Vastuullisuutta ruokalistalle! Gastron tunnelmissa

Maa- ja metsätalousministeriö kokosi pari viikkoa sitten Gastro-messuille oman osastonsa suojiin koko joukon keskeisimpiä yhteistyökumppaneitaan teeman ”Vastuullinen ruokalistasuunnittelu” alle. Vaikka messut, ja täten osaston sanoma, oli kohdennettu alan ammattilaisille, voi tästä teemasta jokainen ammentaa ajatuksia omaan ruokapöytäänsä.

Mitä sitten on vastuullisuus ruokalistalla? Se on ensinnäkin vastuuta ravitsemuksesta, jota joukkoruokailussa ohjaa koko joukko erilaisia suosituksia. Kansalliset ravitsemussuositukset ovat kaiken perusta. Ne ja niihin pohjautuvat kohderyhmittäiset muut suositukset löytyvät kätevästi osoitteesta www.ravitsemusneuvottelukunta.fi.

Ympäristö ja ilmasto puhuttavat nykyään myös ruokanäkökulmasta, sillä iso osa kulutuksemme ilmastovaikutuksista syntyy ruoasta. Hiilijalanjäljestä puhutaan paljon ja sitä kytätään kriteerinäkin. Osastollamme saimme kuulla laajemmasta LCA-mallista, jossa arvioidaan elintarvikkeen koko elinkaaren mukaiset vaikutukset. 

Tärkeää olisi saada myös ruokaa, jonka tuottamisen muutkin ympäristövaikutukset tunnetaan, siksi lähiruokaa ja luomua kannattaa suosia. Lähiruokaa suosimalla pääsemme helpommin perille ruoan alkuperästä ja voimme vaikuttaa paremmin sen tuotantotapoihin. Luomua käyttämällä edistämme taas luonnon monimuotoisuutta ja kunnioitamme eläinten lajinmukaista käyttäytymistä sen muiden etujen lisäksi.

Messuosastollamme oli runsaasti keskustelua ja hyvien mallien esittelyä siitä, miten lähiruokaa on voitu saada kuntahankintoihin mukaan. MEP Sirpa Pietikäinen valotti asiaa erityisesti EU:n kilpailupolitiikan näkökulmasta, ja korosti, että lähiruoan mahdollisuuksia on paljon, kunhan laatukriteereitä osataan oikein käyttää.



Osastolla Kirsi Viljasen haastateltavina hankinta-asiantuntija Pekka Tiilikainen IS-hankinta Oy:stä ja Päivi Töyli Turun yliopiston Brahea-keskuksesta. Kuvaaja: Sanna Veteläinen / MMM-kuva-arkisto

Messuilla esiteltiin aivan mahtavaa uutta työkalua, Lähisopasta, lähiruoan saamiseksi mukaan julkisiin elintarvikehankintoihin. EkoCentrian ja Kuntaliiton yhteisessä hankkeessa valmistuneen oppaan löydät osoitteesta: www.lahisopas.fi. Osastolla sai päivänvalon myös uunituore "hankintavihkonen", jossa tiiviissä muodossa on kerrottu tärkeimmät keinot ja askeleet lähiruoan menestykseen julkisissa hankinnoissa. 

Osastollamme toimme esiin myös lähiruoan konkreettisia taloudellisia lukuja: lisäämällä sen käyttöä voisimme luoda kerrannaisvaikutuksilla roiman määrän uusia työpaikkoja, mikä tässä taloudellisessa tilanteessa olisi enemmän kuin suotavaa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin toteuttaman aluetalousvaikutuksia selvittäneen hankkeen tulokset julkistetaan kesäkuussa 2014.

Laadukkaan lähiruoan ja luomun ovat lautasilleen löytäneet myös Madventures-seikkailijat Tuomas Milonoff ja Riku Rantala, jotka kertoivat ruokakokemuksiaan niin Suomesta kuin ulkomailla koettujen seikkailujen perusteella. Erityisen otettuja he olivat Kiuruveden onnistuneista lähiruoan hankintakäytänteistä.

