Ruoka puolueiden vaaliohjelmissa

Eduskuntavaalit 2023 lähestyvät kovaa vauhtia ja vaalikampanjointi on kiivaimmillaan. Omasta mielenkiinnosta kävin puolueiden vaaliohjelmia läpi ja etsin, mitä ruokaan ja maatalouteen liittyviä mainintoja ja linjauksia niissä on. Tähän tekstiin olen koonnut ne yhteen suorina lainauksina, jotka kursiivilla. Rajoitin tarkasteluni nyt vain nykyisiin eduskuntapuolueisiin. Tekstit on esitetty siinä järjestyksessä, miten paljon nykyisillä hallitus- ja oppositiopuolueilla on istuvia kansanedustajia. 

SDP 

SDP:n selkokielisessä vaaliohjelmassa ruokaa, elintarvikkeita tai maataloutta ei ole käsitelty, mutta varsinaisessa vaaliohjelmassa teemoja on käsitelty kattavasti. Otsikon ”Turvaamme huoltovarmuutta ilmastokestävällä ruokajärjestelmällä” alla maatalouspolitiikkaa ja elintarvikesektoria on käsitelty seuraavasti: Maatalouspolitiikan on varmistettava sekä kotimainen että omalta osaltaan koko Euroopan ruokaturva ja huoltovarmuus kuitenkaan tinkimättä maatalouden roolista ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Tämä on mahdollista käyttämällä kestäviä viljelyä ja maaperän kasvukuntoa parantavia menetelmiä.

Maatalouden fossiiliriippuvuuden vähentäminen on olennaista niin ilmasto- ja ympäristönäkökulmien kuin huoltovarmuuden kannalta. Kotimaista lannoitetuotantoa on lisättävä. Biokaasutuotannon tukemista tulee jatkaa. Esimerkiksi paikallisella biokaasutuotannolla tiloja voisi saada jopa energiaomavaraisiksi. Maataloudessa tulee pyrkiä vähentämään muovien käyttöä. Puutarhaviljelyssä ja rehujen säilytyksessä käytettävissä muoveissa tulisi siirtyä biohajoaviin ja uusiutuvista raaka-aineista valmistettuihin materiaaleihin, joiden tutkimusta tulee kehittää edelleen. Peltojen kipsikäsittely on kiertotalousratkaisu, joka vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen ja auttaa peltojen hiilivarantoa.

Kotimaisesta ruuan saatavuudesta ja ruokatuotannon kestävyydestä on huolehdittava. Ruokaturva on varmistettava kaikissa olosuhteissa ja ruokaturvassa on huomioitava myös uusia tuotteita ja niiden käyttömahdollisuuksia. Kuluttajien mahdollisuutta valita kestävästi tuotettua ja terveellistä ruokaa on vahvistettava. Kasvisruokailun osuutta on lisättävä. Kuluttajilla on oltava aidosti mahdollisuus valita kohtuuhintaisia kotimaisesti tuotettuja elintarvikkeita. Uuselintarvikkeilla, kuten esimerkiksi nyhtökaura, hamppuöljy ja villiyrtit, voi olla merkittäviä etuja perinteisiin elintarvikkeisiin nähden. Ne voivat vähentää ruoantuotannon ilmastopäästöjä, niihin ei liity samanlaisia eläinten hyvinvointiongelmia kuin perinteiseen eläintuotantoon ja ne voivat olla nykyisiä elintarvikkeita terveellisempiä. Jatkossakin on varmistuttava riittävän hyvin siitä, että tuote ei vaaranna kuluttajien terveyttä eivätkä ympäristöä. Tätä varten tarvitaan luotettavaa tutkimusta. Elintarviketeollisuuden innovaatiotoimintaa on vahvistettava ja kasvispohjaista ruokatuotantoa on edistettävä. Ruoan kulutusta tulisi kannustaa ja ohjata kasvispainotteisempaan suuntaan, esim. tukipolitiikan ja julkisten hankintojen sekä tiedonlisäämisen kautta. Kouluissa ja muissa julkisissa ruokailupalveluissa, kuten palvelu-ja hoiva-asumisessa tulee kannustaa kasvis-ja kalapainotteiseen ruokavalioon. Tarvitaan kotimaisen kalaruuan ja kasvisruoan päiviä. Kotimaisen kestävästi tuotetun ja kalastetun kalan käyttöä ja saatavuutta kotimaan markkinoille on lisättävä ja vahvistettava kalastus- että kalanviljelyammattitaitoa ja osaamista Suomessa. Suljetun kierron kasvatusta ja ravinteiden kierrätystä on lisättävä ja pilotointia edistettävä. Suomen peltopinta-alasta tällä hetkellä noin 14 prosenttia on luomua. Luomuviljelyn edistäminen ylläpitää maankasvukuntoa, tukee maaseutuluonnon monimuotoisuutta ja on tavanomaista viljelyä paljon vähemmän riippuvaista fossiilisista tuotantopanoksista. Luomutuotannossa myös torjuntaaineiden haitat ympäristölle jäävät olemattomiksi. Luomuviljelyn lisääminen on myös huoltovarmuuden näkökulmasta tärkeää. Työtä ruokajärjestelmän kestävyyden ja maatalouden kannattavuuden sekä elintarvikeinnovaatioiden ja viennin edistämisen eteen on jatkettava ylivaalikautisten ohjelmien avulla. Maatalouden päästötavoitteista on pidettävä kiinni. Maatalouden päästöt on sovitettava yhteen metsien hiilinielujen kanssa siten, ettei se johda maatalouden päästövähennystoimien heikentymiseen. Samalla vahvistetaan maatalouden elinvoimaisuutta ja luodaan maaseudulle uutta toimeliaisuutta. Tuotantoeläinten ja lemmikkien hyvinvointi ja eettinen kohtelu on turvattava lainsäädännöllä. Eläinten hyvinvointilakia kehitetään tulevalla vaalikaudella. Turkistarhauksen lopettamiseksi Suomessa laaditaan ohjelma, joka turvaa turkistuottajille uudelleenkoulutus-ja työllistymismahdollisuuksia. Julkisten hankintojen avulla voidaan tehokkaasti lisätä kestävästi tuotettujen elintarvikkeiden hyödyntämistä. Julkisista elintarvikehankinnoista suurempi osa tulee olla luomua vuoteen 2030 mennessä. Luomuviljelyn tutkimukseen ja pohjoisten alueiden luomuun sopivien kasvilajikkeiden kehitykseen tulee panostaa.

