Ruoka puolueiden vaaliohjelmissa

Tulevat eduskuntavaalit jännittävät täällä ministeriön käytävilläkin. Mitkä tulevat olemaan valtasuhteet uudessa eduskunnassa, kuka tulee ministeriksi, minkä painoarvon oman talomme asiat tulevassa politiikanteossa saavat? Nämä ovat varmasti asioita, joita jokainen virkamies tällä hetkellä mielessään pohtii. Omasta mielenkiinnosta kävin kaikkien pääpuolueiden vaaliohjelmat läpi lähinnä ruoka- ja maataloussilmälasien läpi, josko niistä saisi vinkkejä myös tulevaan politiikan linjaan.

Tähän asiakirjaan olen poiminut ruokaan liittyvät maininnat Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien, SDP:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n vaaliohjelmista. Dokumentit on käyty läpi hakusanoilla ruo*, ruu*, elintar*, maatal* ja alkutuo*. Teksti on otettu vaaliohjelmista sellaisenaan ilman muokkauksia.

KESKUSTA

On sallittava esimerkiksi matkakulujen korvaaminen ja ruoan tarjoaminen vapaaehtoistoimijoille. Suomen on etsittävä käytännönläheisiä ratkaisuja maailmalaajuisiin haasteisiin, ilmastonmuutokseen sekä ruoka-, vesi- ja energiapulaan. Niiden ratkaisemisesta syntyy myös uusia työpaikkoja biotalouteen ja puhtaan teknologian yrityksiin sekä elintarviketeollisuuteen.

Suomen euromääräinen elintarviketuonti on kolminkertainen vientiimme verrattuna. Tätä ruokatasetta pitää oikaista miljardilla eurolla vahvistamalla puhtaiden elintarvikkeidemme ar­vostusta, kasvattamalla jalostusarvoa ja markkinoimalla tuotteitamme entistä paremmin. EU:n elintarvikepolitiikassa on varmistettava kuluttajien oikeus ruuan kattaviin alkuperämerkintöihin ja tuotteiden jäljitettävyyteen. Alkutuottajille pitää taata oikeudenmukainen osuus elintarvikeketjun tulonjaossa.

Kansainvälisessä toiminnassa ja kehitysavussa painotetaan rauhan rakentamista, ihmisoikeuksia sekä ihmiskunnan suurten uhkien, ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaa. Ruokaturva - riittävän ravinnon turvaaminen kaikille - on nostettava Suomen kehityspolitiikan kärkitavoitteeksi.

KOKOOMUS

Huolehditaan ruoantuotannon kannattavuudesta ja siitä, että kuluttajat saavat haluamiaan tuotteita. Tarjolla on oltava suomalaista puhdasta, turvallistaja terveellistä sekä kestävällä tavalla tuotettua ruokaa. Avaamalla määrätietoisesti uusia markkinoita suomalaiselle ruoalle luodaan työtä koko elintarvikeketjuun tuottajasta teollisuuteen asti. Maatalouden tukijärjestelmän ja lainsäädännön on tuettava ravinteiden talteenottoa ja kiertoa.

KRISTILLISET

Suomen epäsuotuisat luonnonolosuhteet tulee ottaa huomioon EU:n maatalouspolitiikassa. Ruoan hinnan kohtuullisuudesta tulee pitää huolta. Samalla on huolehdittava siitä, että kuluttajan ruoasta maksama hinta jakautuu tuotantoketjussa oikeudenmukaisesti ruoan tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken.

Toimenpiteet: 
Maatalouden tuotantoedellytykset on turvattava koko maassa. Maaseudun elinkeinorakennetta monipuolistetaan parantamalla maatalouden sivuelinkeinojen ja muun yritystoiminnan edellytyksiä. Suomen omavaraisuus elintarvikkeiden tuotannossa on turvattava.

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa sovellettaessa Suomen on aktiivisesti käytettävä mahdollisuuksiaan tukea suomalaista maataloutta. EU:n lainsäädännöllä tulee varmistaa maataloustuottajien toimintamahdollisuudet myös unionin pohjoisissa osissa sekä oikeudenmukaiset sopimukset teollisuuden ja kaupan kanssa, jotta tuottajien osuus ei jatkuvasti alene. Venäjä-pakotteiden aiheuttamia tappioita suomalaiselle maataloudelle tulee korvata EU-rahoituksella.
Viljelijöiden jaksamisesta ja eläinten hyvinvoinnista tulee pitää huolta riittävillä lomitus- ja tukipalveluilla. Maatalouden EU-byrokratiaa on kevennettävä. Suomalaisten perheviljelmien tulevaisuus on turvattava.

Suomen on kehitettävä elintarviketuotannon eettisyyttä ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi esimerkiksi luomutuotannon osuutta kasvattamalla.

Suomalaisten elintarvikkeiden houkuttelevuutta on lisättävä brändäyksen avulla. Elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisenvientiä tulee kasvattaa.