Me täällä länsimaissa heitämme valtavan määrän ruokaa roskiin, ja hävikin vähentäminen on politiikan ja käytännön toimien agendalla vahvasti nyt ja tulevaisuudessa. Tärkein hävikkiin vaikuttava seikka on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen: maku, jota pitää saada lisää varsinkin joukkoruokailun annoksiin. Hävikin pienentäminen on yksi näkökulma, joka tuotiin osastolla esiin yhteistyössä alan toimijoiden kanssa laaditussa "Tiedä mitä syöt" -aineistossa.

Vastuullisuuteen kuuluu myös ruokaperinteen vaaliminen ja sen kehittäminen sekä tietotaidon siirto tuleville sukupolville. Tässä muun muassa koulujen kotitalousopetus on tärkeämpääkin tärkeämmässä roolissa. Kouluilla on vastuuta myös kokonaisvaltaisemmasta ruoka- ja ravitsemuskasvatuksesta. Valtioneuvostotasolla tehdyssä periaatepäätöksessä tavoitteeksi on asetettu, että läpi varhaiskasvatus- ja koulujärjestelmän menevä ruoka- ja ravitsemuskasvatus luo pohjaa koko elämän kestäville ruokavalinnoille. Tähän liittyy paitsi ruokateeman sisällyttäminen eri oppiaineisiin, mutta erityisesti kouluruokailun rooli osana kasvatusta.

Kouluruokailun arvostusta ja laatua on pyritty kehittämään monin keinoin, yksi ammattikuntaa selvästi ilahduttavista toimista on ollut Kouluruoka-diplomin kehittäminen, jota AMKO ry esitteli osastollamme. Kouluruokadiplomin saaneet kouluravintolat henkilökuntineen osoittavat koululaisille ja vanhemmille sekä koulun henkilökunnalle välittävänsä aidosti kouluruokailutilanteen laadusta ja tasosta. Myös kunnalliset päätöksentekijät sekä muut sidosryhmät saavat tietoa niistä velvoitteista, joita päivittäinen maittavan ja turvallisen ruoan valmistaminen ja tarjoaminen edellyttää. Diplomia voi hyödyntää ruokapalvelujen markkinoinnissa.

Osastollamme nostettiin esiin myös erilaisia vaihtoehtoja kokouskahvituksille, ja tuoreiden kasvisten ja yrttien hyödyntämistä tarjonnassa. Osastolla oli jaossa myös Tuore-hankkeen työstämää materiaalia kokoustarjoilujen ideointiin, jossa otettaisiin tuoreus, paikallisuus ja sesonginmukaisuus oikeasti huomioon. Päivässä pari pannullista kahvia kittaavana allekirjoitan ajatuksen edes osan kupposten korvaamisesta vaikkapa raikkailla mehuilla!

Savon koulutuskuntayhtymän opiskelijat tarjoilivat osastolla käyneille kestäviä tarjoomuksia: pettuleipää, kotimaisia marjamehuja ja spelttipikkuleipiä. Kuvaaja: Sanna Veteläinen / MMM-kuva-arkisto

Osastolla mukana olivat MMM/Laatuketju, MMM/Lähiruokaohjelma, MMM/Luomuohjelma, EkoCentria, Tedy ry, AMKO ry, ProLuomu ry ja Aitojamakuja II –hanke.




Ovatkohan MMM:n naiset Saara ja Kirsi valmiita järjettömiin seikkailuihin, tuntuvat Milonoff ja Rantala miettivän... Kuvaaja: Sanna Veteläinen / MMM-kuva-arkisto

 
Tämän blogikirjoituksen pohjateksti on alun perin julkaistu Ykkös-Sanomat –lehden kolumnina 3.4.2014.

Helsinki katuruoan ytimessä

Helsinki nousi viimeistään tänä keväänä koko ruokamaailman tietoisuuteen, kun 21.-22.3.2014 järjestetty Streat Helsinki –tapahtumakokonaisuus näkyi, kuului ja ennen kaikkea maistui!

