Vastuullisuusviesti vie viestiä kuntiin ja koteihin

Viestin koordinoijat Anu Arolaakso (vas.) ja Sari Väänänen Joroisten stopilla

Ekocentrian koordinoima ja yhteistyökumppaneiden kanssa toteuttama Vastuullisuusviesti polkaistiin eilen käyntiin Varkaudesta. Vastuullisuusviestin tarkoituksena on herättää kuntapäättäjät miettimään vastuullisia ruokahankintoja, ruokahankintojen aluetaloudellisia vaikutuksia ja kertoa uuden hankintalain tuomista mahdollisuuksista. Viestillä myös herätellään kuluttajia miettimään ruokaostostensa kestävyyttä ja vaikutuksia. Viesti kulkee tiistaista torstaihin Varkaudesta pysähdyspaikkojen kautta Hyvinkäälle, ja matkan varrella on erilaisia tapahtumia. Viestillä kulkee mukana myös bussi, jossa pidetään ”Pykäläbaaria”. Sieltä voi käydä kysymässä juridista neuvoa ja vinkkejä elintarvikehankintoihin liittyen. Viestin aikana kerätään myös kentän terveisiä, jotka luovutetaan MMM:n kansliapäällikkö Jaana Husu-Kalliolle viestin päätepysäkillä. Kts. lisää viestistä tästä.

Vastuullisuusviestin avasi lehdistölle pidetty mediatilaisuus. Hankepäällikkö Anu Arolaakso Ekocentriasta valotti kuulijoille viestin taustoja. Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki korosti, että Suomi ei tule pärjäämään bulkilla, vaan laatuun ja erikoistumiseen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen perustuvilla tuotteilla. -Ruokaturvallisuuden on jatkossakin oltava Suomen kansainvälinen vahvuus. Ruokateollisuuden keskittyessä globaalisti tulee entistäkin tärkeämmäksi säilyttää kuluttajien luottamus elintarvikkeiden alkuperään, tuotantotapaan ja koostumukseen, elintarvikeketjun toimivuuden ja luotettavuuden parantamiseksi on lisättävä avoimutta ja näkyvyyttä, muistutti Rajamäki. MTK Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen kertoi alueen maatalouden ja elintarviketeollisuuden nykytilasta ja muistutti, että vain kannattava alkutuotanto mahdollistaa elintarvikesektorin tulevaisuuden Suomessa.

Savon koulutuskuntayhtymän johtaja Heikki Helve kantoi huolta luonnonvara-alojen koulutuksesta tulevaisuudessa, sillä niihin on jo kohdistunut äkillisiä ja rajuja valtion rahoituksen leikkauksia. -Nyt puhutaan vähintään 12,5 %:n leikkauksesta, millä tulee olemaan pysyviä vaikutuksia Suomen koulutustasoon ja toteuttamismahdollisuuksiin. Mikäli suunnitellut koulutuskohtaiset yksikköhintojen leikkaukset toteutuisivat, niin nyt tapahtuvan leikkauksen päälle maatalousopetuksen rahoitus vähenisi yli 20 %. Tällöin vaarantuisi koko maan maatalousopetus ja samalla osaavan uuden työvoiman koulutus vastuullisen tuotantoprosessin alkupäästä, kertoi Helve. Oman puheenvuoroni voit lukea tästä.

Ravintola Kaks Ruusua piha-alueella oli viestin avauspäivän ajaksi rakennettu lähiruokatori, josta sai monenlaisia herkkuja.

Varkaudesta viesti suuntasi Joroisille, jossa koulukeskuksen alueelle oli järjestetty mukava tapahtuma. Paikalla oli lapsien rapsuteltavana aasi, lammas ja kanoja, ja yrittäjä kertoi maatilan toiminnasta. 

Lapset opettajien kera olivat itse sanoittaneet ”Muu-muu-muu-muu-maitoa” -kappaleen, joka esitettiin meille viestiläisille koulun ruokailutiloissa. Siellä saimme nauttia 100% kotimaisen koululounaan, jonka liha, kasvikset, peruna ja leipä tulivat lähialueelta, muut raaka-aineet muualta Suomesta.

Joroisten koulukeskuksessa valmistetaan noin 800 ateriaa päivittäin. Lounaan kokonaishinta on keskimäärin 2,65 euroa, josta 34% on raaka-aineen hintaa. Tiukasta budjettiraamista huolimatta kouluruoan kotimaisuusaste on lähes 100%. Muun muassa lihatuotteet, leivät ja vihannekset hankitaan omalta lähialueelta - lähituotteiden osuus budjetista on 14%, kertoi Joroisten puhtaus- ja ruokapalvelupäällikkö Pia Mäkeläinen.

Aarre Damsk, Joroisten elinkeinoasiamies, kertoi ruokatuotannon kehittämisestä ja merkityksestä alueella. Alkutuotannon muutokset ovat nähtävissä myös Joroisilla, ja esimerkiksi sianlihan- ja kananmunien tuotanto ovat loppuneet. Alueelle kaivattaisiin myös teurastamoa, jotta aidon lähilihan saanti varmistuisi, Damsk toi esiin.