EU:n jäsenmailla on oltava jatkossakin oikeus kieltää GMOtuotteiden käyttö ja määritellä tuotantomuotojen välille riittävät etäisyydet ja geenimuuntelusta vapaita vyöhykkeitä.

Kuntien tulisi tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa ruokahävikin pienentämiseksi mahdollistamalla ylijäämäruoan jakelua ja myymistä Eviran ohjeiden mukaisesti.

PERUSSUOMALAISET[1]

Perussuomalaisten maaseutuohjelma käsittää maatalouden, metsätalouden sekä maaseudun asumisen ja yrittämisen. Perussuomalaiset näkevät maaseudun mahdollisuutena sekä menestystekijänä nyt ja tulevaisuudessa. Sujuva hallinnointi ja byrokratian vähentäminen edellyttävät Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön yhdistämistä Ruoka- ja luonnonvarainministeriöksi.

Maa- ja metsätalous, kalastus ja poronhoito tyydyttävät elämän perustarpeita. Maan ja metsän antimia tuottavat, jalostavat ja kuljettavat yritykset luovat hyvinvointia koko Suomelle ja ovat maaseutuasutuksen perusta. Tähän luokitukseen kuuluvat myös metsämarjat, maamme sienet sekä kalat.

Kyläkouluja on ruokaloineen hyödynnettävä muidenkin kuin koululaisten käyttöön.

Suomalaisen maataloustuotannon säilyminen takaa myös muiden elintarvikesektorin työpaikkojen säilymisen. Suomalainen maatalous työllistää seurannaisvaikutuksineen noin 300 000 ihmistä. Rakennemuutos ja tehostaminen ovat vähentäneet elintarvikesektorin työpaikkoja, mutta sektorin merkitys ei ole vähentynyt, koska haluamme yhä syödä kotimaista ruokaa. Ruoka on välttämättömyyshyödyke, josta kansalaiset eivät voi tinkiä. Tämän johdosta me perussuomalaiset esitämmekin, että ruoan arvonlisäveroa laskettaisiin nykyisestä. Pysyvien vaikutusten saamiseksi poliittisen ohjauksen tulisi vaikuttaa suoraan kysyntään, mistä on esimerkkinä luomutuotannon markkinointikampanjat tai lähiruuan hyödyntäminen julkisissa hankinnoissa. Poliittinen ohjaus ei voi olla pysyvässä ristiriidassa kysyntävetoisuuden kanssa. Suoramyyntiä tiloilta tulee edistää ja pientoimijoita kannustaa. Lainsäädäntöä tulisikin muuttaa siten, että toiminnasta tulisi kannattavaa.

Ruokaomavaraisuuden turvaamisen lisäksi on panostettava valkuaisrehu- ja energiaomavaraisuuden lisäämiseen sekä luomutuotteiden kysyntään vastaamiseen. Kriisivalmius ja huoltovarmuus edellyttävät panostuksia varmuusvarastointiin.

GMO- vapaus on puhtaan suomalaisen maatalouden vientivaltti, minkä takia Perussuomalaiset haluaa estää GMO- kasvien tuotannollisen viljelyn Suomessa. Pienimuotoinen tutkimukseen ja pohjoisissa oloissa menestyvien lajikkeiden kehittämiseen liittyvä koetoiminta voitaisiin sallia laboratorio-oloissa tai riittävän etäällä muusta viljelystä. Luomutuotannon ja -jalostuksen laajentumiselle on turvattava riittävät puitteet. Elintarviketeollisuuden keskittymisen ja suurien yksiköiden rinnalle tarvitaan pienimuotoista elintarvikejalostusta. Pienten yksiköiden ympäristö- ja elintarvikemääräyksiä tulee siksi lieventää. Pienillä yksiköillä on merkitystä paitsi suomalaisen ruokakulttuurin ja paikallisuuden myös kriisiaikaisen huoltovarmuuden kannalta.

·         Lähiruuan markkinoillepääsyä helpotettava

·         GMO-vapaa Suomi – Pienimuotoinen tutkimus ja koetoiminta voitaisiin sallia

·         Kloonivapaa Suomi

·         Tulevaisuuden vientivaltti

·         Peltoheitot ja luonnonhoitopellot energia- ja valkuaistuotantoon

·         Maa- ja metsätalous ovat mahdollisuuksien aloja, kun niihin kehitetään ja yhdistetään korkeaan teknologiaan perustuvaa tuotteiden jalostusta.

·         Lisää luomua!! – kuluttaja päättää, paljonko lisää

·         Pienet jalostajat: ruokakulttuuria ja kriisienhallintaa

·         Tuoretta kalaa kauppoihin

·         Keruutuotteita hyödynnettävä paikallisin voimin

·         Lähiruokaa laitoksiin

·         Kala ei parane kuljettamalla

Metsäluonnon tarjoamia keruutuotteita ja matkailuelämyksiä on hyödynnettävä. Suomalaisilla tulee säilyttää jokamiehenoikeudet. Kotitarvekalastusta ei saa vaikeuttaa, terveellisen kalan ruoaksi käyttöä on edistettävä…. Nuoria pitää jo koulussa opettaa kalastamaan ja myös kalaa ruoaksi laittamaan.

