Suoramyynti kasvattaa suosiotaan

Maa- ja metsätalousministeriön TNS Kantar Agri Oy:ltä tilaaman ”Valmius lähiruokapalveluihin ja suoramyyntiin” -selvityksen mukaan maatilojen harjoittama suoramyynti on vahvistunut ja kaikkiaan noin 1 500 kotieläintilaa myy suoraan tuotteitaan. Vuonna 2017 kotieläintiloista jo 13% harjoitti suoramyyntiä, kun vastaava luku pari vuotta aiemmin oli 9%. Lihanaudat, maito ja sianliha myydään nyt ja jatkossakin lähinnä jalostavaan teollisuuteen, mutta suoramyyntiä harjoittavien emolehmätilojen osuus oli 27%. Emolehmätiloilla suoramyyntiä aiotaan myös lisätä (44% tiloista vuonna 2025). Emolehmätiloilla myös myynti ruokapiireille (3 % -> 8%) ja REKO-renkaille (10%->21%) tulee kasvamaan. Lampaanlihaa myy tiloista suoraan nyt 51% ja jatkossa 58% lammastiloista aikoo harjoittaa suoramyyntiä. 

Suoramyyntikanavista myynti tilalta on kaikissa tuoteryhmissä edelleen suosituin. Kahden vuoden takaiseen tutkimukseen verrattuna myynti REKO-renkaiden kautta on vahvistunut kaikissa tuoteryhmissä ja REKOt ovat ruokapiirejä yleisempi myyntitapa. Verkkokaupan kautta ei tällä hetkellä myydä oikeastaan muuta kuin vähäisiä määriä lampaan- ja sianlihaa. Verkkokaupalla ei nähty kasvavaa roolia myöskään jatkossa.

Elintarvikkeiden jatkojalostusta ja myyntiä ilmoitti harjoittavansa 6% tiloista, kasvua edelliseen tutkimukseen on tullut 1%:n verran. Näitä tiloja oli eniten Ahvenanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, kun edellisessä tutkimuksessa elintarvikkeiden jatkojalostusta ja myyntiä oli eniten Lapissa ja Kaakkois-Suomessa. Luomukasvitiloilla elintarvikkeiden jatkojalostus ja suoraan myynti ovat selvästi yleisempiä verrattuna tavanomaisiin tiloihin (6%<11% tiloista) ja luomukotieläintiloilla vielä yleisempää. Elintarvikkeiden jatkojalostusta ja myyntiä harjoittavat tilat ovat suhteellisen pieniä (5-20 ha), mutta lähivuosina ennakoidaan lisäystä tapahtuvan erityisesti kokoluokassa 5-50 ha. Tiloilta löytyy myös investointihalukkuutta: yli tuhat maatilaa suunnittelee investointeja elintarvikkeiden jatkojalostus- ja myyntitiloihin. Eniten investointisuunnitelmia on kasvi- ja emolehmätiloilla. Suurimmiksi laajennusinvestointien esteiksi mainittiin tuotannon heikko kannattavuus ja epävarmuus tulevasta.

Tutkimuksessa kysyttiin myös koulutus- ja neuvontatarpeita. Eniten kaivattiin apuja markkinointiin, suoramyyntiin ja elintarvikelainsäädäntöön liittyen.

”Valmius lähiruokapalveluihin ja suoramyyntiin” –selvitys on osa laajempaa Maatilojen kehitysnäkymät 2015 –tutkimusta*. Sen mukaan maatilojen lukumäärän alenema jatkuu 2 v. takaiseen tutkimukseen nähden loivemmin. Vuonna 2025 tiloja on noin 36 100 ja keskikoko yltää 64 hehtaariin. Vaikka kannattavuusnäkymät olivat keväällä paremmat kuin kaksi vuotta aiemmin, kotieläintuotannosta luopuu selvästi yli kolmannes; maitotiloista puolet. Useimmat lopettavat kotieläintilat jatkavat kasvintuotannossa ja kokonaispeltoala pysyy ennallaan noin 2,3 milj. hehtaarissa. Tilojen lopettamistahti kiihtyy vuosien 2022-25 välillä.