Pirkko Hämäläinen-Parviainen nosti esiin lähiruoan merkityksen matkailussa ja muistutti, että maisema on osa ruokaelämystä = puitteiden oltava kunnossa. Hänen matkailutoimintaa harjoittavassa Vanamolassa lähiruokaa on tarjottu jo yli 30 vuotta, ja raaka-aineet tulevat max. 50 kilometrin säteeltä. Itse korostin omassa puheenvuorossani ruokakasvatuksen merkitystä ja koulun roolia siinä.

MTK Etelä-Savon toiminnanjohtaja Vesa Kallio muistutti julkisten elintarvikehankintojen merkityksestä maamme alkutuotannolle ja esitteli järjestönsä teesit kuntapäättäjille ja hankintoja tekeville. Ne voit lukea tästä.

Koulu tuo esiin alkutuotannon merkitystä mm. ala-aulan kivoilla kuva- ja tekstikollaaseilla Alatalon tilasta.

Viesti pysähtyi Muurinkosken palvelukodissa, jossa käytetään paljon lähiruokaa sekä itse poimittuja ja jalostettuja tuotteita. Kiinteistöllä on myös pieni silkkikanojen tarha.

Seuraava stoppi oli Juvalla, jossa kuultiin ruokapalvelupäällikkö Annikki Tarvaisen puheenvuoro lähiruoan merkityksestä kunnan ruokapalveluissa. Lähiruokaa käytetään paljon ja esimerkiksi vihannekset, marjat ja kananmunat saadaan omalta alueelta. Myös järvikalaa käytetään, samoin oman kunnan sianlihaa ja luomulihaa naapurikunnasta. Juvalaisen Kruunu Herkku Oy:n tuotteita on myös listoilla, ja niistä kuulimme ja niitä saimme myös maistella Juvan torilla. -Kunnan keskuskeittiötä voisi tuottajat käyttää iltaisin tuotteidensa jatkojalostukseen, kannusti Tarvainen. Omassa puheenvuorossani herättelin kuuntelijoiden huomiota miettimään ruokaostostensa vaikutuksia. Toin myös esiin, miten paljon laatua ja vastuullisuustyötä kotimaisen tuotteen hintaan sisältyy. Juvan uusi kunnanjohtaja muistutti Juvan olevan edelläkävijä luomutuotannossa, ja antoi Taipaleen tilalla leivottua ruisleipää vietäväksi viestillä eteenpäin.

Juvalta viesti suuntautui Tertin kartanoon, jossa kuulimme ruoka- ja majoituspalveluja tarjoavan maatilan kuulumisia. Kartanolla on myös herkkupuoti.

Viesti suuntasi kulkunsa päivän päätteeksi Mikkeliin Graanin kauppakeskukseen, jossa kuulijoille kerrottiin suurten toimijoiden eli Prisman ja K-Citymarketin yrittäjien ajatuksia lähiruoasta. Paikallisuus, lähiruoka ja luomu näkyvät kummassakin kaupassa yhä enemmän, ja vastuullisuuteen ml. ruokahävikki kiinnitetään jatkuvasti huomiota. Tilaisuudessa kuultiin myös tutkimuksesta, jonka mukaan lähiruoka kiinnostaa Mikkelin seudun vapaa-ajanasukkaita, tutkimuksesta oli kertomassa Pekka Turkki MAMK:sta.

Ehdit vielä itsekin loistavasti viestille! Tule mukaan polkemaan tai pysähdyspaikoille keskustelemaan vastuullisista ruokavalinnoista, saamaan lisätietoa uudesta hankintalaista ja tapaamaan tuttuja! Tänä iltana on esimerkiksi Heinolan Heilassa lähiruokaillallinen, suuntaa kulkusi vaikka sinne!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen
Linkkejä viestin uutisointiin: Sykkeessä -lehti, Länsi-Savo, STT, Savon Sanomat, Aamuposti, Itä-Savo,
Aiheeseen liittyviä Vastuullisuusviikolla julkaistuja muita artikkeleita: Karjalainen,  
Vastuullisuusviestin toteuttaminen on tehty maa- ja metsätalousministeriön tukemana.

Lähiruokaohjelman terveiset Vastuullisuusviestille

Vastuullisuusviesti on polkaistu käyntiin. Ohessa on oma puheenvuoroni viestin aloittaneessa Varkaudessa pidetyssä lehdistötilaisuudessa.

*************************

Kirsi Viljanen/maa- ja metsätalousministeriö, lähiruokakoordinaattori

Vastuullisuusviestin lehdistötilaisuus 6.9.16 Varkaus

Vastuullisuusviesti haastaa ihmiset pohtimaan ruoan alkuperää, alkutuotannon kannattavuutta, elintarvikesektorin merkitystä yhteiskunnallemme, lähiruoan ja luomun lisäämistä julkisten keittiöiden lautasille - vastuullisuutta kokonaisuudessaan. Vastuullisuusviestin yksi päätavoitteista on nostaa esiin julkisten elintarvikehankintojen merkitys aluetaloudellemme, ja uuden hankintalain mahdollisuudet.

