille riittävät etäisyydet ja geenimuuntelusta vapaita vyöhykkeitä.

Kuntien tulisi tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa ruokahävikin pienentämiseksi mahdollistamalla ylijäämäruoan jakelua ja myymistä Eviran ohjeiden mukaisesti.

PERUSSUOMALAISET[1]

Perussuomalaisten maaseutuohjelma käsittää maatalouden, metsätalouden sekä maaseudun asumisen ja yrittämisen. Perussuomalaiset näkevät maaseudun mahdollisuutena sekä menestystekijänä nyt ja tulevaisuudessa. Sujuva hallinnointi ja byrokratian vähentäminen edellyttävät Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön yhdistämistä Ruoka- ja luonnonvarainministeriöksi.

Maa- ja metsätalous, kalastus ja poronhoito tyydyttävät elämän perustarpeita. Maan ja metsän antimia tuottavat, jalostavat ja kuljettavat yritykset luovat hyvinvointia koko Suomelle ja ovat maaseutuasutuksen perusta. Tähän luokitukseen kuuluvat myös metsämarjat, maamme sienet sekä kalat.

Kyläkouluja on ruokaloineen hyödynnettävä muidenkin kuin koululaisten käyttöön.

Suomalaisen maataloustuotannon säilyminen takaa myös muiden elintarvikesektorin työpaikkojen säilymisen. Suomalainen maatalous työllistää seurannaisvaikutuksineen noin 300 000 ihmistä. Rakennemuutos ja tehostaminen ovat vähentäneet elintarvikesektorin työpaikkoja, mutta sektorin merkitys ei ole vähentynyt, koska haluamme yhä syödä kotimaista ruokaa. Ruoka on välttämättömyyshyödyke, josta kansalaiset eivät voi tinkiä. Tämän johdosta me perussuomalaiset esitämmekin, että ruoan arvonlisäveroa laskettaisiin nykyisestä. Pysyvien vaikutusten saamiseksi poliittisen ohjauksen tulisi vaikuttaa suoraan kysyntään, mistä on esimerkkinä luomutuotannon markkinointikampanjat tai lähiruuan hyödyntäminen julkisissa hankinnoissa. Poliittinen ohjaus ei voi olla pysyvässä ristiriidassa kysyntävetoisuuden kanssa. Suoramyyntiä tiloilta tulee edistää ja pientoimijoita kannustaa. Lainsäädäntöä tulisikin muuttaa siten, että toiminnasta tulisi kannattavaa.

Ruokaomavaraisuuden turvaamisen lisäksi on panostettava valkuaisrehu- ja energiaomavaraisuuden lisäämiseen sekä luomutuotteiden kysyntään vastaamiseen. Kriisivalmius ja huoltovarmuus edellyttävät panostuksia varmuusvarastointiin.

GMO- vapaus on puhtaan suomalaisen maatalouden vientivaltti, minkä takia Perussuomalaiset haluaa estää GMO- kasvien tuotannollisen viljelyn Suomessa. Pienimuotoinen tutkimukseen ja pohjoisissa oloissa menestyvien lajikkeiden kehittämiseen liittyvä koetoiminta voitaisiin sallia laboratorio-oloissa tai riittävän etäällä muusta viljelystä. Luomutuotannon ja -jalostuksen laajentumiselle on turvattava riittävät puitteet. Elintarviketeollisuuden keskittymisen ja suurien yksiköiden rinnalle tarvitaan pienimuotoista elintarvikejalostusta. Pienten yksiköiden ympäristö- ja elintarvikemääräyksiä tulee siksi lieventää. Pienillä yksiköillä on merkitystä paitsi suomalaisen ruokakulttuurin ja paikallisuuden myös kriisiaikaisen huoltovarmuuden kannalta.

·         Lähiruuan markkinoillepääsyä helpotettava

·         GMO-vapaa Suomi – Pienimuotoinen tutkimus ja koetoiminta voitaisiin sallia

·         Kloonivapaa Suomi

·         Tulevaisuuden vientivaltti

·         Peltoheitot ja luonnonhoitopellot energia- ja valkuaistuotantoon

·         Maa- ja metsätalous ovat mahdollisuuksien aloja, kun niihin kehitetään ja yhdistetään korkeaan teknologiaan perustuvaa tuotteiden jalostusta.