Streat Helsinki TALKS-konferenssi kokosi Messukeskukseen ympäri maailmaa viitisensataa katuruoasta kiinnostunutta kuuntelemaan kovatasoista, 22 kansainvälisen huippupuhujan tähdittämää asiantuntijaseminaaria. Seminaarissa kuultiin hyviä esimerkkejä katuruoan ja yhteisöllisen ruoan menestystarinoista. Tarinat nostivat esiin aitouden, uudenlaisen yhteisöllisyyden, ruokakulttuurien kehittymisen ja kuluttajien kiinnostuksen saada laadukasta katuruokaa, mutta samalla nostettiin esiin myös katuruoan esteitä. Niistä merkittävimmät ovat kuluttajien mielikuvat ja viranomaisten suhtautuminen pyörillä kulkevia myyntipisteitä kohtaan. Ehkä keskeisin viesti kaikissa yrittäjätarinoissa oli, että tarvitaan unelmia, kovaa työtä ja erityisesti intohimoa!

TALKS-konferenssin päätteeksi (trukki-)lavalle nousi yrittäjiä ja viranomaisia Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta. Paneelissa kuultiin kokemuksia eri kaupunkien suhtautumisesta katuruokaan, ruokatapahtumiin ja alan yritysten valvontaan. Jokaisella maalla tuntuu olevan omat tulkintansa, rajoitteensa ja mahdollisuutensa, mutta myös tahtotilaa oppia uutta muiden maiden hyviltä käytänteiltä.

Konferenssin yhteenvetoon voit tutustua tästä.

Katuruoka oli tuotu myös konkreettisesti osaksi konferenssia, sillä seminaaritilassa oli tarjolla kahvia ja ruokaa tarjoiltuna suoraan lukuisten eri yritysten ruokakärryistä. Pulled pork näytti olevan kova sana täälläkin!

Katuruoka valtasi Helsingin kadut ja Torikorttelit Streat Helsinki EATS –tapahtumassa 22.3.14. Tapahtumaan oli avoimen haun kautta haettu ruokakärry-yrittäjiä, joita paikalla oli kaikkiaan 30. Näistä 7 yritystä oli ulkomaalaisia, muut kotimaasta. Tapahtumalle oli selvästi tilausta, sillä kävijämäärä ylittyi tuplasti tavoitteesta, ja kaikkiaan 20 000 kävijää tutustui katuruoan herkulliseen maailmaan. Ja paitsi tutustui, mutta myös ennen kaikkea söi: tapahtumassa myytiin kaikkiaan 25 000 ruoka-annosta! Enemmänkin annoksia olisi varmaan mennyt, mutta useista blogeista ja niiden kommenteista huomaa, että yleisömenestyksen saaneen tapahtuman ruuhka oli niin valtava, että osa henkiöistä ei jaksanut omia annoksiaan jonottaa. Silloin oli hyvä suunnata Torikortteleissa oleviin ravintoloihin, joissa katuruoka –teema näkyi myös vahvasti. Ruokakärryissä oli myynnissä koko katuruoan kirjo: kalaa, äyriäisiä, ostereita, karitsaa, possua, nautaa, seitankinkkua, hodaria ja hampurilaista, lautasannoksia ja näppipaloja, kuppikakkuja ja kahvia…

kuvaaja: Maija Astikainen / Streat Helsinki lehdistökuvat

kuvaaja Andrew Taylor / Streat Helsinki -facebook-sivuston kuvia

Mitä jäi käteen? Sen tapahtuman järjestäjätahot osaavat varmasti itse parhaiten kuvata. Itselleni päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että näitä tapahtumia tarvitaan ehdottomasti lisää, ja ympäri Suomea ja koko maailmaa. Streat Helsinki osoitti, että katuruoka on, ja sen pitää olla, kaikkea muutakin kuin aamuyöllä ravintolaillan jälkeen krapulan estoksi ahmitut rasvaiset makkaraperunat tai höhhölihis. Katuruoka on ennen kaikkea uutta ruokakulttuuria, laadukkaista paikallisistakin raaka-aineista rakkaudella laitettua ruokaa, näppärästi mukaan otettavaa tai paikan päällä napsittavaa, uusia makuja ja elämyksiä, uusia konsepteja, uutta yhteisöllisyyttä ja ruokakiintymystä. Muun muassa.