Kalaa, poroa ja lähiruokaa kauppoihin

Kalastuksen, poronhoidon, pien- ja tilateurastamojen toimintaedellytyksiä on kavennettu liiaksi. Keskusliikkeitä ja suuria jalostajia suosivat kohtuuttomat elintarvikemääräykset ja tarkastusmaksut ovat heikentäneet lähiruuan saatavuutta. Perussuomalaisten mielestä pienten elintarvikeyritysten markkinoillepääsyä on helpotettava, lieventämällä määräyksiä ja mahdollistamalla pääsy julkisiinkin keittiöihin. On hämmästyttävää, että kaupoista ei saa tuoretta kalaa. Euroopan vesistörikkaimmassa maassa vain 10 % kalasta on kotimaista ja sekin myydään usein pakattuna ja satoja kilometrejä kuljetettuna.

Askeleita tulevaisuuteen

Geenimuuntelusta vapaa Suomi. GMO-merkinnät on otettava viipymättä käyttöön.

Luomutuotannon laajentumiselle ja kehittämiselle riittävät puitteet. Luomukoulutukseen pitää panostaa ja luomututkimus tulee elvyttää.

Suomalaisen elintarvikekaupan keskittymiskehitys on pysäytettävä. Suomessa tuotetaan Euroopan halvinta lihaa ja viljaa, joista jalostetaan kalleimpia elintarvikkeita.

Porotalouden elinkelpoisuutta ei saa rajoittaa liian tiukoilla eläinsuojelu- ja hygieniasäännöksillä.

Suomalaista tuoretta kalaa on saatava kauppoihin. Hygieniamääräykset pilaavat suomalaisen kalan.

Maa- ja Metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö on yhdistettävä Ruoka - ja luonnonvarainministeriöksi[2].

Pienien elintarvikejalostajien toimintaa ja markkinoillepääsyä on helpotettava. Pk-yritysten on voitava osallistua julkisiin kilpailuihin.

Ekologinen kalankasvatus Suomessa on varteenotettava elinkeino, samoin hoitokalastus.

RKP

Haluamme nähdä vahvaa kehitystä kotimaisten, turvallisten raaka-aineiden ja elintarvikkeiden osalta. Sen vuoksi kestävän maan- ja metsänviljelyn täytyy olla kannattavaa, ottaen huomioon pohjoiset, haastavat olosuhteemme. Kestävän luonnonvarojen käytön, uuden teknologian ja materiaalien kierrätyksen kautta biotaloudellinen ajattelutapa voi yhdistää perustuotannon eri osa-alueita ja luoda uusia tulonlähteitä maaseudun elinkeinoelämälle.

Haluamme: vahvistaa tuottajien asemaa elintarvikeketjussa ja tukea panostuksia lähialueilla tuotettavaan ruokaan sekä lisätä kuluttajien tietoisuutta niistä; saada voimaan liha- ja maitotuotteiden alkuperämaamerkinnät parantaaksemme elintarvikkeiden turvallisuutta;

karsia sellaista säädöstöä, joka vaikeuttaa toimintamahdollisuuksia ja kasvattaa perustuotannon kustannuksia niin että voimme siten toimien pitkällä tähtäimellä taata kotimaisten elintarvikkeiden ja raaka-aineiden saatavuuden.

SDP
Ei mitään mainintoja.

VASEMMISTOLIITTO

Ruoan arvonlisäveroa on laskettava. Alv nostaa myös työvoimavaltaisten palvelualojen hinnoittelua ja työnhintaa, eikä niiden verotusta pidä kiristää.

Kasvis- ja lähiruokapainotteista ruokavaliota on edistettävä koulu- ja muussa joukkoruokailussa ja otettava huomioon kaudenmukainen raaka-aineiden saanti. Tukijärjestelmillä on ohjattava eettisesti ja ekologisesti kestävään eläintenpitoon ja kohti luopumista karjatalouden tehotuotannosta ja turkistarhauksesta.

Kotimaisen ekologisesti kestävän kalankasvatuksen ja kalatalouden on oltava yhdistyvän Luonnonvarakeskuksen (RKTL, Metla, MTT ja Tike) kärkihanke.

Maataloustuet on muutettava tukemaan päästöjen vähentämistä.

VIHREÄT

Valjastetaan julkiset hankinnat vauhdittamaan vihreään talouteen siirtymistä: kuntien ja valtion investoinnit energia- ja materiaalitehokkuuden ja puhtaan teknologian edelläkävijöiksi kaikessa valaistuksesta ruokaan, rakennusmateriaaleista energiaan.