Kannattavuutta haetaankin maatalouden ulkopuolelta. 51% tiloista harjoittaa muuta yritystoimintaa koneurakoinnin, polttopuun tai hakkeen myynnin ja elintarvikkeiden jalostuksen ja myynnin ollessa yleisimmät yritystoiminnat. Elintarvikkeiden jalostus ja myynti on kasvattanut hieman osuuttaan kahden vuoden takaiseen tutkimukseen verrattuna, kun taas esimerkiksi matkailu- ja virkistyspalveluiden tarjonnan määrä on hieman vähentynyt. Maatalouden heikkoa kannattavuutta paikataan myös palkkatyöllä, sillä 31% pääasiallisista viljelijöistä ilmoitti käyvänsä tilan ulkopuolella töissä täysipäiväisesti, 8% osa-aikaisesti ja 9% satunnaisesti.

*Maatilojen kehitysnäkymät 2025 –tutkimus on laaja erilaisia tiloja ja tuotantosuuntia kattava tutkimus (n=4 442). Koko tutkimusaineisto on painotettu vastaamaan kaikkia maatiloja 3-ulotteisella painotusmatriisilla: ELY-keskus, tilamäärä tuotantosuunnittain ja peltoala vuoden 2017 tukihaun mukaisilla tiedoilla (MMM/MAVI). Tiedot kerättiin internetkyselyllä maalis-huhtikuussa 2018 ja tutkimus valmistui kesäkuun lopussa.

Tekstin poimi tutkimusaineistosta + kuva: Kirsi Viljanen

Otava Food Factory sai Vuoden lähiruokateko -palkinnon

Mikkeliläinen Otava Food Factory on tämän vuoden lähiruokateko -palkinnon voittaja. Onnea!!!

Yrittäjä, kokki Ilkka Arvola / Otava Food Factory'sta vastaanotti palkinnon. Kuva: Petri Fast / Messukeskuksen mediapankki

Ohessa raadin kirjaamia näkemyksiä palkinnon perusteiksi:

Otava Food Factoryn valintaan vaikutti yrityksen laaja-alaisuus ja kasvuhalukkuus. Yritys vastaa kuluttajien lähiruoan kysyntään laadukkailla lähialueen raaka-aineita hyödyntävillä tuotteilla ja monipuolisella valikoimalla. Sesonginmukaiset huippuraaka-aineet ja vahva osaaminen ovat yrityksen arvopohjana ja näkyvät asiakkaille saakka. Yritys on hyvä esimerkki myös tuottajien yhteistyöstä, jonka kautta otetaan ruokaketjun toiminta pellolta pöytään vahvasti omaan hallintaan. Yritys tuo lähiruoan myös helposti kaikkien saataville eri myyntikanaviensa kautta ja se vastaa myös kasvaavaan streetfood -trendiin omien grilli- ja myyntivaunujen kautta. Yritys on mediayhteistyön kautta välittänyt yleistä tietoutta lähiruoasta ja sen mahdollisuuksista. Yrityksen taustalla oleva Ilkka Arvola kantaa myös huolta lasten ruokakasvatuksesta, ja on jalkautunut muun muassa koulun keittiöön kokkaamaan lähiruokaraaka-aineista. Yrittäjät ovat olleet myös aktiivisia Saimaan alueen laatu- ja alkuperämerkin D.O. Saimaan luomisessa.

Otava Food Factory on vuoden 2016 alussa perustettu lähiruokayritys, joka on lyhyessä ajassa laajentanut toimintansa monipuoliseksi lähiruokaa tuottavaksi ja tarjoavaksi yritykseksi. Yrityksen osakkaina on paikallisia tuottajia, joiden tuotteita Otava Food Factory käyttää. Yritys tavoittaa kuluttajan monessa eri paikassa ja toimipisteessä. Otava Food Factoryn lähiruokatehdas ja sen myymälä toimivat kiinteästi ravintola Bistro Vileen, kahvilan ja leipomon, catering-toiminnan sekä street food -grillivaunun ja myyntiauton kokonaisuudessa.

Voittaja julkistettiin tänään Helsingin messukeskuksessa käynnistyneiden Kevätmessujen päälavalla. 2000 euron palkinnon on luovuttanut Suomen messusäätiö. Vuoden lähiruokateko -palkinnolla halutaan nostaa esiin lähiruoan tuotannon ja käytön lisäämiseksi tehtyjä hyviä esimerkkejä ja kasvun tarinoita. Viidettä kertaa järjestettyyn kilpailuun tuli kaikkiaan viitisenkymmentä ehdotusta kaikkiaan 36 ehdokkaasta edustaen yksittäisiä henkilöitä, maatiloja, lähiruokakauppoja ja muita markkinointiratkaisuja, lähiruoan jalostajia, ravintoloita ja kahviloita, erilaisia tuotteita, lähiruokatapahtumia sekä viestintätoimia.