Myös kohtaamisia eri maiden toimijoiden ml. viranomaiset kanssa tarvitaan. Ainakin minua jäi pohdituttamaan, että millä ihmeellä esimerkiksi Roskilden festivaaleille on luotu aivan mahtava FoodJam -alue, jossa osallistujat itse pääsivät tekemään ruokaa paikan päälle tuoduista sianruhoista ym. Tämä tuskin koto-Suomessa onnistuisi. Ja taas toisaalta Suomi toimii muille hyvänä esimerkkinä siitä, miten vaikkapa Ravintolapäivä on luotu ja saatu leviämään ympäri maailmaa. Näitä mallien vaihtoja tarvitsemme lisää ruokasivistyksenkin nimissä! Kiitos Streat Helsinki: loit uutta säpinää paitsi katuruokaan, mutta myös koko ruokakulttuuriin ja -keskusteluun! 

Treffeillä tavattiin - lähiruokaa - totta kai!

Messukeskuksen Kokoustamon Talvipuutarha antoi hyvät puitteet Lähiruokatreffeille

Lähiruokaohjelma järjesti Gastro2014 -messujen yhteydessä 21.3.2014 Paikallista ruokaa! -lähiruokatreffit yhteistyössä Aitojamakuja II -hankkeen ja Ruoka-Suomi -verkoston kanssa. Tilaisuuden tarkoituksena oli lisätä lähiruoan aidoimpien tuottajien eli elintarvikealan pienempien yritysten tunnettuutta HoReCa-sektorin ammattilaisten keskuudessa. Tilaisuuden tarkoituksena oli myös tuoda alan ammattilaisille, HoReca -toimijoille ja julkisen ruokapalvelun edustajille tutuksi pienyritysten tuotteita ja antaa yrityksille mahdollisuuksia päästä em. toimijoiden asiakkaiksi.

Tilaisuuteen esitettiin avoin kutsu, ja paikalle olikin ilmoittautunut yli 20 yritystä ympäri Suomea. Tuoterepertuaari oli monipuolinen: luonnontuote-, marja-, vihannes-, maito-, vilja- ja lihajalosteita, leipomotuotteita, tilaviinejä sekä viinoja.

Tuotteiden monipuolisuus ja pitkälle viety lisäarvoa tuova tuotekehitys osoitti, että pienyritysten valikoimista on todella paljon ammennettavaa niin pienten kuin isompien tukkujen, kauppojen ja ammattikeittiöiden valikoimiin. Mielenkiintoisia uutuuksia olivat muun muassa hampurilaisiinkin lihapihvin sijaan käytettäväksi sopiva muotoon leikattu Kainuun Country Food Oy:n leipäjuusto, LAromitin eksoottinen islanninjäkäläsiirappi, kainuulainen "korpikyynel" eli Vuokatin viinin Kuutamo-pontikka sekä Rönnvikin viinitilan luoma Calvadosin haastaja "Kamrer".

Tilaisuuteen osallistui satakunta ammattilaista eri kokoisista tukuista, vähittäiskaupoista ja kunnista. Osallistujat tuntuivat olevan tosissaan liikkeellä, ja tuote-esitteitä kerättiin tarkoin mukaan. Osa yrittäjistä kävi myös pitkiä keskusteluja HoReCa-edustajien kanssa. Toivon, että näistä keskusteluista syntyi myös todellisia asiakassuhteita.

Tilaisuuden taustalla oli Herkkujen Suomi -tapahtuman yhteydessä järjestetty ammattilaistapahtuma, jolle toivottiin jatkoa. Nyt toteutettu tilaisuus osoitti, että tämäntapaisia säännöllisesti järjestettäviä yhteentörmäyttämisiä jalostajien, tuottajien ja ammattilaisostajien välille tarvitaan, jotta asiakkaiden tarpeet välittyvät yrityksille, ja että yritysten tuotteet tulevat tutuksi uusille asiakasryhmille. Tilaisuus antoi toivottavasti mukana oleville yrityksille myös uskallusta lähteä uusille markkinoille, ja antoi muille yrityksille positiivista signaalia tuoda rohkeasti omia tuotteitaan asiakkaiden tietoisuuteen.