Otsikon ”Pienennämme kansalaisten hiilijalanjälkeä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla” alla on otettu kantaa Ilmastoruokaohjelmaan: Kansallisen ilmastoruokaohjelman toimia, jotka tähtäävät kulutetun ruoan ilmastojalanjäljen pienentämiseen sekä ymmärryksen lisäämiseen ruoantuotannosta on toteutettava suunnitelmallisesti.

Keskusta 

Puolueista Keskustalla on ruokaa ja maataloutta laajasti tarkasteleva osuus omassa vaaliohjelmassaan otsikon ”Ruokaa omasta maasta” alla. Teksti: Suomalainen ruoka on maailman parasta. Oma ruuantuotanto on korvaamaton osa Suomen kansallista henkivakuutusta. Kotimaiset puhtaat elintarvikkeet ja vesi ovat huoltovarmuutemme tukijalka. Suomalainen ruokaketju tuo työtä sadoille tuhansille ihmisille ja elinvoimaa alueille. Se ylläpitää arvokkaita suomalaisia perinteitä, ruokakulttuuria ja maatalousmaisemaa. Maatalouden tulevaisuus edellyttää, että alkutuottaja saa tuotannon ja toimeentulonsa mahdollistavaa hintaa tuotteistaan. Viljelijä tarvitsee enemmän tuloja ja tukea; vähemmän hallintoa, sääntelyä ja valvontaa. 

Keskustan tavoitteet: Kuluttajilla on oikeus tietää: Ruuan alkuperämerkintöjä tulee yhä selkiyttää ja alkuperämerkintävaatimuksia laajentaa. Tarvitaan vähintään EU-tasoinen hyvinvointimerkintä eläinperäisiin elintarvikkeisiin. Elintarvikeketjun läpinäkyvyyden parantamiseksi elintarviketeollisuuden ja kauppojen pitää tarjota tietoa elintarvikkeiden hintarakenteesta. Julkisen sektorin hankinnat kuntoon: Julkisten ruokapalveluiden on aina ensisijaisesti tarjottava kotimaisista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Uudella lainsäädännöllä on varmistettava, että julkisten ruokapalveluiden kilpailutuksissa ei voida hyväksyä elintarvikkeita, jotka eivät täytä suomalaisia tuotantovaatimuksia ja säännöksiä. Halpuutuksen sijaan reilua meininkiä markkinoille: Elintarvikemarkkinoiden toimivuus tulee taata ja kaupan määräävää markkina-asemaa on pystyttävä purkamaan. Kilpailulainsäädäntö ja elintarvikemarkkinalaki tulee uudistaa. Nousseet tuotantokustannukset on voitava siirtää sopimuksiin myös kesken kauden kustannusindekseillä. Tuottajaorganisaatioiden perustamista pitää kannustaa ja tukea. Eläinten hyvinvointikorvaus- ja ympäristökorvausjärjestelmät tulee uudistaa. Niiden pitää olla selkeitä ja taloudellisesti kannustavia alkutuottajalle. Viljelijöitä tulee kannustaa ja tukea sopimustuotantoon, jotta tuotanto voi seurata paremmin kysyntää. Ruokahävikkiä on vähennettävä. Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa sekä ympäristöä että taloutta. On laadittava kansallinen ruokaviennin strategia ja perustettava pysyvä vientiohjelma, jossa koko elintarvikeketju on edustettuna. Lannoiteomavaraisuutta tulee parantaa. On selvitettävä oman typpilannoitetuotannon kehittämistä. Se vahvistaisi huoltovarmuuttamme ja varmistaisi tuotannon kestävyyttä myös ympäristön ja ilmaston näkökulmasta. Kotimaisen järvikalan käyttöä on lisättävä. Sen jalostusastetta on nostettava ja tuotekehitystä tuettava alan tuottavuuden ja kannattavuuden parantamiseksi. Vesihuolto on säilytettävä suomalaisessa julkisessa omistuksessa. Viljelijän jaksamisesta pidettävä huolta: Välitä viljelijästä -hanke tulee säätää pysyväksi. Lomituspalvelujen resurssit pitää turvata ja lomitusta uudistaa tuottajien tarvetta paremmin vastaavaksi. Lisäksi ohjelmassa on mainittu: Suomalaisen alkutuotannon kannattavuudesta on huolehdittava. 

Vihreät 

Vihreiden vaaliohjelmassa on ruuantuotannosta sanottu näin: Maatalous Suomessa ja maailmalla on muutosten edessä. Ruoantuotannon negatiivisia ympäristövaikutuksia on vähennettävä, omavaraisuutta kasvatettava ja kannattavuus parannettava. Vihreät haluaa varmistaa viljelijän hyvinvoinnin ja reilun hinnan tuotetusta ruoasta. Eläinten hyvinvointi, sosiaalinen kestävyys ja ympäristön tila korostuvat yhä enemmän kuluttajien arvoissa ja tuovat kilpailuetua…Hiilinieluja on kasvatettava ja hiilivarastoja suojeltava myös maataloudessa ja rakentamisessa. Ja tavoitteina: Vahvistetaan kotimaista kasviperäisen ruoan tuotantoa ja vähennetään lihan kulutusta merkittävästi. Tuodaan luomumenetelmiä myös tavanomaiseen tuotantoon ruoantuotannon kestävyyden, eläinoikeuksien ja omavaraisuuden vahvistamiseksi. Parannetaan maatalouden kannattavuutta ja lisätään maataloustukien ympäristövelvoittavuutta. Kannustetaan tuottajia hiiliviljelyyn eli hiilidioksidia maahan sitoviin viljelytapoihin. Vähennetään maa- ja metsätalouden ravinnepäästöjä Itämereen, järviin ja muihin vesistöihin. Otetaan käyttöön suomalainen “reilun tuottajahinnan merkki”, jolla varustetuista tuotteista kuluttaja voi maksaa korkeampaa hintaa ruoan tuottajille. Otetaan käyttöön metsänomistajille ja maatalousyrittäjille suunnattu korvaus hiilivaraston kasvattamisesta. Veloitetaan maankäytön muutosmaksu hiilinieluja pysyvästi vähentävästä toiminnasta, kuten metsän raivaamisesta rakentamiseen tai pelloksi. Otetaan käyttöön terveysvero, jolla vähennetään epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta. 