Lue Messukeskuksen tiedote Vuoden lähiruokateko -kilpailun voittajasta tästä. Otava Food Factory on näytteilleasettajana myös Kevätmessujen yhteydessä järjestettävillä Lähiruoka&Luomu -messuilla. 

Teksti: Kirsi Viljanen

Elintarviketeollisuuden tilanne tilastotietojen valossa

Tilastokeskus julkaisi 18.12.14 yritysten tilinpäätöstilaston vuodelta 2013. Elintarvikeyritysten osalta maa- ja metsätalousministeriö tilasi tilinpäätöstiedoista erillisajona tarkemman, yritysten kokoluokittain alan kilpailukyvyn mittareita kuvaavan tilaston.

Vuoden 2012 tilasto osoitti taantuman iskeneen myös elintarviketeollisuuteen, tuolloin niin toimipaikkojen lukumäärässä kuin alan henkilöstömäärässä tapahtui notkahdus alaspäin, ja jalostusarvokin nousi vain 3,5% suhteessa vuoteen 2011.

Taantuma näyttää onneksi kääntyneen jonkin verran positiivisempaan suhdanteeseen vuoden 2013 aikana. Toimipaikkojen määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna 9,2% (ja vuoteen 2011 verrattuna 8,95%). Suurinta kasvu oli kokoluokassa "pienet", jossa kasvua tapahtui 16,43%. Mikroyrityksissä kasvua oli 8,2% ja keskisuurissa 6,84%. Suomessa on vähän suuria elintarvikealan yrityksiä, joten kolmen toimipaikan vähennys kokoluokassa "suuret" vuonna 2013 näkyy prosentuaalisesti suurena laskuna -16%.

Edellisvuoteen verrattuna elintarvikealan jalostusarvo kasvoi 5,12% vuonna 2013 (8,84% vuoteen 2011 verrattuna). Suurinta kasvu oli kokoluokissa "pienet" ja "keskisuuret", jossa kummassakin kasvuprosentti oli 15. Suurin jalostusarvon lasku, -17%, oli kokoluokassa "mikrot", samoin suurteollisuuden jalostusarvo laski -14%.

Henkilöstön lukumäärä oli suurin kokoluokassa "keskisuuret", joka työllisti lähes 13000 henkilöä vuonna 2013. Ao. kokoluokan henkilöstössä tapahtui myös kasvua yli 4%. Henkilöstöään kasvattivat myös pienet yritykset, lähes 14%, mikroyrityksissä sen sijaan laskua oli prosentin verran. Irtisanomiset ja lomautukset kohdentuivat erityisesti suuriin yrityksiin, sillä niissä henkilöstön lukumäärässä tapahtui raju lasku: yli -19%.

Suurin kasvu em. tunnuslukujen valossa näyttää siis olleen kokoluokassa "pienet", jossa vuonna 2012 oli notkahdus kaikkien indikaattoreiden mukaan, mutta kovat kasvuprosentit vuonna 2013. Kasvu on ollut vahvaa myös kokoluokassa "keskisuuret". Taantuma onkin iskenyt erityisesti elintarvikealan suuryrityksiin, jossa on huolestuttavan isot jalostusarvon ja henkilöstön määrän alenemat.

Lähiruokaohjelman osalta seuraamme virallisesti elintarvikealan mikro- ja pienyritysten tunnuslukuja, sillä ao. kokoluokan yritykset ovat lähes luonnostaan lähiruoan tuottajia ja jalostajia. Laskien tunnusluvut yhteen ao. kokoluokissa kasvua on lähes 10% sekä toimipaikoissa että henkilöstössä ja jalostusarvossakin yli 5%.

Teksti: Kirsi Viljanen
Kuva: Marianne Laitinen / MMM-kuva-arkisto

Lähiruoka uusimpien tutkimustulosten valossa

Lokakuussa julkistettiin Taloustutkimus Oy:n Suomi syö 2014 –tutkimuksen tulokset. Suurimmassa osassa väittämiä kuluttajien asenteet lähiruokaa kohtaan ovat pysyneet melko samoina edelliseen vuoteen verrattuna. Suurin muutos on tapahtunut kuluttajien suhtautumisessa teollisesti tuotetun ruoan lähiruokaimagoon. Nyt peräti kolmannes vastaajista kokee, että myös teollinen suurtuotanto voi olla lähiruokaa. Aikaisemmassa tutkimuksessa tätä mieltä oli viidennes vastaajista.