Johanna Mattila Brahea-keskuksesta (vas) ja Kirsi Viljanen (oik.) maa- ja metsätalousministeriöstä esittelivät aitojamakuja.fi -portaalia ja hallituksen lähiruokaohjelmaa. Kuvaaja: Arja Meriluoto

Mukana Lähiruokatreffeillä olivat: Hauhalan Hanhifarmi, Ollinmäen Viinitila, Tmi Juvan Hapankaali, Saariston Marjamaa Oy, Kyröntarhat Oy, He-Vi Hasila, Roberts Oy, Kainuun Country Food Oy, Vuokatin Viini Oy, Veraisen Leipomo Oy, Kotilan tila, LAromit Oy, Ritvan herkku, Viskaalin tila ja teurastamo, Pohjolan Peruna Oy, Herkkujuustola Oy, Penttilän tila, Rönnvikin Viinitila, Lapin Maria Oy, Vuonoksen Jäätelö ja Svarfvars - Hyvän Elämän Ruokakauppa Oy. Tapahtuman käytännön järjestelyistä iso kiitos Brahea-keskukselle ja Päiville!
             

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen ellei toisin mainita

Rakkausruokaa

Tällä viikolla vietetään rakkausviikkoa tulevan Ystävänpäivän kunniaksi. Toinen iltapäivälehdistämme on hienosti huomioinut teemaviikon myös ruokanäkökulmasta, ja perustanut oman rakkausviikon ruokasivuston. Sivusto kunnioittaa kotiruokaa ja se määrittelee rakkausruoaksi itse tehdyn ruoan. Sivustolla on hieno lausahdus: "Voiko suurempaa rakkaudenosoitusta olla kuin rakkaudella tehty ruoka?". Niinpä! Sanotaanhan muutenkin, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta... Bernard Shaw totesi myös aikanaan, ettei mikään rakkaus ei niin rehellistä kuin rakkaus ruokaan!

Minulta on kysytty usein lempiruokaani. Vastaus tulee nopeasti: riista sen kaikissa muodoissaan. Metsästäjäperheen lapsena totuin riistan makuun jo ihan lapsesta lähtien, ja omin silmin näin, mitä kaikkea vaaditaan niin metsästäjältä, hänen seuraltaan kuin perheeltäkin, jotta tuo arvokas liha on pöydässä saakka. Kun tietää riistan metsästyksen haasteet ja siihen tarvittavan vaivannäön, niin raaka-ainetta arvostaa ihan eri tavoin kuin kaupasta ostettua "tavallista lihanpalaa" ja siitä yrittää tehdä ruokaa taiten ja rakkaudella. Harva myös mieltää, ettei metsästys ole pelkkää metsästystä: se on elämäntapa, johon metsästyksen lisäksi kuuluu riistanhoitoa, -laskentaa ja -kantojen kestävyydestä huolehtimista. Riista on myös erottamaton osa suomalaista ruokakulttuuria, onhan se aikanaan ollut elinehto kansamme hengissä pysymisessäkin.

Sain viime viikolla ystävältäni lahjaksi savustetun peuranlavan. Siihen kiteytyy pitkälti omaa ruokafilosofiaani: lähellä kasvanutta, jonka alkuperä ja tuotantoketju ovat tiedossa.

Tämäkin peura on elämänsä kasvanut kotikylässäni, tunnen sen metsästäjän ja tiedän, missä se on savustettu. Maku tuo jotain ikiaikaista mieleen, onhan savustus ollut meille yksi perinteisimmistä ruoan säilymistä lisäävistä keinoista. Tästä palasta loihdin rakkausviikonkin jälkeen herkkuja - rakkaudella!

Suomalaiset arvostavat kotimaista maataloutta ja ruokaa

Tänään julkaistiin Ajatuspaja e2:n, Maaseudun Sivistysliiton ja MTK:n tutkimus suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteista. Tutkimuksen mukaan kotimaista ruokaa arvostetaan entistä enemmän, syynä erityisesti, että sitä pidetään turvallisempana kuin muualta tuotua ruokaa. Luottamus kotimaista ruokaa kohtaan on kasvanut viime vuoden tutkimukseen verrattuna kaikissa ikäryhmissä. Tutkimukseen vastanneista 80% haluaa raaka-aineiden alkuperän esiin eineksiin ja valmisruokiin, 72% halusi alkuperätiedon näkyviin myös ravintoloissa ja koulu- ja työpaikkaruokailussa.