RKP 

RKP:n vaaliohjelmassa on ruokasektoria tarkasteltu aika kattavasti. Taustoittavassa ja linjaavassa tekstissä on seuraavat maininnat: Lapsillamme ja lapsenlapsillamme pitää olla mahdollisuus uida puhtaassa Itämeressä, ja meidän tulee myös jatkossa pystyä syömään puhdasta suomalaista ruokaa, jonka maanviljelijämme ovat meille tuottaneet…Maatalous on ennennäkemättömässä kannattavuuskriisissä. Tämä vaatii toimia monella eri tasolla. Meidän on tarkasteltava koko tuotantoketjua ja asianomaista lainsäädäntöä kehittääksemme ratkaisuja, jotka turvaavat maataloustuottajien tulevaisuuden. Maataloudella on keskeinen rooli huoltovarmuuden kannalta. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, miten tärkeää on, että voimme taata elintarviketurvallisuuden Suomessa kaikissa tilanteissa. Meidän on varmistettava toimiva kotimainen elintarviketuotanto ja toimivat markkinat. Puhtaalla suomalaisella ruoalla on suuria mahdollisuuksia maailmanmarkkinoilla, ja niin tuotekehitystä kuin pitkäaikaisia vienti-investointeja on tuettava. Haluamme alkutuottajille enemmän neuvonta- ja tukitoimintoja lisävalvonnan sijaan. Ammattikalastajien toimintaedellytykset on turvattava. RKP korostaa erikseen seuraavia teemoja otsikon ”Haluamme” alla: …vapauttaa maatalouden tuotantorakennukset kiinteistöverosta…että maataloustukien riittävä taso turvataan…vahvistaa tuottajien roolia elintarvikeketjussa ja varmistaa siten kotimainen elintarviketuotanto…vähentää alkutuotannon byrokratiaa…edistää pitkäaikaisia, kestäviä vienti-investointeja, jotka lisäävät Suomen puhtaan ja sertifioidun ruoan arvoa. 

Vasemmisto 

Vasemmistoliiton vaaliohjelman yksi ehdotuksista on maataloustukien uudistaminen ja ehdotusta täsmennetään seuraavalla tekstillä: Maatalous on Suomelle korvaamattoman tärkeä. Maatalousyritykset tukevat huoltovarmuutta, työllisyyttä ja koko elintarvikeketjua. Viljelijöitä on tuettava rakentamaan ekologisesti kestävää kotimaista maataloutta ja ruoantuotantoa, joka on myös tuottajille taloudellisesti kannattavaa. Maatalouden vesistöpäästöt on pantava kuriin maataloustukien tai uuden maatalouden vesistöohjelman kautta. Maataloustukien ehtojen ympäristönäkökohdat ja kriteerit muokataan selkeiksi ja ympäristön tilaa parantaviksi. Maataloustukien tulee palkita tuottajia hiilen sitomisesta ja maan kasvukunnon parantamisesta ja maatalousluonnon monimuotoisuuden parantamisesta sekä uudistavasta viljelystä tehotuotannon sijaan. Luodaan uusi sysäystuki, jolla kannustetaan tuottajia siirtymään luonnonmukaiseen, ympäristöystävälliseen tuotantoon, ja lisätään samalla neuvontaa ja yhteistyötä tilojen välillä. Kasvipohjaisen proteiinin tuotantoa tuetaan elintarviketeollisuudessa: jo nyt suomalaiset kasviproteiinit ovat potentiaalisia myös vientiin. Suomi ajaa yllä mainittuja uudistuksia myös EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP). Vasemmistoliitto haluaa myös uudistaa maatalousyrittäjien eläkejärjestelmän: Yhdistetään maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien eläkejärjestelmät apurahansaajien asemaa turvaavalla tavalla. Uudistuksella saadaan merkittäviä tehokkuushyötyjä sekä säästöjä. Lisäksi voi olettaa, että Vasemmistoliiton ympäristöön ja ilmastoon liittyvissä linjauksissa on yhtymäkohtia maatalouteen. 

Perussuomalaiset 

Perussuomalaisten vaaliohjelma koostuu useasta eri ohjelmasta. Talouspoliittisessa ohjelmassa ruoka mainitaan osana omavaraisuutta ja maatalous osana uudenlaista tapaa hoitaa kausiluonteisia töitä ja Sinivalkoinen siirtymä –ohjelmassa maatalous mainitaan yhdeksi kotimaisia teollisuuden raaka-aineita tuottavaksi sektoriksi. 

Kokoomus 

Kokoomuksen vaaliohjelmassa ruoka mainitaan sen eri osioissa: Haluamme myös, että suomalaisilla on rahaa ostaa ruokaa ja palveluita sekä toteuttaa unelmiaan…Haluamme, että suomalaiset voivat syödä terveellistä lähiruokaa. Lisäksi haluamme, että suomalaista ruokaa on helppo viedä ulkomaille. 