·         Lisää luomua!! – kuluttaja päättää, paljonko lisää

·         Pienet jalostajat: ruokakulttuuria ja kriisienhallintaa

·         Tuoretta kalaa kauppoihin

·         Keruutuotteita hyödynnettävä paikallisin voimin

·         Lähiruokaa laitoksiin

·         Kala ei parane kuljettamalla

Metsäluonnon tarjoamia keruutuotteita ja matkailuelämyksiä on hyödynnettävä. Suomalaisilla tulee säilyttää jokamiehenoikeudet. Kotitarvekalastusta ei saa vaikeuttaa, terveellisen kalan ruoaksi käyttöä on edistettävä…. Nuoria pitää jo koulussa opettaa kalastamaan ja myös kalaa ruoaksi laittamaan.

Kalaa, poroa ja lähiruokaa kauppoihin

Kalastuksen, poronhoidon, pien- ja tilateurastamojen toimintaedellytyksiä on kavennettu liiaksi. Keskusliikkeitä ja suuria jalostajia suosivat kohtuuttomat elintarvikemääräykset ja tarkastusmaksut ovat heikentäneet lähiruuan saatavuutta. Perussuomalaisten mielestä pienten elintarvikeyritysten markkinoillepääsyä on helpotettava, lieventämällä määräyksiä ja mahdollistamalla pääsy julkisiinkin keittiöihin. On hämmästyttävää, että kaupoista ei saa tuoretta kalaa. Euroopan vesistörikkaimmassa maassa vain 10 % kalasta on kotimaista ja sekin myydään usein pakattuna ja satoja kilometrejä kuljetettuna.

Askeleita tulevaisuuteen

Geenimuuntelusta vapaa Suomi. GMO-merkinnät on otettava viipymättä käyttöön.

Luomutuotannon laajentumiselle ja kehittämiselle riittävät puitteet. Luomukoulutukseen pitää panostaa ja luomututkimus tulee elvyttää.

Suomalaisen elintarvikekaupan keskittymiskehitys on pysäytettävä. Suomessa tuotetaan Euroopan halvinta lihaa ja viljaa, joista jalostetaan kalleimpia elintarvikkeita.

Porotalouden elinkelpoisuutta ei saa rajoittaa liian tiukoilla eläinsuojelu- ja hygieniasäännöksillä.

Suomalaista tuoretta kalaa on saatava kauppoihin. Hygieniamääräykset pilaavat suomalaisen kalan.

Maa- ja Metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö on yhdistettävä Ruoka - ja luonnonvarainministeriöksi[2].

Pienien elintarvikejalostajien toimintaa ja markkinoillepääsyä on helpotettava. Pk-yritysten on voitava osallistua julkisiin kilpailuihin.

Ekologinen kalankasvatus Suomessa on varteenotettava elinkeino, samoin hoitokalastus.

RKP

Haluamme nähdä vahvaa kehitystä kotimaisten, turvallisten raaka-aineiden ja elintarvikkeiden osalta. Sen vuoksi kestävän maan- ja metsänviljelyn täytyy olla kannattavaa, ottaen huomioon pohjoiset, haastavat olosuhteemme. Kestävän luonnonvarojen käytön, uuden teknologian ja materiaalien kierrätyksen kautta biotaloudellinen ajattelutapa voi yhdistää perustuotannon eri osa-alueita ja luoda uusia tulonlähteitä maaseudun elinkeinoelämälle.

Haluamme: vahvistaa tuottajien asemaa elintarvikeketjussa ja tukea panostuksia lähialueilla tuotettavaan ruokaan sekä lisätä kuluttajien tietoisuutta niistä; saada voimaan liha- ja maitotuotteiden alkuperämaamerkinnät parantaaksemme elintarvikkeiden turvallisuutta;

karsia sellaista säädöstöä, joka vaikeuttaa toimintamahdollisuuksia ja kasvattaa perustuotannon kustannuksia niin että voimme siten toimien pitkällä tähtäimellä taata kotimaisten elintarvikkeiden ja raaka-aineiden saatavuuden.

SDP
Ei mitään mainintoja.

VASEMMISTOLIITTO

Ruoan arvonlisäveroa on laskettava. Alv nostaa myös työvoimavaltaisten palvelualojen hinnoittelua ja työnhintaa, eikä niiden verotusta pidä kiristää.

Kasvis- ja lähiruokapainotteista ruokavaliota on edistettävä koulu- ja muussa joukkoruokailussa ja otettava huomioon kaudenmukainen raaka-aineiden saanti. Tukijärjestelmillä on ohjattava eettisesti ja ekologisesti kestävään eläintenpitoon ja kohti luopumista karjatalouden tehotuotannosta ja turkistarhauksesta.

Kotimaisen ekologisesti kestävän kalankasvatuksen ja kalatalouden on oltava yhdistyvän Luonnonvarakeskuksen (RKTL, Metla, MTT ja Tike) kärkihanke.