Ruoan turvallisuutta selittänee tunne vahvasta suomalaisesta valvonnasta ja lainsäädännön tiukkuudesta. Toisaalta 64% vastaajista haluaa tiukempaa valvontaa eläinkuljetuksiin tiloilta teurastamoille. Tässä taustalla on varmastikin hevosen lihaan liittyneet väärinkäytökset viime vuonna, mutta myös huoli eläinten hyvinvoinnista sen elämän loppuun saakka.

Maataloustukien hyväksyttävyys on edelleen vahva, mutta tukiin pitäisi liittää entistä enemmän ympäristönsuojelunäkökohtia. Selvä enemmistö vastaajista haluaisi myös tehokkaampaa maatalouden ravinnekierrätystä. Toisaalta vastaajat eivät tunnu tietävän ruoan ja ruoantuotannon ympäristövaikutuksista, ja myös eläinten olosuhteista Suomessa vallitsee epätietoisuutta. Vastausten mukaan suomalaisten on vaikea hahmottaa elintarvikkeen hinnan muodostusta ja mikä osa siitä on maatalousyrittäjälle maksettavaa osuutta. Myöskään maataloustukien merkitystä ruoan hinnan alentajana ei tunnisteta.

Kysymyspatterissa oli ensimmäistä kertaa kysymyksiä geenimuuntelusta. Vastausten mukaan asia on selvästi suomalaisia arvelluttava ja pelottava, ja vain 16% vastaajista piti sitä ratkaisuna koko maailman ruokapulaan. Enemmistö vastaajista myös arvioi, että geenimuuntelua hyödyntävään ruoantuotantoon sisältyy enemmän riskejä kuin perinteiseen ruoantuotantoon.

Suomalaiset ovat valmiita maksamaan ruoasta hieman suurempaa hintaa suomalaisilla perheviljelmillä tuotetusta ruoasta verrattuna suurtilojen tuotteisiin. Luomun osuus on varovaisessa kasvussa, luomuun liittyvissä kysymyspattereissa oli muihin verrattuna enemmän vaihtelua vastaajien ammattiryhmien mukaan.

Vastaajien mielestä lähiruoka on kotimaakunnan ruokaa, alueen omista raaka-aineista tuotettua ruokaa. Lähiruoan laajempi määritelmä kotimaisesta ruoasta ei saa suomalaisten kannatusta.

Tutkimuksen voit lukea kokonaisuudessaan tästä.

Kuva: Kirsi Viljanen

Supertorstaina ravitsemussuosituksia ja maaseututietoutta

Viime torstaina Säätytalolla Helsingissä koettiin oikea tiedon supertorstai. Ensin aamupäivällä täpötäysi iso salillinen sai kuulla, minkälaiset ovat uudet kansalliset ravitsemussuositukset ja iltapäivällä samassa talossa julkistettiin Maaseutukatsaus 2014 ja Maaseutubarometri.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja Jaana Husu-Kallio avasi julkistamistilaisuuden kertoen samalla sen linkittymisestä pohjoismaisiin, uudistuksen alla oleviin ravitsemussuosituksiin

Ravitsemussuositukset on tarkoitettu ohjaamaan terveydenhuollon, ruokapalveluiden, ja elintarviketeollisuuden ammattilaisten sekä eri viranomaisten ja kansanterveysjärjestöjen toimintaa kansanterveyden edistämisessä. Suosituksissa annetaan myös ruokien valintaan liittyviä ohjeita, jotka on laadittu sopimaan suomalaisiin ruokatottumuksiin ja ruokakulttuuriin. Valintojen tueksi on tuotettu uusi ruokakolmio ja lautasmalli.