Kristillisdemokraatit 

Kristillisdemokraattisen vaaliohjelmassa on ruoka ja maatalous laajasti mukana otsikon ”Elinvoimainen maatalous – ruokaa omasta maasta” alla. Teksti: Maatalous ei ole vain elinkeino, se on elinehto. Globaalit ruokamarkkinat ovat alttiita häiriöille ja keinottelulle. Kotimainen ruoantuotanto on tärkeä osa itsenäisen valtion turvallisuutta, sitä ei saa päästää näivettymään. Kerran alas ajettua tuotantoa on vaikea käynnistää uudelleen. Suomi tarvitsee mekanismin, jolla turvataan alkutuottajan osuus ruoan hinnasta. Maatalous on kamppaillut kannattavuuskriisin kanssa pitkään. Sodan myötä polttoaineiden, lannoitteiden, sähkön ja muiden tuotantopanosten hinnat nousivat räjähdysmäisesti. Viljelijöiden saamat tuottajahinnat laahaavat perässä. Maataloudelle ei pidä asettaa lisäkustannuksia tuovia toimenpiteitä, kuten päästövähennysvaateita, ilman lisärahoitusta. Ruokaturva on nostettava takaisin maatalouspolitiikan keskiöön. Suomessa sovelletaan EU:n yhteistä maatalous- politiikkaa. EU:n maatalouspolitiikan joustamattomuus kostautuu tilojen konkursseina ympäri Eurooppaa. Iso osa maataloustuista valuu muille kuin ruokaa tuottaville tiloille. EU-politiikkaan pitää vaikuttaa aktiivisemmin ja aikaisemmassa vaiheessa. Kaikesta huolimatta suomalainen maatalous on innovaatioala, joka on uudistunut monta kertaa historian aikana. Maatalousyrittäjille on annettava mahdollisuus ja näköala tulevaisuuteen, jotta myös nuoremmat uskaltavat valita viljelyn ammatikseen. Uusia mahdollisuuksia tarjoutuu liittyen esimerkiksi uusiin kasvilajikkeisiin ja tuotantosuuntiin, älymaatalouteen, biokaasun talteenottoon, elintarvikevientiin ja luomuviljelyyn. Nälkä kasvaa maailmassa ja Suomen rooli globaalin ruokaturvan takaajana voi tulevaisuudessa olla nykyistä paljon suurempi. Kaikki taloudellinen toiminta pohjaa lopulta luonnonvaroihin. Biotalouden merkitys on Suomelle edelleen suuri, ja alassa on paljon potentiaalia. Ympäristönsuojelu ja omavaraisuuden parantaminen tukevat toisiaan. Esimerkiksi luomuviljely vähentää riippuvuuttamme ulkomailta tuoduista lannoitteista ja torjunta-aineista. Jatkamme työtä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tuotantoeläinten pahoinvoinnin riski kasvaa, jos viljelijät voivat huonosti. Julkisissa hankinnoissa tulee tuontituotteilta edellyttää vähintään Suomen tasoisia ympäristö- ja eläinten hyvinvointistandardeja. Toimenpiteet: • Tuetaan maatiloja yli akuutin kustannuskriisin mm. energiaveron palautuksin. • Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. • Perustetaan Ilmastopaneelia vastaava kansallinen ruokapaneeli. • Edistetään kotimaisuutta ja reiluutta julkisissa ruokahankinnoissa. • Suositaan lähiruokaa ja paikallisia yrittäjiä. • Luodaan kustannusindeksi, joka takaa tuotantopanosten hintojen nopean siirtymisen tuottajahintoihin. • Päivitetään elintarvikemarkkinalakia ja tarvittaessa kilpailulakia, jotta tuottajan asema elintarvikeketjussa paranee. • Vaikutetaan EU-politiikkaan aktiivisemmin: ruokaturva on palautettava yhteisen maatalouspolitiikan keskiöön. • Siirretään tukijärjestelmän painopistettä ruokaa tuottavaan maatalouteen. • Lisätään kannusteita tilusjärjestelyihin. • Parannetaan Suomen valkuaisomavaraisuutta. • Lisätään luomuviljelyn osuutta. 

Lisäksi ohjelmassa perätään vanhushoivassa ruokailutakuuta ja kannetaan huolta ruoka-apu –organisaatioiden toimintamahdollisuuksissa. Ruokaturva nousee esiin kehitysyhteistyökysymyksissä, samoin linjauksissa EU:n tulevaisuuden suunnista. 

Liike Nyt! 

Ainakaan itse en löytänyt Liike Nyt –vaaliohjelmasta mitään ruokaan tai maatalouteen suoraan liittyvää mainintaa. Välillisestä maatalouden voi liittää mainintaan, että tarvitaan parlamentaarinen suunnitelma ravinnepäästöjen ehkäisemiseksi ja Itämeren tervehdyttämiseksi. 

Valta kuuluu kansalle 

Valta kuuluu kansalle –puolueella ei ole varsinaista vaaliohjelmaa, mutta puolueohjelmassa ruoka on mainittu osana omavaraisuutta. 

Tekstin koonnut ja kuva: Kirsi Viljanen

ps. muistathan ennakkoäänestyksen 22.-28.3.2023 ja varsinaisen äänestyspäivän 2.4.2023!

https://vaalit.fi/eduskuntavaalit

Vaalipaneelissa keskustelua luomusta ja lähiruoasta

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti Lähiruoka&Luomu -messujen yhteydessä 27.3.15 seminaarin lähiruoka- ja luomuohjelmista. Seminaarissa kurkistettiin pari vuotta käynnissä olevien ohjelmien toteuttamiseen ja tämän hetkisiin tuloksiin. Seminaarin esitykset löydät täältä.

Valtiosihteeri Tiina Rytilä toi avauksessaan esiin ruokasektorin merkityksen niin nyt kuin tulevaisuudessa. On arvioitu, että vuonna 2030 tarvitaan 50 % enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä. Suomen on osattava ottaa oma osansa tästä kysynnästä, Rytilä korosti.

Perinteisten ravitsemusnäkemysten lisäksi kuluttajien vahvoja arvoja ovat kiinnostus ruoan alkuperästä, ruoan tekijöille halutaan kasvot, ruoalta haetaan elämyksiä, aitoutta ja makuja. Lähiruoan vahvuus on lyhyissä jakeluketjuissa, ja lähellä tuotettu ruoka pystyy vastaamaan hyvin näihin arvoihin.

Luomu osaltaan vastaa hyvin kuluttajien vastuullisuus- ja ympäristötietoisuuden nousuun. Rytilä kehui luomu- ja lähiruokaohjelmien toteuttamista, ja samalla hän toi esiin hallituskauden menestyksistä myös suomalaisten elintarvikkeiden vientikysymykset ja erityisesti Kiinan markkinoiden avautumisen mm. sianlihalle. 