 *******************

Pohdintaa

Ruoka-asiat näyttäytyvät vaaliohjelmissa hyvin vaihtelevasti. Perussuomalaisilla on perusteellisin katsaus ja linjaukset, mutta tältä osin on muistettava, että heillä ei ole yhtä laajempaa vaaliohjelmaa, vaan 1-sivuinen vaalijulistus, mihin liittyy useita laajoja erillisteemaisia ohjelmia ml. maaseutuohjelma. Muilla puolueilla ei ole voimassa olevaa maaseutuohjelmaa. Maatalous- ja ruoka-asiaa on mahdollisesti eri puolueissa pohdittu myös vaikkapa vihreän talouden tai biotalouden osana, vaikka niitä erikseen ei olisikaan mainittu. Tai ainakin toivon niin.

Eniten yhteistä kosketuspintaa monien puolueiden kesken löytyi huolesta miten tulonjako elintarvikeketjussa jakautuu ja miten tuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden kuluttajan maksamasta elintarvikkeen hinnasta. Tukijärjestelmien ja lainsäädännön yksinkertaistamiset nousivat myös jonkin verran esiin.

Tekstin kokosi: Kirsi Viljanen

---

[1] Tekstilainaukset perustuvat Perussuomalaisten maaseutuohjelmaan

[2] Vihreiden puolueohjelmassa: Turvataan itsenäinen ja vahva ympäristöhallinto puolustamaan oikeutta puhtaaseen ympäristöön

Paikallisuudesta ja innovaatioista potkua maaseutuyrittäjyyteen

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) järjesti ”Paikallisuus ja innovaatiot maaseutuyrittäjyyden mahdollisuutena” –seminaarin 3.2.15 Helsingissä. Tilaisuuden tarkoituksena oli nostaa hyviä yritysesimerkkejä Suomen maaseudulta ja pohtia yrittäjyyden mahdollisuuksia ja toiminnan esteitä.

Tilaisuuden avannut YTR:n puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio korosti, että maaseutu on mahdollisuus. -Mahdollisuudet pitää vain osata hyödyntää. Suomalaiset rakastavat maaseutua ja sitä arvostetaan. Se on elävää, dynaamista aluetta ja sen elinvoimaan ja yrittäjyyteen kannattaa satsata. Pitää löytää ne keinot, joilla toimintaedellytyksiä voidaan edistää, hän peräsi.

Husu-Kallio totesi, että kuluttajat kaipaavat lähiruokaa, ja sillä sektorilla on menty eteenpäin. -Maakunnissa kiertäessä huomaa, että todella paljon on kuitenkin vielä tekemistä ketjujen rakentamisessa ja yhteistyössä. Herätkää siellä maaseudulla, ja tehkää yhteistyötä, peräsi Husu-Kallio. Hän korosti biotalouden merkitystä: se tulee olemaan hyvin monipuolisella tavalla vahvuus tulevaisuudessa. Eikä pelkästään vain perinteisen agrobiotalouden ja metsäteollisuuden näkökulmasta vaan sen kaikista hyödyntämisnäkökulmista: sininen biotalous, hyvinvointi ja muut kysymykset tulevat nousemaan. Biotalouden toimivuudesta on pidettävä huolta, hän muistutti. ”Luonto ja siihen liittyvä hyvinvointi, sekä matkailu tulevat olemaan merkittäviä ja niissä on paljon tekemistä. Yhteistyötä tarvitaan, markkinointia tarvitaan, yksin ei pärjätä”, muistutti Husu-Kallio. Hän peräsi myös vahvaa osaamista kaikilta yrittäjiltä.  

Maakuntajohtaja Asko Peltola Etelä-Pohjanmaalta kertoi maakuntansa vahvuuksista: yrittäjyyden perinteet, asenteet ja ilmapiiri ovat vahvoja, mutta uudenlainen tuotanto ja dynamiikka vielä heikkoja. Peltola kuvasi alueensa yrittäjyyttä seuraavasti: ”Hiki on ahkeruuden mittari: kun saadaan aikaan jotain konkreettista, se on yrittäjyyttä, mutta uudenlainen softan tuotanto on vieraampaa”. Peltola korosti, että yrittäjyyden edistämisessä yleiset edellytykset (kasvatus, kannusteet, lainsäädäntö, riskinottokyky) pitää olla kunnossa. Myös rahoitusta tarvitaan: maaseutuohjelma merkittävä maaseutuyrittäjyyden kannalta. -Puhutaan positiivisesti maaseudusta, nostetaan esiin hyviä esimerkkejä onnistuneista maaseutuyrityksistä, esikuvia tarvitaan, kannusti Peltola. Positiivinen puhe vahvistaa mielikuvia ja tulevaisuuden uskoa. Kukin meistä on kannustaja ja kasvattaja, hän muistutti.