Lähiruoka tunnistetaan kaupoissa nyt hieman paremmin, sillä aiempaa hieman harvempi kokee, että kaupassa on vaikea erottaa, mikä tuote on lähiruokaa ja mikä ei. Silti edelleen hieman yli puolet kokee lähiruoan tunnistamisen vaikeaksi ja edelleen valtaosa kuluttajista (78 %) haluaisi ostonsa tueksi selkeän merkinnän tuotteeseen tai hyllyyn, jos kyseinen tuote on lähiruokaa.

Samankaltaisia tuloksia antoi myös tänä vuonna eri yleisötilaisuuksissa (OKRA, Herkkujen Suomi ym.) aitojamakuja II -hankkeen ja Lähiruokaohjelman yhdessä toteuttama kysely. Näistä kyselyistä löytyy Päivi Töylin koostamaa analyysiä tästä ja Kirsi Viljasen koostetta Ruoka-Suomi -tiedotelehden nrosta 3/2014.

Suomi syö 2014 -tutkimuksen mukaan kuluttajat mieltävät lähiruoan nimenomaan paikalliseksi ruoaksi, sillä lähes puolet vastaajista (45 %) kokee, että lähiruoan pitää olla omalla asuinseudulla tuotettua ruokaa. Lähes yhtä moni (39 %) on sitä mieltä, että lähiruokaa on ruoka, joka on tuotettu Suomessa enintään 100 km:n säteellä. Vain noin joka kymmenes vastaaja pitää ylipäänsä Suomessa tuotettua ruokaa lähiruokana.

Vastaajista neljä viidesosaa ilmoitti ostavansa edes joskus lähiruokatuotteita. Määrä on kokonaisuutena kasvanut hieman toissa vuoteen nähden, mutta lähinnä ostamisessa voidaan nähdä hienoista siirtymää useammin ostamisesta harvemmin ostamiseen. Yleisen taloustilanteen heikkeneminen näkyy siis varmasti tässäkin.

Tärkeimpiä motiiveja lähiruoan ostamiseen ovat aluetaloudelliset vaikutukset: halu kannattaa lähialueen työllisyystilannetta, taloutta ja tuottajia. Ne ovat tärkeitä noin 90 % lähiruuan ostajista ja tärkeys on pysynyt samalla tasolla viime vuosien aikana. Aluetaloudellisten näkökulmien lisäksi ostomotiivina korostuu tuoreus, valtaosa myös luottaa lähiruokatuotteiden laatuun, maukkauteen ja puhtauteen.

Tutkimuksen mukaan suosituin ostokanava lähiruoalle on tavallinen ruokakauppa, josta lähiruokaa ostaa 92 % ainakin joskus. Torilta vähintäänkin joskus ostaa lähiruokaa 76 %, suoraan tuottajalta 49 %, kauppahallista 48 % ja lähiruoan erikoismyymälästä 41 % vastaajista. Ruokapiiritoiminnan tai verkkokaupan kasvu ja kiinnostavuus eivät tässäkään tutkimuksessa vielä näy, sillä vastaajista vain harva ostaa niiden kautta lähiruokaa. Määrät ovat pysyneet aika lähellä toissa vuoteen verrattuna. Eniten lähiruokatuotteista ostetaan perunaa, vihanneksia ja juureksia. Erityisesti juustojen, jogurttien, rasvojen ja broilerin/kalkkunan osalta säännöllisesti ne lähiruokana ostavien osuus on noussut. Ehkä yllättävästikin lampaanlihan ostaminen lähiruokana on vähentynyt edelliseen tutkimukseen verrattuna.