Maatalousylitarkastaja Leena Seppä kertoi hallituksen luomuohjelman toteumasta

Luomuasiantuntija Reijo Käki kertoi ajatuksiaan, miten luomutuotantoa saadaan lisää

Keittiömestari, tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutila analysoi lähivuosina rahoitettuja ruokaketjun kehittämishankkeita

Lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen kertoi lähiruokaohjelman toteutuksesta

Puotipuksuksi itseään tituleeraava Kimmo Remes kertoi lähiruokayrittäjän arjesta ja haasteista

Seminaariin oli kutsuttu myös eri puolueiden kansanedustajaehdokkaita antamaan näkemyksiään lähiruoasta ja luomusta. Mukana paneelissa olivat:

• Keskusta: elintarvikealan asiantuntija, lähiruoka- ja luomumyymäläyrittäjä Niina Hietalahti, jolle lähiruoka ja luomu ovat tuttuja jo lapsuudestaan ja joka on tehnyt näkyvää työtä Anton&Anton -lähiruoka- ja luomumyymälöiden perustajana ja toiminnan laajentajana

• Kokoomus: kansanedustaja Sari Sarkomaa, joka on ollut perustamassa Eduskunnan lähiruokakerhoa ja joka oli mukana Kataisen hallitusohjelman laadinnassa ja kirjoittamassa sinne ruokateemaa

• Kristillisdemokraatit: suurtaloustyönjohtaja Kyllikki Malkki, jolle ruoka ja laadukkaat raaka-aineet ovat jo työnkin kautta tärkeitä

• Perussuomalaiset: perussuomalaisten eduskuntaryhmän asiantuntija ”metsäakateemikko” Iiro Silvander, joka on ollut mukana laatimassa puolueen maaseutuohjelmaa

• Ruotsalainen kansanpuolue: luomuviljelijä Mikael Jern, jolle työssään ja erilaisissa luottamustoimissa alkutuotanto ml. luomu ja lähiruoka ovat arkipäivää

• Sosiaalidemokraattinen puolue: leipomotyöntekijä Tarja Eklund, jolle ruoka-asiat ovat osa jokapäiväistä arkea

• Vasemmistoliitto: Vasemmistonuorten pääsihteeri Mai Kivelä, jolle ruoan kestävyys ja eettisyys tärkeitä

• Vihreät: kansanedustaja Johanna Karimäki, jolle kotimainen ruoka, lähiruoka ja luomu ovat tärkeitä arvoja

Ensimmäisenä paneelin puheenjohtaja MMM:n viestintäpäällikkö Pekka Väisänen kysyi panelisteilta, miten heidän puolueensa on ottanut huomioon luomun ja lähiruuan kehittämisen omassa vaaliohjelmassaan?

Karimäen mukaan vihreillä on neljä kärkeä vaaliohjelmassa. Vihreä talous koskee mitä suurimmilta osin maaseutua, jossa ruoka on välillisesti mukana. Vaaliohjelmassa ruoka ei niinkään näy, mutta sen sijaan maaseutu- ja erävihreiden lehdessä on linjauksia lähiruoasta ja luomusta. Hietalahti ei niinkään tuonut esiin keskustan vaaliohjelmaa, mutta nosti erikseen esiin viennin edistämisen merkityksen. Kristillisillä on kirjauksia muun muassa kohtuuhintaisesta ruoasta, ja Malkin omassa vaaliagendassa kotimainen ruoka on kärkisijalla.

Silvanderin mukaan perussuomalaisten maaseutuohjelmassa maaseutu nähdään voimavarana, ja nykyinen keskittämiskehitys on lopetettava. Ohjelmassa on laajat kirjaukset lähiruoasta, ja myös luomuun suhtaudutaan positiivisesti. Jern totesi, että RKP:llä on selkeä kirjaus vaaliohjelmassa lähiruoan ja luomun edistämisestä. Sarkomaa toi esiin, että Kokoomuksen vaalikärki on työllisyyden ja talouden kuntoonsaattamisessa. Hän korosti, että normitalkoot ml. elintarvikeyritysten byrokratia on yksi keskeinen puolueen tavoitteista. Kivelän mukaan vasemmistoliitto haluaa edistää kaudenmukaista ruokaa, kasvisruokaa ja eettisin periaattein tuotettua ruokaa; tavoitteena eläinten tehotuotannosta luopuminen. Ympäristöryhmässä on tehty oma tavoite: vuonna 2020 luomutuotteiden osuus oltava 25 %.

Väisänen pyysi seuraavaksi lupauksia, joita kansanedustaja sitoutuu tekemään luomun ja/tai lähiruoan eteen, jos tulee valituksi Eduskuntaan.

Karimäki nosti esiin hankintalain muutoksen: hankintalain pitäisi selkeästi mahdollistaa lyhyet kuljetusmatkat, tuoreet tuotteet ym. valintakriteereinä. Myös kaupan epäreilua asemaa pitäisi saada muutettua. Ohi eduskuntatyön hän nosti esiin myös sen, että ammattikeittiöiden ruokalistoja pitäisi saada joustavammaksi. Hietalahti korosti, että elintarvikeyritysten valvonnan tulee olla yhdenmukaista ympäri maata, ja lisäksi yritykset tarvitsisivat lisää ohjausta ja apua yrityksen perustamiseen ja valvontaan liittyvistä luvista ym. Keskustassa on myös hahmoteltu alueellista kokeilua, jossa alueen eri tuotantosektoreiden tuotanto jalostettaisiin samoissa tiloissa, ja markkinoitaisiin ja myytäisiin kootusti.

Malkki nosti esiin hankintalain muutostarpeen, ja samalla huomautti, miten pieniä keittiötiloja koteihin nykyään rakennetaan. Silvander lupasi, että mikäli perussuomalaiset ovat mukana hallituksessa, lähiruoka- ja luomuohjelmat tulevat olemaan kirjattuna hallitusohjelmaan. Myös ruoan alv-tasoa tulee alentaa, ja byrokratiaan ja lupakäytäntöihin pitää puuttua. Myös Jern korosti hankintalain muutostarpeita ja sitä, että esimerkiksi kansallista kynnysarvoa pitää saada nostettua EU-tasoon. Normitalkoot ovat myös tärkeitä: jokaista uutta pykälää kohti pitää saada kaksi pykälää pois.

Sarkomaa korosti yrittäjyyden edistämistä ja niitä keinoja, joilla työllistäminen ja talous saadaan kuntoon. Myös hän toi esiin hankintalain muutostarpeet ja normitalkoot. Sarkomaa toi esiin, että myös kokoomus pitää tärkeänä, että luomua ja lähiruokaa viedään jatkossakin voimakkaasti eteenpäin. Eklund mainitsi, että kaikki lähiruoan ja luomun eteen tehtävät asiat ovat tärkeitä, mutta niiden hinta on usein kuluttajien kannalta liian korkea. Pakkausmerkintöjen pitää olla sellaisia, että kuluttaja voi niihin luottaa. Kivelän mukaan vasemmistoliitto kannattaa lähiruoka- ja luomuohjelmien jatkoa. Hankintalakiin pitäisi saada laatuun velvoittavia kriteerejä; myös tiettyjen tuotteiden alv-kannan laskua pitäisi harkita. Vasemmistoliitto haluaa myös lisää menekinedistämistukia lähiruoan ja luomun esilletuontiin, lisää tutkimusrahoitusta luomulle, tuotekehitykseen tukea sekä kunnollista suomalaisen ruoan puhtauden tuotteistusta ja brändäystä vientimarkkinoille.