Maataloustuet on muutettava tukemaan päästöjen vähentämistä.

VIHREÄT

Valjastetaan julkiset hankinnat vauhdittamaan vihreään talouteen siirtymistä: kuntien ja valtion investoinnit energia- ja materiaalitehokkuuden ja puhtaan teknologian edelläkävijöiksi kaikessa valaistuksesta ruokaan, rakennusmateriaaleista energiaan.

 *******************

Pohdintaa

Ruoka-asiat näyttäytyvät vaaliohjelmissa hyvin vaihtelevasti. Perussuomalaisilla on perusteellisin katsaus ja linjaukset, mutta tältä osin on muistettava, että heillä ei ole yhtä laajempaa vaaliohjelmaa, vaan 1-sivuinen vaalijulistus, mihin liittyy useita laajoja erillisteemaisia ohjelmia ml. maaseutuohjelma. Muilla puolueilla ei ole voimassa olevaa maaseutuohjelmaa. Maatalous- ja ruoka-asiaa on mahdollisesti eri puolueissa pohdittu myös vaikkapa vihreän talouden tai biotalouden osana, vaikka niitä erikseen ei olisikaan mainittu. Tai ainakin toivon niin.

Eniten yhteistä kosketuspintaa monien puolueiden kesken löytyi huolesta miten tulonjako elintarvikeketjussa jakautuu ja miten tuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden kuluttajan maksamasta elintarvikkeen hinnasta. Tukijärjestelmien ja lainsäädännön yksinkertaistamiset nousivat myös jonkin verran esiin.

Tekstin kokosi: Kirsi Viljanen

---

[1] Tekstilainaukset perustuvat Perussuomalaisten maaseutuohjelmaan

[2] Vihreiden puolueohjelmassa: Turvataan itsenäinen ja vahva ympäristöhallinto puolustamaan oikeutta puhtaaseen ympäristöön

Eduskunnan Lähiruokapäivä, vol. 1. Lähiruokaseminaari

13.11.13 oli historiallinen päivä Eduskunnassa: siellä järjestettiin sen ensimmäinen Lähiruokapäivä. Päivä alkoi avoimella seminaarilla, joka kokosi satakunta osallistujaa niin Arkadianmäeltä kuin lähiruokasektorin toimijoista.

  

Seminaarin avasi ke. Anne Kalmari (kesk.), joka toimii Eduskunnan Ruokaryhmän ja Lähiruokakerhon puheenjohtajana. Hän kertoi ao. ryhmien pyrkivän vaikuttamaan mm. lähiruoan lisäämiseksi julkisissa hankinnoissa, ja keinoina olleen esimerkiksi valtuustoaloitepohjan tekeminen kestävistä elintarvikehankinnoista ja sen aktiivinen levittäminen ennen edellisiä kuntavaaleja. Toiminta on vaikuttanut myös Eduskunnan ruokapalveluista vastaavan yrityksen tarjontaan, ja nyt esimerkiksi ulkomaista kalaa on saatu korvattua kotimaisilla särki- ja lahnapihveillä. Fazer Amican edustaja toi myös oman tervehdyksensä seminaariin, ja kertoi raaka-aineiden pääpainon olevan nykyään kotimaisissa tuotteissa, lisäksi edustustilaisuuksissa suositaan erityisesti pientuottajien ja -yrittäjien erikoistuotteita, ja heidät tuodaan myös menuissa esiin.



Avauspuheenvuorossa Anne Kalmari korosti Lähiruokapäivän merkitystä: kaikki paikalla olevat pitää saada sytytettyä lähiruoka-asialle. Jos alkutuotantoa ei ole, ei ole myöskään kotimaista elintarviketuotantoa, jokaisen pitää tehdä valintoja myös henkilökohtaisesti kotikeittiössään ja ravintoloissa käydessään, totesi Kalmari. Seminaarin toivottiin lisäävän myös painetta pakollisiin ruoan alkuperämerkintöihin.



Itse pidin esityksen hallituksen lähiruokaohjelmasta, sen tavoitteista ja suunnannäytöstä myös pitkälle tulevaisuuteen. Puheenvuorossani korostin poliittisten sitoumusten tärkeyttä myös tulevien hallitusten osalta, sillä lähiruoka vaatii taakseen pitkäjänteistä, systemaattista kehitystyötä yli hallituskausien.  