Tervon kunnanjohtaja Petteri Ristikangas toi esiin, että julkisessa poliittisessa puheessa puhutaan lähinnä sote-uudistuksesta, yrittäjyydestä ei tunnu puhuvan kukaan. Hän myös kertoi, miten kunta voi olla yrittäjyyden edistäjä maanhankinnan, maankäytön suunnittelun sekä perusinfrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon kautta. Hän korosti myös toimivien lentoyhteyksien merkitystä yritysten toimintaedellytystenperusjalkana. Ristikangas kertoi Tervon elinkeinopoliittisista toimista. Tervo on tukenut yrittäjyyttä muun muassa hankkimalla maata ja koskia yrittäjien käyttöön. Kunta on myös investoinut kolme rata-aluetta, joita muun muassa BMW ja Valtra hyödyntävät testiratoina, ja joiden asiakkaat hyödyttävät kunnan muita yrityksiä. Ristikangas nosti esiin yhteisöllisyyden vahvistamisen erittäin merkittäväksi teemaksi alueen yrittäjyyden kehittämisessä: yksikin asiaa vastustava voi tehdä hallaa yrittäjyydelle pitkäksi aikaa, siksi kaikki pitää saada asialle myönteiseksi, hän muistutti. -Kun yhdistetään etelä-pohjanmaalainen yrittäjyys ja savolainen oveluus, saadaan vaikka mitä aikaiseksi. Itsetunto pitää saada kuntoon, siihen kaivataan kannustusta. Suomenniemellä on lopetettava myös ruikuttaminen, Ristikangas muistutti. 

Jan Westman Deli-Tukku Oy:stä kertoi Raaseporissa sijaitsevasta lähiruokaan keskittyvästä myymälästä, joka toimii myös ravintolana ja tapahtumien järjestämispaikkana. Yritys on käynnistänyt myös lähiruokaan liittyvien pienseminaarien sarjan lähiruoan tunnettavuuden ja arvostuksen nostamiseksi.

Mika Paananen Suomen Kotihoitotekniikka KOHOTE Oy:stä kertoi uusista tietoteknisistä ratkaisuista, joilla voidaan tukea vanhusten kotona asumista mahdollisimman pitkään. Ratkaisuilla voidaan luoda myös uudenlaista yhteisöllisyyttä. Tietotekniikan pitää olla niin yksinkertaista, että Pihtiputaan mummokin osaa sitä käyttää, Paananen muistutti. Hän toi myös esiin väestön ikääntymisestä johtuvien kotihoitoon liittyvien palvelujen markkinoiden valtavasta potentiaalista tulevaisuudessa.

Yrittäjä Mika Silajärvi (Panimo Hiisi) kertoi pienpanimotoiminnasta ja kiertotalouden edistämisestä yrityksessään. -Lähivuosina kaikki mikä voidaan suuhun laittaa, on ollut lähituotantona trendikästä, ja sitä myötä pienpanimoiden tunnettuus ja kannattavuus on myös noussut, hän totesi ja viittasi lähiruoan suosion vaikutukseen myös pienpanimotoimintaan. Oluttuotanto on biotaloutta parhaimmillaan: kotimaista ohraa hyödynnetään mallastukseen ja käytetty mallas eli mäski voidaan käyttää monin keinoin mm. rehuna. Maatiloille menee kuitenkin yhä vähemmän mäskiä vaan se käytetään enenevässä määrin biokaasun tuotannossa. Biokaasua edelleen jalostetaan liikennekaasuksi, joten ohra taipuu moneksi! Oluen tuottaminen on hyvin energiaintensitiivistä, eniten energiaa menee raaka-aineiden ja pakkausten kuljettamiseen. Yritys onkin pystynyt hyödyntämään omaa, ennen jätteeksi miellettyä raaka-ainetta omien kulkuneuvojensa tankkaamiseen ja tätäkin kautta he ovat pystyneet vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Mäskiä voidaan myös kuivata ja puristaa polttojakeiksi.

Keskustelussa nousi esiin muun muassa se, että maaseudun yrityksiä ei tunnisteta valtakunnan tai aluetason elinkeinopolitiikassa. Virkamiesten ja kehittäjien pitäisi paremmin ymmärtää se rooli, mikä itse yrittäjillä on alueen elinkeino- ja yrittäjäpolitiikassa. Tarvitaan ”asennon uudelleen ottamista”; tämä vaatii myös yrittäjiltä uudenlaista otetta yrittäjyyden esiintuontiin. Yritysten tulisi myös itse osata brändätä yritystään ja tuotteitaan kertomalla esimerkiksi tuotantotapojen vaikutuksista ilmastoon, miten yritys hyödyntää kiertotaloutta, mistä tuote on saanut juurensa. Yhteenvetona voisi todeta, että kaiken kaikkiaan ”lähi” on vakavasti otettava, lisäarvoa tuottava ja monelle toimialalle kilpailuetua tuova globalisaation vaikutusten täydentäjänä ja vastaiskuna paikallistalouksien vahvistamisessa.

Lisää tilaisuudesta: kts.maaseutupolitiikan blogi.