Vapaassa keskustelussa Sarkomaa totesi, että on hyvä, että vientiin on panostettu. Ruokakulttuurin lisäksi juomakulttuuri on mahdollisuus, ja se olisi saada mukaan matkailuun: esimerkiksi metsämarjoja sisältävät alkoholittomat drinkit pitäisi nostaa esiin. Jern totesi, että lähiruokaa on vaikea viedä, mutta luomulla on sen sijaan suuria mahdollisuuksia; vientiohjelmalla tulee etsiä uusia kohdemaita. Eklund mainitsi, että julkisissa hankinnoissa on suuria mahdollisuuksia, mutta volyymit pitää olla kunnossa, jotta toimitusvarmuus säilyy. Malkki samoin mainitsi, että luomun ja lähiruoan tuotantomäärät olisi saatava kuntoon. Lisäksi haasteena on yrittäjien ikääntyminen; yritysten sukupolvenvaihdoksia pitäisi saada helpotettua. Lähituotteista ei myöskään välttämättä tiedetä.

Tiedon puute on iso este lähihankinnoille. Silvander totesi lähiruokamarkkinoissa olevan hyvät mahdollisuudet, myös luomu on mahdollisuus. GMO-vapaa ruoka voisi olla Suomen vientivaltti. Tuottajia esiin tuovat erilaiset teemapäivät ja tempaukset ovat hyvä keino nostaa alkutuotanto ja lähiruoka tietoisuuteen. Karimäki totesi, että viennin edistämistä tärkeämpää olisi saada kotimaiden markkinoille kohtuuhintaista luomua, jota vähävaraisemmillakin kansalaisilla olisi mahdollisuus sitä ostaa. Hän nosti esiin myös sen, että jo toteutetulla kilpailulain muutoksella on haluttu säätää kaupan valtaa. Hän korosti myös luomu- ja lähiruokaohjelmien jatkon tärkeyttä.

Hietalahti korosti, että suomalaisten tuotteiden vientiin on satsattava; Suomen on erikoistuttava, myös ruokamatkailua on edistettävä ja maaseutua brändättävä paremmin. Kivelä korosti, että ekologisesti tuotettu kasvispainotteinen ruoka tulisi olla normi; muusta pitäisi maksaa sitten enemmän. Hän kritisoi myös elintarviketeollisuuden keskittymistä, myös kaupan keskittymistä pitäisi purkaa kovalla kädellä. Hän peräsi myös ruoan terveys- ja ympäristövaikutusten politisointia. Lopuksi hän korosti alkutuottajien merkitystä ilmastomuutokseen sopeutumisessa ja miten paremmin pitäisi noteerata heidän mahdollisuudet tässä.

Teksti: Kirsi Viljanen

Kuvat: Anni-Riika Särkelä / MMM

Ruoka puolueiden vaaliohjelmissa

Tulevat eduskuntavaalit jännittävät täällä ministeriön käytävilläkin. Mitkä tulevat olemaan valtasuhteet uudessa eduskunnassa, kuka tulee ministeriksi, minkä painoarvon oman talomme asiat tulevassa politiikanteossa saavat? Nämä ovat varmasti asioita, joita jokainen virkamies tällä hetkellä mielessään pohtii. Omasta mielenkiinnosta kävin kaikkien pääpuolueiden vaaliohjelmat läpi lähinnä ruoka- ja maataloussilmälasien läpi, josko niistä saisi vinkkejä myös tulevaan politiikan linjaan.

Tähän asiakirjaan olen poiminut ruokaan liittyvät maininnat Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien, SDP:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n vaaliohjelmista. Dokumentit on käyty läpi hakusanoilla ruo*, ruu*, elintar*, maatal* ja alkutuo*. Teksti on otettu vaaliohjelmista sellaisenaan ilman muokkauksia.

KESKUSTA

On sallittava esimerkiksi matkakulujen korvaaminen ja ruoan tarjoaminen vapaaehtoistoimijoille. Suomen on etsittävä käytännönläheisiä ratkaisuja maailmalaajuisiin haasteisiin, ilmastonmuutokseen sekä ruoka-, vesi- ja energiapulaan. Niiden ratkaisemisesta syntyy myös uusia työpaikkoja biotalouteen ja puhtaan teknologian yrityksiin sekä elintarviketeollisuuteen.

Suomen euromääräinen elintarviketuonti on kolminkertainen vientiimme verrattuna. Tätä ruokatasetta pitää oikaista miljardilla eurolla vahvistamalla puhtaiden elintarvikkeidemme ar­vostusta, kasvattamalla jalostusarvoa ja markkinoimalla tuotteitamme entistä paremmin. EU:n elintarvikepolitiikassa on varmistettava kuluttajien oikeus ruuan kattaviin alkuperämerkintöihin ja tuotteiden jäljitettävyyteen. Alkutuottajille pitää taata oikeudenmukainen osuus elintarvikeketjun tulonjaossa.

Kansainvälisessä toiminnassa ja kehitysavussa painotetaan rauhan rakentamista, ihmisoikeuksia sekä ihmiskunnan suurten uhkien, ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaa. Ruokaturva - riittävän ravinnon turvaaminen kaikille - on nostettava Suomen kehityspolitiikan kärkitavoitteeksi.

KOKOOMUS

Huolehditaan ruoantuotannon kannattavuudesta ja siitä, että kuluttajat saavat haluamiaan tuotteita. Tarjolla on oltava suomalaista puhdasta, turvallistaja terveellistä sekä kestävällä tavalla tuotettua ruokaa. Avaamalla määrätietoisesti uusia markkinoita suomalaiselle ruoalle luodaan työtä koko elintarvikeketjuun tuottajasta teollisuuteen asti. Maatalouden tukijärjestelmän ja lainsäädännön on tuettava ravinteiden talteenottoa ja kiertoa.

KRISTILLISET

Suomen epäsuotuisat luonnonolosuhteet tulee ottaa huomioon EU:n maatalouspolitiikassa. Ruoan hinnan kohtuullisuudesta tulee pitää huolta. Samalla on huolehdittava siitä, että kuluttajan ruoasta maksama hinta jakautuu tuotantoketjussa oikeudenmukaisesti ruoan tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken.