 

Seminaari oli myös Hyvää Suomesta –merkin 20-vuotisjuhlaseminaari ja toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi Ruokatieto ry:stä kertoi Hyvää Suomesta –toiminnan historiasta ja nykytilanteesta. Merkin vahvuutena on tunnettuus ja luottamus kuluttajien keskuudessa, samoin, että työssä on mukana koko arvoketju: tuottajia, teollisuus, kauppa, järjestöt. Merkki on toiminut erityisesti suomalaisen kilpailuedun ja imagon rakentajana. Lampisjärvi muistutti, että saadakseen Hyvää Suomesta –merkin, tulee tuotteen liha, kala, maito ja kananmunat olla 100 %:sti kotimaista.

Harva meistä varmaan tietää, tai muistaa, että meille kaikille niin tunnetun logon suunnitteli jo 20 vuotta sitten aikansa guru, professori Kyösti Varis.

Hanne Husso EkoCentriasta kertoi kestävistä julkista elintarvikehankinnoista. Ruokalistasuunnittelussa on yhä tärkeämpää miettiä sesonginmukaisuutta, ja sen mukaista reseptiikkaa. Tämä vaikuttaa myös kustannustason maltillisuuteen: mm. kotimaiset juurekset ovat talviaikaan hyvinkin edullisia. Husso korosti myös ennakoivan vuoropuhelun tärkeyttä: kuntapäättäjät, hankinta-asiantuntija, tuottajat ja jalostajat sekä ruokapalvelut on saatava yhteen keskustelemaan, mitä tuotteita ruokapalveluissa tarvitaan ja mitä tuottajilla on tarjottavanaan. Anni-Mari Syväniemi MTK:sta nosti omassa puheenvuorossaan esiin pk-yritysten lainsäädännöllisiä haasteita. Hän kertoi, että kaikki selvitykset osoittavat etteivät yritykset saa tarpeeksi tukea ja neuvontaa ja korosti, että tähän on saatava muutos.

Seminaarin lopussa kuulimme tärkeiden valiokuntien ja kaikkien puolueryhmien kannanotot lähiruokaan. Martti Korhonen (ympäristövaliokunta, pj.) korosti tuotantoketjun kokonaisuuden olevan kaikkein tärkeintä, se, miten kukin ketjun osa toimii. Samalla on mietittävä myös jätteiden määrää ja ruokahävikkiä. Isot kauppaketjut hallitsevat markkinoita, ja kuluttajien tulee lisätä painetta kaupan valikoimien laajentamiseksi myös lähiruokatuotteilla, Korhonen totesi. Hän myös muistutti hankintaosaamisen tärkeyttä ammattikeittiöissä: ravintolaadun lisäksi laatukriteereiksi pitäisi saada tuoreus ja sesonginmukaisuus. Korhonen kannusti kuulijoita myös kurkkaamaan vaimonsa Lähi(ö)ruokaa –blogia.

Jari Leppä (maa- ja metsätalousvaliokunta, pj.) korosti, ettei ruoka saa olla itsestään selvyys, ja että Suomen ja EU:n pidettävä huolta omasta huoltovarmuudesta. Leppä painotti, että lähiruoka on mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden ala ja sen monien arvojen olevan lähellä yhä useamman kuluttajan arvoja, ja että lähiruoka luo lähihyvinvointia. Lähiruoan on kuitenkin oltava hyvää ja haluttavaa, jotta se menee kaupaksi, totesi Leppä. ”Oma ruoka ja lähiruoka vaikuttavat nopeimmin kauppataseeseemme, hyvinvointiimme, kansantalouteen. Meillä ei ole varaa tuontiruokaan!”, päätti Leppä puheenvuoronsa.

Puolueryhmien puheenvuorot aloitti Sari Sarkomaa (kok), joka painotti Eduskunnan Lähiruokakerhon olevan koko eduskunnan yhteinen juttu! Sarkomaa korosti, että lähiruokaohjelmaa viedään yhdessä eteenpäin. Kokoomus on tarttunut erityisesti lainsäädännön kehittämiseen ja hallinnollisen taakan vähentämiseen, ja on nyt käynnistämässä niin alan yrityksille suunnattua kyselyä lainsäädännön esteistä ja jalkautumassa myös maakuntiin kuuntelemaan yritysten huolia.





Sari Sarkomaa aloitti puolueryhmien puheenvuorot

  

Katja Taimela (sd.) totesi, että Eduskunnan tehtävänä on nyt tehdä kaikkensa lainsäädännön helpottamiseksi, jotta yrityksillä olisi mahdollisuus kehittää toimintaansa. Taimela toi esiin lähiruoan työllisyysvaikutukset, joilla on suuri merkitys yhteiskunnan taloustilanteen kehittymiseen. Lähiruoan haasteista Taimela nosti esiin saatavuuden, ja että lyhyet jakeluketjut vaativat erityisesti tuottajien yhteistoimintaa - julkisissa keittiöissä kantavana teemana on ehdoton toimitusvarmuus. Kysyntää pitää nyt hyödyntää, ja lähiruoasta ollaan valmiita myös maksamaan, totesi Taimela. Hän toivoi lisää paikallistuotteita vähittäiskauppoihin kilpailun lisäämiseksi, toisin kuin kaupparyhmät ovat kommentoineet. ”Joulu on tulossa, lähiruoalla saadaan tehtyä kaikki jouluruoat!”, päätti Taimela puheenvuoronsa.