Teksti:Kirsi Viljanen

Kun sairaus kaataa ruokakolmion

Kirjoitan tämän bloggauksen nyt perheen ruokahuollosta vastaavana äitinä eikä teksti edusta ministeriön virallista kantaa.

On kulunut lähes päivälleen vuosi siitä, kun uudet kansalliset ravitsemussuositukset julkaistiin. Oman perheemme ravitsemus oli suhteellisen linjassa uuden ruokakolmion kanssa. Lihaa tosin söimme liikaa, mutta ruisleipää ja muita täysjyvätuotteita kului, pakastimen kätköistä kaiveltiin metsien ja puutarhan satoa pitkin vuotta, kasvikset maistuivat ja teollisista tuotteista yritimme poimia niitä kevyempiä. Itse pidän ruoanlaitosta, joten kotona oli – ja on – tarjolla kotiruokaa, joskus kiireen vuoksi tosin tuli oikaistua ja käytettyä pakastealtaan puolivalmisteita. Ulkonakin oli kiva aina silloin tällöin perheen kanssa käydä syömässä.

Kunnes… Puolisollani todettiin vakava sairaus, jonka myötä hänelle tuli todella tiukka ruokavalio ja paljon ruoka-ainerajoitteita. Sairaalasta saadut ravitsemusohjeet kaatoivat ruokakolmion - jos ei nyt kärjelleen niin ainakin kyljelleen. Kieltolistalle menivät lähes kaikki terveellisiksi mielletyt: ruis, kaura, kaikki täysjyvätuotteet, palkokasvit ja maitotuotteet. Lihaa, perunaa ja tiettyjä hedelmiä ja kasviksia sai syödä vain rajoitetusti ja prosessoituja tuotteita ja kevyttuotteita kehotettiin välttämään, sillä niissä on paljon potilaan kieltolistalta löytyviä pitkiä E-koodi-sarjoja. Innokkaana leipojana olin uuden tilanteen edessä, kun leivinjauhe on yksi kriittisimmistä aineista. Sallittujen ruokien listalta löytyivät marjojen lisäksi sen sijaan hillot, marmeladit ym. mielenkiintoista… Lähiruokanäkökulmasta katsottuna ilahduttavaa kuitenkin oli, että tuotteissa kehotettiin käyttämään luomua ja esimerkiksi pienmyllyjen tuotteita lisäaineiden välttämiseksi.

Ruoanlaitto ja kaupassakäynti ovatkin aiheuttaneet lähikuukaudet minulle runsaasti harmaita hiuksia. Ihmetyttää, miten tässä runsauden maailmassa, missä ruokakauppojen hyllyt eivät riitä yhä monipuolistuvien valikoimien esille tuontiin, ei tunnu löytyvän mitään ostettavaa meidän perheellemme ruoaksi. Laskin, että meidän pikkuseudulla sen kolmessa kaupassa on esimerkiksi vähintään 20 metriä leikkelehyllyjä, ja vain erikseen tilaamalla saimme valikoimiin yhden lisäaineettoman tuotteen. Kaikki liemipohjat joudun keittämään itse aidoista raaka-aineista, yhtäkään sellaista leivonnaista en valikoimista ole löytänyt missä ei olisi mieheltäni kiellettyjä E-lisäaineita. Ravintoloissa emme enää uskalla käydä, sillä yksi ilta ei riittäisi menun sisältämien raaka-aineiden ja E-koodilistojen läpikäyntiin.

En syytä teollisuutta, sillä se käyttää tiukkojen tieteellisten tutkimusten jälkeen valvottuja, hyväksyttyjä lisäaineita, joilla parannetaan tuotteiden säilyvyyttä, rakennetta ja elintarviketurvallisuutta. Meidän perheemme tilanne on poikkeuksellinen, mutta avasi lopullisesti omat silmäni pohtimaan kaiken ruoan prosessoinnin tarpeellisuutta ja mielekkyyttä.

Jos tästä perheemme tilanteesta yrittää löytää edes jotain positiivista, niin yhä enemmän arvostan lähiruokaa, aitoja raaka-aineita ja itse tekemisen taitoa. Leipomaankin olen oppinut isoäitien opein…

Teksti: Kirsi Viljanen

Elintarviketeollisuuden tilanne tilastotietojen valossa

Tilastokeskus julkaisi 18.12.14 yritysten tilinpäätöstilaston vuodelta 2013. Elintarvikeyritysten osalta maa- ja metsätalousministeriö tilasi tilinpäätöstiedoista erillisajona tarkemman, yritysten kokoluokittain alan kilpailukyvyn mittareita kuvaavan tilaston.

Vuoden 2012 tilasto osoitti taantuman iskeneen myös elintarviketeollisuuteen, tuolloin niin toimipaikkojen lukumäärässä kuin alan henkilöstömäärässä tapahtui notkahdus alaspäin, ja jalostusarvokin nousi vain 3,5% suhteessa vuoteen 2011.