Toimenpiteet: 
Maatalouden tuotantoedellytykset on turvattava koko maassa. Maaseudun elinkeinorakennetta monipuolistetaan parantamalla maatalouden sivuelinkeinojen ja muun yritystoiminnan edellytyksiä. Suomen omavaraisuus elintarvikkeiden tuotannossa on turvattava.

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa sovellettaessa Suomen on aktiivisesti käytettävä mahdollisuuksiaan tukea suomalaista maataloutta. EU:n lainsäädännöllä tulee varmistaa maataloustuottajien toimintamahdollisuudet myös unionin pohjoisissa osissa sekä oikeudenmukaiset sopimukset teollisuuden ja kaupan kanssa, jotta tuottajien osuus ei jatkuvasti alene. Venäjä-pakotteiden aiheuttamia tappioita suomalaiselle maataloudelle tulee korvata EU-rahoituksella.
Viljelijöiden jaksamisesta ja eläinten hyvinvoinnista tulee pitää huolta riittävillä lomitus- ja tukipalveluilla. Maatalouden EU-byrokratiaa on kevennettävä. Suomalaisten perheviljelmien tulevaisuus on turvattava.

Suomen on kehitettävä elintarviketuotannon eettisyyttä ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi esimerkiksi luomutuotannon osuutta kasvattamalla.

Suomalaisten elintarvikkeiden houkuttelevuutta on lisättävä brändäyksen avulla. Elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisenvientiä tulee kasvattaa.

EU:n jäsenmailla on oltava jatkossakin oikeus kieltää GMOtuotteiden käyttö ja määritellä tuotantomuotojen välille riittävät etäisyydet ja geenimuuntelusta vapaita vyöhykkeitä.

Kuntien tulisi tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa ruokahävikin pienentämiseksi mahdollistamalla ylijäämäruoan jakelua ja myymistä Eviran ohjeiden mukaisesti.

PERUSSUOMALAISET[1]

Perussuomalaisten maaseutuohjelma käsittää maatalouden, metsätalouden sekä maaseudun asumisen ja yrittämisen. Perussuomalaiset näkevät maaseudun mahdollisuutena sekä menestystekijänä nyt ja tulevaisuudessa. Sujuva hallinnointi ja byrokratian vähentäminen edellyttävät Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön yhdistämistä Ruoka- ja luonnonvarainministeriöksi.

Maa- ja metsätalous, kalastus ja poronhoito tyydyttävät elämän perustarpeita. Maan ja metsän antimia tuottavat, jalostavat ja kuljettavat yritykset luovat hyvinvointia koko Suomelle ja ovat maaseutuasutuksen perusta. Tähän luokitukseen kuuluvat myös metsämarjat, maamme sienet sekä kalat.

Kyläkouluja on ruokaloineen hyödynnettävä muidenkin kuin koululaisten käyttöön.

Suomalaisen maataloustuotannon säilyminen takaa myös muiden elintarvikesektorin työpaikkojen säilymisen. Suomalainen maatalous työllistää seurannaisvaikutuksineen noin 300 000 ihmistä. Rakennemuutos ja tehostaminen ovat vähentäneet elintarvikesektorin työpaikkoja, mutta sektorin merkitys ei ole vähentynyt, koska haluamme yhä syödä kotimaista ruokaa. Ruoka on välttämättömyyshyödyke, josta kansalaiset eivät voi tinkiä. Tämän johdosta me perussuomalaiset esitämmekin, että ruoan arvonlisäveroa laskettaisiin nykyisestä. Pysyvien vaikutusten saamiseksi poliittisen ohjauksen tulisi vaikuttaa suoraan kysyntään, mistä on esimerkkinä luomutuotannon markkinointikampanjat tai lähiruuan hyödyntäminen julkisissa hankinnoissa. Poliittinen ohjaus ei voi olla pysyvässä ristiriidassa kysyntävetoisuuden kanssa. Suoramyyntiä tiloilta tulee edistää ja pientoimijoita kannustaa. Lainsäädäntöä tulisikin muuttaa siten, että toiminnasta tulisi kannattavaa.

Ruokaomavaraisuuden turvaamisen lisäksi on panostettava valkuaisrehu- ja energiaomavaraisuuden lisäämiseen sekä luomutuotteiden kysyntään vastaamiseen. Kriisivalmius ja huoltovarmuus edellyttävät panostuksia varmuusvarastointiin.

GMO- vapaus on puhtaan suomalaisen maatalouden vientivaltti, minkä takia Perussuomalaiset haluaa estää GMO- kasvien tuotannollisen viljelyn Suomessa. Pienimuotoinen tutkimukseen ja pohjoisissa oloissa menestyvien lajikkeiden kehittämiseen liittyvä koetoiminta voitaisiin sallia laboratorio-oloissa tai riittävän etäällä muusta viljelystä. Luomutuotannon ja -jalostuksen laajentumiselle on turvattava riittävät puitteet. Elintarviketeollisuuden keskittymisen ja suurien yksiköiden rinnalle tarvitaan pienimuotoista elintarvikejalostusta. Pienten yksiköiden ympäristö- ja elintarvikemääräyksiä tulee siksi lieventää. Pienillä yksiköillä on merkitystä paitsi suomalaisen ruokakulttuurin ja paikallisuuden myös kriisiaikaisen huoltovarmuuden kannalta.

·         Lähiruuan markkinoillepääsyä helpotettava

·         GMO-vapaa Suomi – Pienimuotoinen tutkimus ja koetoiminta voitaisiin sallia

·         Kloonivapaa Suomi

·         Tulevaisuuden vientivaltti

·         Peltoheitot ja luonnonhoitopellot energia- ja valkuaistuotantoon

·         Maa- ja metsätalous ovat mahdollisuuksien aloja, kun niihin kehitetään ja yhdistetään korkeaan teknologiaan perustuvaa tuotteiden jalostusta.

·         Lisää luomua!! – kuluttaja päättää, paljonko lisää

·         Pienet jalostajat: ruokakulttuuria ja kriisienhallintaa

·         Tuoretta kalaa kauppoihin

·         Keruutuotteita hyödynnettävä paikallisin voimin

·         Lähiruokaa laitoksiin

·         Kala ei parane kuljettamalla

Metsäluonnon tarjoamia keruutuotteita ja matkailuelämyksiä on hyödynnettävä. Suomalaisilla tulee säilyttää jokamiehenoikeudet. Kotitarvekalastusta ei saa vaikeuttaa, terveellisen kalan ruoaksi käyttöä on edistettävä…. Nuoria pitää jo koulussa opettaa kalastamaan ja myös kalaa ruoaksi laittamaan.