Ritva Elomaa (ps.) toi esiin sen, miten hienoa on, että yli puoluerajojen lähiruokaa voidaan eduskunnassa edistää ja painotti, että lähiruokaa pitää saada julkisiin keittiöihin. Elomaa korosti myös liikunnan ja terveellisten raaka-aineiden ja juuresten merkitystä. ”Lapset eivät enää tunnista juureksia eikä muidenkaan ruokien raaka-aineita”, esitti Elomaa lopuksi huolensa.

Eila Tiainen (vas.) toi esiin oman maakuntansa tilanteen, ja miten huonosti Keski-Suomessa on saatavilla lähiruokaa, sen löydettävyys kaupoista on myös satunnaista. Lähiruoan tuottamisessa ei arvona ole vain hyvä maku, vaan lähiruoka huolehtii myös terveellisyydestä, kulttuuriarvoista ja ympäristöstä. Maaseudulta on löydyttävä lisää kumppanuutta ja yhteistyötä yrittäjien välille, peräsi Tiainen ja toi esiin, ettei tilaravintoloita, pienpanimoita ja tilaviinejä saa unohtaa. Tiainen korosti myös paikallisen kalan käytön lisäämistä ja sesonkien nostamista arvoonsa. Sesonginmukaisuus lisäisi omalta osaltaan myös ruoan arvostusta, ja olisi mitä suurimmilta osin myös kulttuuria, totesi Tiainen lopuksi.

Satu Haapanen (vihr.) kehui, että lähiruoka on asia, jossa hallitus todella onnistunut, eikä poliittisia ristiriitoja sen ympärillä ole. Hän korosti puhtaan luonnon olevan edellytys puhtaalle ruoalle. Lähiruokaa tulee saada lisää myös kuntahankintoihin, ja kysymys on pitkälti kuntien tahtotilasta. Lähiruoka tulisi saada mukaan myös uusiin opetussuunnitelmiin, totesi Haapanen ja kannusti kaikkia tuottajia ja kalastajia olemaan aktiivisia kertomaan alkutuotannosta ja toiminnastaan esimerkiksi kouluissa.

Thomas Blomqvist (rkp.) toi esiin, että vielä 1960-luvulla oltiin maalla suhteellisen omavaraisia, mutta nyt maallakin ollaan pitkälti teollisten tuotteiden varassa. Kaikkien tulisi panostaa vieläkin enemmän tiedotukseen, markkinointiin ja alkuperäismerkintöihin. Blomqvist peräsi kaupoilta niiden vastaamista kuluttajien lähiruoan kysyntään. Myös lainsäädännön kautta on mietittävä, miten tähän päästään.

Jouko Jääskeläinen ( kd.) korosti, että kunnissa pitäisi oikeasti miettiä aterioiden hintaa ja miten esim. senttiä paria lisäämällä voitaisiin saada monenlaisia hyötyjä lähiruokaa käyttämällä.

Seminaari osoitti eduskunnan vahvan tahtotilan lähiruoan edistämiseen myös jatkossa ja uskon lähiruoan merkitykseen tulevaisuuden menestyvänä toimialana. Lähiruoan lisääminen julkisissa elintarvikehankinnoissa, elintarvikelainsäädännön ja muun yrittäjiin kohdistuvan säädöstön purkutalkoot, alkutuotannosta huolehtiminen ja kauppojen käytäntöjen muuttaminen lähiruoan saamiseksi paremmin vähittäiskaupan hyllylle nousivat isoina teemoina esiin.

Lähiruokapäivän toteuttamisessa Eduskunnan Ruokaryhmän ja Lähiruokakerhon lisäksi olivat: Ruokatieto ry, hallituksen lähiruokaohjelma, Ruoka-Suomi -teemaryhmä, MTK, SLC, EkoCentria, Aitojamakuja II -hanke, Heikki Ahopelto / Armas-perhe, Keski-Suomen alueellinen kehittämistoiminta ja Suomen Keittiömestarit ry.

Lähiruokapäivä jatkui Eduskunnassa info- ja näyttelytilaisuutena, jonka kuulumisia seuraavassa kirjoituksessani.

Kuvat: Kirsi Viljanen