Suosituksissa painottuu entistä enemmän kasvisten ja marjojen osuus, täysjyvävilja ja rasvattomat maitotuotteet. Kalan merkitys on aikaisempaa vahvempi ja uutena ryhmänä suosituksiin on otettu mukaan pähkinät ja siemenet. Punainen liha ja leikkeleet ovat vähennettävien listalla, samoin lisättyä sokeria sisältävät tuotteet, suola ja alkoholi. Rasvojen käytössä pitäisi siirtyä kovista eläinperäisistä rasvoista pehmeisiin kasviöljyperäisiin tuotteisiin. D-vitamiinin saantisuositusta nostettiin, mutta hyvin maltillisesti vaikka kansallinen ja kansainvälinen keskustelu tason nostosta käy kuumana.

Husu-Kallion lisäksi tilaisuudessa puhuivat ravitsemustoimikunnan jäsenet professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta ja apulaisprofessori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta, lisäksi kuultiin kaupan ja teollisuuden edustajien kommentit ravitsemussuosituksista. Ravitsemustoimikunnan edustajat kertoivat suositusten taustoista ja siitä moninaisesta, monivuotisesta tieteellisestä selvitystyöstä, joka on johtanut nykyisiin suosituksiin. Kaikki puhujat korostivat suositusten joustoja - jatkossakin on lupa herkutella, kunhan se pysyy kohtuudessa eikä ole jokapäiväistä. Lisätty suola teolllisissa elintarvikkeissa sai puhujilta pyyhkeitä. Leipomoliiton edustaja kommentoi tähän, että kuluttajat haluavat suolanmakua leipiinsä - mikäli kotimaiset leipomot joutuisivat alentamaan suolan määrää leivissään, siirtyisivät kuluttajat ostamaan tuontileipiä.

Professori Mikael Fogelholm korosti puheessaan ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion terveysvaikutuksia, nimenomaan terveyttä ylläpitämään. -Yksilökohtaiset hoitosuositukset tehdään aina erikseen, hän huomautti.

Professori Mikael Fogelholm  ja apulaisprofessori Ursula Schwab esittelivät uutta ruokakolmiota

Täysin uutta ravitsemussuosituksissa on ruoan ympäristövaikutusten ja terveysnäkökohtien yhteennivominen. Ympäristövaikutusten mukaan otto keskustelutti etukäteen kulisseissa ja jälkikäteen mm. mediassa, mutta Säätytalolla kuulluissa puheenvuoroissa ja käytäväkeskusteluissa ympäristönäkökohtien huomioimista kehuttiin. Ja mikä ettei sillä terveellisimmiksi ruoka-aineiksi suosituksissa todetut elintarvikkeet osoittautuivat samalla ympäristöystävällisimmiksi. Keittiöalan ammattilaiset kiittelivät erityisesti sitä, että heidän työarkeensa vaikuttavia suosituksia on nyt ensi kertaa koottu samojen suositusten sisään.

Suositukset ottivat ensi kertaa esille myös lähiruoan ja luomun ruokavaliossa. Erityisen ylpeä olen siitä, että kansallisiin ravitsemussuosituksiin on lähiruoka otettu huomioon hallituksen lähiruokaohjelman mukaisesti korostaen paikallisuutta, tuottajien ja kuluttajien lähempää yhteyttä ja uudenlaista yhteisöllisyyttä.

Iltapäivällä Säätytalolla oli vuorossa tiukkaa maaseututietoutta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja työ- ja elinkeinoministeriö julkistivat maaseudun nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä laajasti tarkastelevan Maaseutukatsauksen 2014, jonka mukaan maaseudun elinvoiman avaimet löytyvät erityisesti biotaloudesta, bioenergiasta ja lähiruoasta! Samassa tilaisuudessa julkistettu kansalaisten, yritys- ja kuntapäättäjien sekä median maaseutumielipiteitä esittelevä Maaseutubarometri toi esiin, miten positiivisesti suomalaiset suomalaiseen maaseutuun suhtautuvat ja miten moni suomalaisista on "kaappimaalainen". Maaseudun etuina ovat erityisesti luonto, aitous ja hyvä elämä. Lähiruoan ja luomun tuottaminen, matkailu ja biotalous luovat kyselyn mukaan jatkossakin maaseudulle elinvoimaa.