Kalaa, poroa ja lähiruokaa kauppoihin

Kalastuksen, poronhoidon, pien- ja tilateurastamojen toimintaedellytyksiä on kavennettu liiaksi. Keskusliikkeitä ja suuria jalostajia suosivat kohtuuttomat elintarvikemääräykset ja tarkastusmaksut ovat heikentäneet lähiruuan saatavuutta. Perussuomalaisten mielestä pienten elintarvikeyritysten markkinoillepääsyä on helpotettava, lieventämällä määräyksiä ja mahdollistamalla pääsy julkisiinkin keittiöihin. On hämmästyttävää, että kaupoista ei saa tuoretta kalaa. Euroopan vesistörikkaimmassa maassa vain 10 % kalasta on kotimaista ja sekin myydään usein pakattuna ja satoja kilometrejä kuljetettuna.

Askeleita tulevaisuuteen

Geenimuuntelusta vapaa Suomi. GMO-merkinnät on otettava viipymättä käyttöön.

Luomutuotannon laajentumiselle ja kehittämiselle riittävät puitteet. Luomukoulutukseen pitää panostaa ja luomututkimus tulee elvyttää.

Suomalaisen elintarvikekaupan keskittymiskehitys on pysäytettävä. Suomessa tuotetaan Euroopan halvinta lihaa ja viljaa, joista jalostetaan kalleimpia elintarvikkeita.

Porotalouden elinkelpoisuutta ei saa rajoittaa liian tiukoilla eläinsuojelu- ja hygieniasäännöksillä.

Suomalaista tuoretta kalaa on saatava kauppoihin. Hygieniamääräykset pilaavat suomalaisen kalan.

Maa- ja Metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö on yhdistettävä Ruoka - ja luonnonvarainministeriöksi[2].

Pienien elintarvikejalostajien toimintaa ja markkinoillepääsyä on helpotettava. Pk-yritysten on voitava osallistua julkisiin kilpailuihin.

Ekologinen kalankasvatus Suomessa on varteenotettava elinkeino, samoin hoitokalastus.

RKP

Haluamme nähdä vahvaa kehitystä kotimaisten, turvallisten raaka-aineiden ja elintarvikkeiden osalta. Sen vuoksi kestävän maan- ja metsänviljelyn täytyy olla kannattavaa, ottaen huomioon pohjoiset, haastavat olosuhteemme. Kestävän luonnonvarojen käytön, uuden teknologian ja materiaalien kierrätyksen kautta biotaloudellinen ajattelutapa voi yhdistää perustuotannon eri osa-alueita ja luoda uusia tulonlähteitä maaseudun elinkeinoelämälle.

Haluamme: vahvistaa tuottajien asemaa elintarvikeketjussa ja tukea panostuksia lähialueilla tuotettavaan ruokaan sekä lisätä kuluttajien tietoisuutta niistä; saada voimaan liha- ja maitotuotteiden alkuperämaamerkinnät parantaaksemme elintarvikkeiden turvallisuutta;

karsia sellaista säädöstöä, joka vaikeuttaa toimintamahdollisuuksia ja kasvattaa perustuotannon kustannuksia niin että voimme siten toimien pitkällä tähtäimellä taata kotimaisten elintarvikkeiden ja raaka-aineiden saatavuuden.

SDP
Ei mitään mainintoja.

VASEMMISTOLIITTO

Ruoan arvonlisäveroa on laskettava. Alv nostaa myös työvoimavaltaisten palvelualojen hinnoittelua ja työnhintaa, eikä niiden verotusta pidä kiristää.

Kasvis- ja lähiruokapainotteista ruokavaliota on edistettävä koulu- ja muussa joukkoruokailussa ja otettava huomioon kaudenmukainen raaka-aineiden saanti. Tukijärjestelmillä on ohjattava eettisesti ja ekologisesti kestävään eläintenpitoon ja kohti luopumista karjatalouden tehotuotannosta ja turkistarhauksesta.

Kotimaisen ekologisesti kestävän kalankasvatuksen ja kalatalouden on oltava yhdistyvän Luonnonvarakeskuksen (RKTL, Metla, MTT ja Tike) kärkihanke.

Maataloustuet on muutettava tukemaan päästöjen vähentämistä.

VIHREÄT

Valjastetaan julkiset hankinnat vauhdittamaan vihreään talouteen siirtymistä: kuntien ja valtion investoinnit energia- ja materiaalitehokkuuden ja puhtaan teknologian edelläkävijöiksi kaikessa valaistuksesta ruokaan, rakennusmateriaaleista energiaan.

 *******************

Pohdintaa

Ruoka-asiat näyttäytyvät vaaliohjelmissa hyvin vaihtelevasti. Perussuomalaisilla on perusteellisin katsaus ja linjaukset, mutta tältä osin on muistettava, että heillä ei ole yhtä laajempaa vaaliohjelmaa, vaan 1-sivuinen vaalijulistus, mihin liittyy useita laajoja erillisteemaisia ohjelmia ml. maaseutuohjelma. Muilla puolueilla ei ole voimassa olevaa maaseutuohjelmaa. Maatalous- ja ruoka-asiaa on mahdollisesti eri puolueissa pohdittu myös vaikkapa vihreän talouden tai biotalouden osana, vaikka niitä erikseen ei olisikaan mainittu. Tai ainakin toivon niin.

Eniten yhteistä kosketuspintaa monien puolueiden kesken löytyi huolesta miten tulonjako elintarvikeketjussa jakautuu ja miten tuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden kuluttajan maksamasta elintarvikkeen hinnasta. Tukijärjestelmien ja lainsäädännön yksinkertaistamiset nousivat myös jonkin verran esiin.

Tekstin kokosi: Kirsi Viljanen

---

[1] Tekstilainaukset perustuvat Perussuomalaisten maaseutuohjelmaan

[2] Vihreiden puolueohjelmassa: Turvataan itsenäinen ja vahva ympäristöhallinto puolustamaan oikeutta puhtaaseen ympäristöön