Taantuma näyttää onneksi kääntyneen jonkin verran positiivisempaan suhdanteeseen vuoden 2013 aikana. Toimipaikkojen määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna 9,2% (ja vuoteen 2011 verrattuna 8,95%). Suurinta kasvu oli kokoluokassa "pienet", jossa kasvua tapahtui 16,43%. Mikroyrityksissä kasvua oli 8,2% ja keskisuurissa 6,84%. Suomessa on vähän suuria elintarvikealan yrityksiä, joten kolmen toimipaikan vähennys kokoluokassa "suuret" vuonna 2013 näkyy prosentuaalisesti suurena laskuna -16%.

Edellisvuoteen verrattuna elintarvikealan jalostusarvo kasvoi 5,12% vuonna 2013 (8,84% vuoteen 2011 verrattuna). Suurinta kasvu oli kokoluokissa "pienet" ja "keskisuuret", jossa kummassakin kasvuprosentti oli 15. Suurin jalostusarvon lasku, -17%, oli kokoluokassa "mikrot", samoin suurteollisuuden jalostusarvo laski -14%.

Henkilöstön lukumäärä oli suurin kokoluokassa "keskisuuret", joka työllisti lähes 13000 henkilöä vuonna 2013. Ao. kokoluokan henkilöstössä tapahtui myös kasvua yli 4%. Henkilöstöään kasvattivat myös pienet yritykset, lähes 14%, mikroyrityksissä sen sijaan laskua oli prosentin verran. Irtisanomiset ja lomautukset kohdentuivat erityisesti suuriin yrityksiin, sillä niissä henkilöstön lukumäärässä tapahtui raju lasku: yli -19%.

Suurin kasvu em. tunnuslukujen valossa näyttää siis olleen kokoluokassa "pienet", jossa vuonna 2012 oli notkahdus kaikkien indikaattoreiden mukaan, mutta kovat kasvuprosentit vuonna 2013. Kasvu on ollut vahvaa myös kokoluokassa "keskisuuret". Taantuma onkin iskenyt erityisesti elintarvikealan suuryrityksiin, jossa on huolestuttavan isot jalostusarvon ja henkilöstön määrän alenemat.

Lähiruokaohjelman osalta seuraamme virallisesti elintarvikealan mikro- ja pienyritysten tunnuslukuja, sillä ao. kokoluokan yritykset ovat lähes luonnostaan lähiruoan tuottajia ja jalostajia. Laskien tunnusluvut yhteen ao. kokoluokissa kasvua on lähes 10% sekä toimipaikoissa että henkilöstössä ja jalostusarvossakin yli 5%.

Teksti: Kirsi Viljanen
Kuva: Marianne Laitinen / MMM-kuva-arkisto

Joulun juhlavuudesta härkäviikkojen puurtamiseen

Joulunaika päättyi useiden mielestä loppiaiseen, toiset odottelevat vielä Nuuttia joulun poisviejäksi

Joulunaika 2014 alkaa olla takanapäin. Vaikka juhlaperinteet muuttuvat, on joulu yksi niistä juhlista, joiden viettotapa muuttuu hyvin hitaasti. Itselleni tämänkaltainen perinteitä tihkuva juhla sopii, enkä esimerkiksi jouluruokiin kaipaa uutta ja ihmeellistä vaan nautin täysin rinnoin ruuista, joiden taustat löytyvät vuosikymmenien, jopa -satojen, takaa. Niissä on juurevuutta, niissä on makua!

Vaikka kaupoista saa nykyään jo lähes kaikki joulupöytään tarvittavat ruoat, minulle joulun tunnelmaan pääsyyn kuuluu se pieni hössötys, joka liittyy itse tehtyihin leivonnaisiin ja ruokiin.

Monien mielestä jouluruoat tuntuvat kovin vaivalloisilta valmistaa, mutta se on turha luulo. Itse tosin oikaisin tänä vuonna laatikkojen teossa käyttämällä suomalaisista porkkanoista ja lantuista tehtyjä sosepohjia, imellettyyn perunalaatikkoon käytin sentään oman paikkakunnan perunaa. Samalla kun lämmitin puuhellalla tupaa, kypsyivät juurekset kuin ohimennen rosolliin ja muihin herkkuihin. Lieden lämmössä hautui helposti myös riisipuuro, jonka loppu löysi tiensä tietysti porkkanalaatikkoon. Tänä

vuonna jätin muutamien herkkujen teot muille: lähikylien raaka-aineista tehdyt lyöpijuustot ja mausterullat löytyivät naapurikylän tilapuodista, piimäjuustoon tarvittavat tilalta haetut raakamaidot kiikutin tänä jouluna äidilleni, joka juuston teossakin on mestari ja saa juuston aina, toisin kuin minä, onnistumaan.