Tutkimus osoittaa yrittäjille ja kehittäjille myös selviä signaaleja, joihin jatkossa on kehittämistyössä kiinnitettävä huomiota entistä tarmokkaammin. Vastaajien mukaan lähiruoan koetaan olevan selvästi vähemmän maukasta kuin kotimaisen ”tavanomaisen” ruoan, ja myös mauttomampaa kuin kotimainen luomu. Vastaajat myös luottavat em. tuotteita vähemmän siihen, että lähiruoan laatua valvotaan asianmukaisesti. Vaikka pientä positiivista muutosta edelliseen tutkimukseen verrattuna on tapahtunut, vastaajat luottavat lähiruoan osalta kotimaista luomua ja muuta tuotantoa vähemmän siihen, että tuote ja valmistustapa ovat sitä, mitä pakkauksissa kerrotaan ja siihen, että tuotteen raaka-aineiden alkuperä on merkitty luotettavasti. Kun eri selvitysten mukaan lähiruoan vahvuuksina on mainittu erityisesti tuoreus, maukkaus ja tuottajan ja kuluttajan välinen luottamus, osoittavat Suomi syö -tutkimustulokset sen, että jotakin on tehtävä. Lähiruokatuottajien ja –yrittäjien on pidettävä pakkausmerkinnät ajan tasalla ja edelleen tehostettava viestintää tuotteistaan, raaka-aineiden alkuperästä ja tuotantotavoista. Oiva-valvontajärjestelmänkin tuloksia kannattaa hyödyntää yrityksen tiedotuksessa. Lisäksi joka kerta, kun lähiruokana yritetään myydä muuta kuin kuluttajan lähiruoaksi mieltämää paikallista ruokaa (esimerkiksi ulkomaista alkuperää ”on pesty” kotimaiseksi), on näihin harhaan johtaviin markkinointitapoihin puututtava tarmokkaasti kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi.

Nyt valmistunutta kuluttajatutkimusta on mielenkiintoista verrata alkusyksystä valmistuneeseen lähiruoan tuotannon tulevaisuuden näkymiä selvittäneeseen TNS Gallupin tutkimukseen. Siitä tehty yhteenveto löytyy Lähiruokaohjelman bloggauksesta ”Lähiruoka ja suoramyynti kiinnostavat yhä useampaa maatilaa”.

Teksti: Kirsi Viljanen
Tämä teksti on aiemmin julkaistu marraskuussa ilmestyneessä Ruoka-Suomi -tiedotelehden nrossa 4/2014.
Kuva: MMM:n kuva-arkisto/Marianne Laitinen

Lähiruoka on bisnes!

Satakunta lähiruoasta kiinnostunutta kokoontui 9.10.14 Tampereen Messukeskuksessa NordicFood -messujen yhteydessä pidettyyn Lähiruoka on bisnes! -seminaariin. Tilaisuuden järjestivät Parasta Pöytään Pirkanmaalta -hanke ja Aitoja makuja II -hanke. Seminaarin tarkoituksena oli jakaa alan toimijoille tietoa siitä, minkälaista kehittämistyötä on tehty niin valtakunnallisesti kuin Pirkanmaalla lähiruokasektorin tunnettuuden lisäämiseksi ja paikallisen ruoan saamiseksi niin kuluttajille suoraan kuin kauppoihin ja ammattikeittiöihin. Seminaari oli samalla em. hankkeiden päätöstilaisuus.

Kuva: Heidi Valtari

Omassa puheenvuorossani kerroin Lähiruokaohjelman tilannekatsauksen, ja samalla valotin eri tutkimustuloksiin pohjautuen lähiruokasektorin tulevaisuuskuvia ja tulevan vuoden uusia kehittämistoimenpiteitä. Painotin alueellisten koordinaatiohankkeiden merkitystä ja niiden aikaansaamista, samoin niiden linkittämistä suunniteltuun valtakunnalliseen lähiruoan koordinaatiohankkeeseen, jonka haku avautunee Hämeen ELY-keskuksen toimesta marraskuussa.

Anette Mellin Ahlmanin koulun Säätiöltä tiivisti Parasta Pöytään Pirkanmaalta -hankkeen 4 vuoden kokemukset ja opit. Hanke on tarjonnut hyvin käytännönläheistä yrityksiä suoraan hyödyttävää toimintaa: koulutuksia eri aihepiireistä, hankinta- ja tarjontaprosessien kehittämistä liittyen julkisiin elintarvikehankintoihin, lähiruokatukkumallien selvittelyä ja lähiruokatietoisuuden nostamista kuluttajien keskuudessa. Tulevaisuuden toiveina Anette korosti, että niin Pirkanmaalle kuin muihinkin maakuntiin tulisi saada maakunnallinen ruokakulttuuristrategia, joka toisi esiin ruoan, sen tekijöiden ja ruokakulttuurin ja kytkisi ne paremmin yhteen. Hankkeen toiminnoista ja tuloksista voit lukea lisää tästä.