Juho Rahkonen Taloustutkimukselta esitteli uutta Maaseutubarometria, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin positiivisesti maaseutuun

Toivon, että niin ravitsemussuositukset kuin molemmat edellä mainituista maaseutuselvityksistä tulevat meidän kaikkien kehittämistyötä tekevien jokapäiväiseksi työkaluksi, niissä on valtavasti tietoa!

Pääset seuraamaan ravitsemussuositusten julkaistamistilaisuutta tästä.

Kuvat: Kirsi Viljanen, ruokakolmio ja lautasmalli -kuvat Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Joulupöydän lähiruokailoa!

Hyvän Tuomaan tuoma joulu 2013 alkaa olla pahan Nuutin poishakua vaille ohi. Omissa ruokahankinnoissani aina olen suosinut kotimaisia tuotteita, mutta tähän jouluun valmistauduttaessa pohdin erityisesti, miten lähiruokaisan siitä pystyn saamaan - ilman, että se vaatii erityisiä toimenpiteitä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että omalla paikkakunnallani alkaa yhä paremmin olla lähiruoan tuottajia, jalostajia ja myös myymälöitä hyvän kyläkaupasta saatavan lähituotevalikoiman lisäksi.

Joulupöytämme kruunun, 9-kiloisen kinkun, hankin tänä vuonna alle 3 kilometrin päässä kodistani sijaitsevasta uudesta lähiruokamyymälästä. Tuoreena, tiinusuolattuna - ja voitte kuvitella, että maku oli aivan toista, kun pariin otteeseen pakastetussa versiossa! Ja kinkun alkuperä oli varmasti selvillä, "potsi" kun oli kasvanut sian elämänsä alle 7 kilometrin päässä kotoamme sijaitsevalla maatilalla.



Kyseisestä lähiruokamyymälästä ostin myös saman tilan perinteistä kinkkurullaa, jonka maun äitini totesi olevan ihan saman, mitä hän muistaa omasta lapsuudestaan.

Joulupöydän laatikoiden ja rosollin porkkanat ja punajuuret olivat naapurikunnastamme mieheni kotitilalta, suolakurkut naapurikunnassa toimivasta jalostusyrityksestä, perunat omalta paikkakunnaltamme ja lanttujen kasvattajakin oli tiedossa. Omassa puutarhassani ei talviomenalajikkeita kasva, enkä kotimaista omenaa onnistunut saamaan mistään, joten rosolliin käytin ranskalaista omenaa. Tämä sallittakoon joustona tässä yhteisessä EU-maailmassa... Ilmastovaikutuksista huolimatta porkkanalaatikkoon käytin riisiä, se kun meillä kuuluu enemmän juhlaan kuin arkeen.

Laatikoissa ja leipomuksissa käytin 7 kilometrin päässä sijaitsevalta toiselta tilalta hakemaani tinkimaitoa, josta tein myös maittavan piimäjuuston.

Juuston herasta pyöräyttelin vielä leipiä ja sämpylöitä, joissa jauhoina käytin oman paikkakunnan tuottajien perustaman osuuskuntamuotoisen pienmyllyn tuotteita. Myös eri ruokiin ja leipomuksiin käyttämäni kananmunat olivat peräisin omasta kunnastani.

Alkupalapöydässä olleen kalavalikoiman (itse graavattua kotimaista lohta ja itse tehtyä lasimestarin silliä) kruunasi keväällä omasta rannasta pyydystetystä 6,5 kiloisesta hauesta lypsetty, pesty, suolattu ja joulua odottamaan pakastettu mäti, joka nautittiin kotimaisen smetanan ja kotimaisen punasipulin kera.

Pakko tunnustaa, että olin jopa hämmästynyt, miten helposti pystyin joulupöydän antimet koostamaan ihanista lähituotteista. E-koodeja näissä oli 0, tuottajat saivat toivottavasti omaa työtään paremmin vastaavan korvauksen ja me aivan mahtavia, aitoja makuja joulupöytäämme!

Kuvat: Kirsi Viljanen