Sopivasti ennen joulua sain ystävältäni satsin siikoja, joista osan fileoin ja graavasin joulua varten. Osassa kaloja oli mukana myös mukavankokoisia mätipusseja, joista saimme lisää lähiherkkuja myös joulupöytään. Kalapöytään kuuluu totta kai myös lasimestarin silli, joka on helppo ja nopea valmistaa kaupan kevyssuolatuista sillifileistä.

Jotakin uutta pitää kuitenkin testata, tänä jouluna tein ensimmäistä kertaa punaviinimarinoituja punasipuleja, jotka olivatkin niin hyviä, että niitä on tehty jo pari kertaa lisääkin!

Joulun juhlapyhät päättyvät nyt loppiaisesta käynnistyneisiin, pääsiäiseen asti ulottuviin härkäviikkoihin. Niitä kuvaa paitsi juhlapyhien puute - jota joku voisi kutsua arjen harmaudeksi - mutta myös itseään niskasta kiinniotto. Joulun ajan mässäilyt tuppaavat näkymään vartalolla ja härkäviikot ovatkin oivaa aikaa aloittaa kuntokuurit ja ruokavalion remontti. Tipattomat/sokerittomat/hiilihydraatittomat ja ties mitkä dieetit ovat nyt pop. Sinänsä on hyvä miettiä ruokavaliotaan, mutta diettien paha puoli tuntuu vain olevan niiden äkkinäisyys: otetaan hetkellinen kurinpalautus, mutta retkahdetaan jälkeen. Entä jos kuitenkin lähtökohdaksi otettaisiin: kaikkea kohtuudella?

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Hyvää Joulua!

Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin... Tutun joululaulun sävelet johdattelevat meidät kaikki pikkuhiljaa joulun ajan tunnelmiin. On laittanut äiti kystä kyllä… saattaa ajatukset runsaiden joulupöydän antimien äärelle. Myös esimerkiksi joululehdet pursuavat tunnelmia ja täydellisiksi puunattuja ja sisustettuja koteja notkuvine herkkupöytineen.

Kaikki tämä saattaa aiheuttaa myös ahdistusta: millä kaikki jouluvalmistelut ehtii tehdä! Kaikilla kun ei ole aikaa, tai haluakaan pyrkiä siihen muiden luomaan jouluidylliin. Onneksi nykyisin voi joulunkin ottaa rennommin ja sitä kukin viettää tavallaan, myös ruokien suhteen. Muiden äitien tekemää ruokaa voi tuunata mieleisekseen ellei kaikkia laatikoita osaa tai ehdi tehdä itse. Joulunalusajan myyjäisistä mukaan voi hankkia ihania leivonnaisia, laatikoita, säilykkeitä – ne joku on tehnyt lämpimin ajatuksin ilahduttamaan muita. Pöydästä voi huoletta jättää pois ne vähemmän suositut ruokalajit ja antaa täten tilaa jollekin uudelle, yllättävällekin.

Tänä vuonna joulu voi olla myös entistä lähiruokaisempi. Suoramyynti on kasvussa. Samoin lähiruoan erikoismyymälöiden määrä, joka ylitti loppuvuodesta jo 220 kappaleen rajan! Jouluksi ehtii hankkia herkkuja ja valmiiksi paketoituja ruokalahjoja vielä lähiruokaa myyvien verkkokauppojenkin kautta, joiden määrät ja valikoimat ovat koko ajan runsastumassa. Suunnatessasi lähiruokaostoksille, katso lähimmät myyntipaikat www.aitojamakuja.fi –sivuilta, myös mobiilisti!

Ruokakulttuuri muuttuu, myös juhlaruokien osalta. Tosin joulun suhteen ruokamaailman tulevat ja menevät trendit eivät pahemmin joulupöydän kokonaisuutta ole hetkauttaneet. Kinkku pitää pintansa, vaikka sen koko vuosi vuodelta pieneneekin. Laatikoista ja salaateista tutut raaka-aineet pysyvät, mutta ne voivat saada uuden muodon vaikkapa hyydykkeinä tai paahdettuina kasviksina. Joka vuosi tulee myös uusia hittiruokalajeja. Muutama vuosi sitten trendiksi muodostunut punajuuri-sinihome –laatikko on jo useissa perheissä tullut joulupöydän vakioantimeksi. Mikähän on tämän joulun trendiruokalaji?

Ruokaa tulee myös yleensä laitettua liikaa. Ruokahävikistä ei hyödy kukaan, siksi ruoanloput kannattaa piilottaa vaikkapa pitsaan, paistoksiin tai laatikoihin. Tai laittaa valmiiksi eväsannoksiksi pakkaseen. Jos omat neuvot eivät riitä, voi tuunausvinkkejä tutkia vaikkapa Marttojen sivuilta. 

Oheisin laulun sanoin haluan kiittää teitä vuodesta 2014 ja toivottaa kaikille oikein hyvää, rauhaisaa ja lähiruokaisaa Joulua!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;

Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy

Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa

Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa!

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista

Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista

Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan

Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Teksti ja kuva: Kirsi Viljanen