Päivi Töyli Turun yliopiston Brahea-keskuksesta kertoi aitojamakuja.fi -portaalin synty- ja kehitysvaiheista ja valtakunnallisen hankkeen merkityksestä alueellisen kehittämistyön rinnalla ja verkottajana. Hanke on ollut paitsi kehittämishanke, mutta myös vahvasti tiedotushanke jalkautuen tähän mennessä 1350 tilaisuuteen. Hankkeen päättyessä vuoden vaihteessa jatkaa Brahea-keskus sivuston ylläpitoa, yritystietojen päivittämisestä vastaavat alueelliset yhdyshenkilöt osana oman alueensa kehittämistoimintaa kuten tähänkin saakka. Kaikkien toimijoiden yhteisenä tahtotilana on saada aitojamakuja.fi pysymään yhteisenä kansallisena portaalina lukuisten alueellisten ja paikallisten viritelmien sijaan. Hankkeen toiminnoista ja tuloksista voit lukea tarkemmin tästä.

Kuva: Heidi Valtari

Pottufarmariksi itseään tituleeraava Heikki Penttilä Penttilän tilalta kuvasi mitä lähiruokayrittäjän arki käytännössä on. Penttilä on aiemmin viljellyt itse perunaa ja jatkojalostanut sitä, nyt toiminta kattaa monenlaisten jalosteiden tuotannon. Raaka-aineet ostetaan lähialueelta, ja niiden tuottajat tuodaan myös kuluttajille esiin. Heikin alustus toi hyvin esiin sen, että menestys vaatii työtä, työtä ja työtä! Sekä riskinottokykyä ja avointa mieltä kokeilla uutta, etsiä ja hyödyntää erilaisia kontakteja ja verkostoja ja olla myös valmis luopumaan liikaa työtä tai liian vähän kannattavuutta luovista toimista. www.pottufarmi.fi -sivustolla tuodaan upeasti esiin raaka-aineiden alkuperä!

Tampereen seminaarissakin elintarvikebyrokratian ongelmat nousivat yleisökeskustelussa esiin. Johanna Mattila Turun yliopiston Brahea-keskuksesta kertoi elintarvikelainsäädännön joustoista ja niistä mahdollisuuksista, joita lainsäädäntö antaa pientuottajille ja -jalostajille. Hyvänä apuna tässä on yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, osana Aitojamakuja II -hanketta, laaditut oppaat suoramyyntiin, myyntiin vähittäiskauppaan ja valmistukseen. Kts. opassarjasta lisää esimerkiksi aikaisemmasta bloggauksestani. 

Lähiruoan aluetaloudellisista vaikutuksista kertoi Leena Viitaharju Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Leena korosti, että lähiruoan merkityksestä kuntien talouteen ja työllisyyteen pitää vaan jankuttaa ja jankuttaa, jotta kuntapäättäjät havahtuisivat miettimään omien hankintojensa merkitystä. Lähiruokaohjelma-varoista rahoitettu tutkimus on antanut "kättä pidempää" -tutkimustietoa, ja samantapaista tutkimusta toivotaan saatavan myös luomusta.

Yhteiskunta muuttuu yhä verkottuneemmaksi. Maaseutupolitiikan kansallisista kehittämisverkostoista kertoi Heidi Valtari Turun yliopiston Brahea-keskuksesta edustaen samalla Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän MESI-verkostoa (Maaseudun elinkeinot ja osaaminen). Verkostoissa työskentelee tällä hetkellä useita satoja henkilöitä tuoden maaseutupolitiikan toteuttamiseen omaa vahvaa asiantuntemustaan. Verkostotoiminnan idea on joustavuus ja työskentely reippaasti yli toimialarajojen.

Kaikki seminaariesitykset löydät aitojamakuja-blogista.

Tampereen Messukeskus teki seminaarin puhujista Youtubeen videohaastatteluja, löydät ne aitojamakuja-blogin lisäksi suoraan myös seuraavista linkeistä:

Kirsi Viljanen, lähiruokatulevaisuus: Youtube.
Anette Mellin, Aitoja makuja - lähiruoka on bisnes!: Youtube.
Heikki Penttilä, yrittäjäpuheenvuoro: Youtube.
Leena Viitaharju, lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset: Youtube.
Heidi Valtari, elinkeinojen verkostot, Youtube.

Teksti: Kirsi Viljanen
Kuvat: Kirsi Viljanen ja Heidi Valtari