Miksi lähiruokaa?

•         Aluetaloudelliset vaikutukset: työtä ja verotuloja

•         Kotimaisen alkutuotannon ja elintarvikejalostuksen mahdollisuuksien turvaaminen

•         Huoltovarmuus ja kriisivalmius

•         Parantaa ruoan jäljitettävyyttä =>elintarvike-turvallisuusnäkökulma

•         Alueellisen ruokakulttuurin huomiointi

•         Kestävä yritystoiminta, vihreä talous

•         Lisäarvoa kuluttajille =>trendistä vakiintuneeksi tavaksi tuottaa ja kuluttaa

•         Tuottajille kasvot tuotteiden takana=>ruoan arvostus

Näitä merkityksiä on haluttu nostaa esille todellisiksi vahvuuksiksi hallituksen Lähiruokaohjelmassa, joka hyväksyttiin Valtioneuvoston periaatepäätöksenä toukokuussa 2013 linjaten sektorin tavoitteet yli hallituskausien vuoteen 2020 saakka. Ohjelman tavoitteet kiteytetysti: lisää lähiruokatuotantoa, tuotteiden jalostusasteen nostaminen, valikoimien monipuolistaminen, markkinointikanavien monipuolistaminen ml suoramyynti, lainsäädännön perkausta ja neuvontaa, ruoan arvostuksen lisääminen.

Lähiruokaohjelma linjasi, että lähiruoan osuutta julkisissa elintarvikehankinnoissa on lisättävä. Kuten tiedämme, julkiset hankinnat ovat merkittävä kansantalouden moottori. Vuositasolla niiden volyymi on yli 30 miljardia euroa, ja ruokahankintojen osalta yli 300 miljoonaa euroa. Julkisilla elintarvikehankinnoilla voimme todellakin vaikuttaa alueen talouteen - jos niin vain halutaan.

Julkiset hankinnat tulee nähdä myös strategisena kehittämisvälineenä, innovaatioiden ja elinkeinotoiminnan vahvistajana ja ne tulee sisällyttää kuntien strategioihin. Myös lähiruokaohjelman tavoitetasoihin on kirjattu, että kuntien hankinta- ja muihin strategioihin tulee saada mukaan lähiruoan hankintaan ja käyttöön ohjaava linjaus. Tässä Suomen kuntasektorilla riittää työtä, sillä maa- ja metsätalousministeriön tilaaman, huhtikuussa 2016 julkaistun selvityksen mukaan 35%:lla vastaajista oli kunnassaan lähiruokastrategia ja luomuruoan käyttöön liittyvä strategia vain 17%:lla.

Lähiruoan merkitystä kunnan strategisena painopisteenä ja paikallistalouden vahvistajana pitää nostaa entisestään esille. Tässä esimerkkeinä voidaan käyttää niitä kuntia, jotka määrätietoisesti ovat lähteneet nostamaan lähellä tuotettujen elintarvikkeiden osuutta hankinnoissaan, ja näitä esimerkkejä Vastuullisuusviestilläkin kuulemme.

Suomalainen ruokaketju toimii tunnetusti vastuullisesti. Se kantaa vastuuta ympäristöstä, tuoteturvallisuudesta, ravitsemuksesta, työhyvinvoinnista, eläinten hyvinvoinnista, paikallisesta elinvoimasta ja taloudesta. Tutkimukset vahvistavat, että suomalaista ruokaa arvostetaan, mutta kauppataseemme osoittaa, että tuontiruoka syö sijaa kotimaisilta tuotteilta samaan aikaan kun elintarvikevientimme takkuaa. Yksi Vastuullisuusviestin tehtävistä onkin kiinnittää huomiota siihen, miten meistä jokainen kuluttajana omilla valinnoillamme ruokaostoksia tehdessä voi vaikuttaa suomalaisen elintarviketuotannon tulevaisuuteen.

Valtion pitää toimia esimerkkinä myös vastuullisuuden edistäjänä. Tästä syystä Valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2016 periaatepäätöksen Vastuullisista elintarvikehankinnoista. Periaatepäätös linjaa, että valtion elintarvikehankinnoissa otetaan tehostetusti huomioon ympäristön kannalta hyvät viljelymenetelmät, eläinten hyvinvointi ja terveys sekä elintarviketurvallisuus. Käytännössä periaatepäätös näkyy julkisissa keittiöissä tarjottavan suomalaisen ruuan määrän kasvuna. Vaikka periaatepäätös on vain valtion toimijoita sitova, haluaa hallitus antaa vahvan signaalin myös kunnille ottaa periaatteet käyttöön niiden hankintatoimessa.

Vastuullisuusviesti pureutuu siis niihin teemoihin, joita maamme poliittisissa ja strategisissa ruokaan liittyvissä asiakirjoissa on vahvasti esillä. Siksi maa- ja metsätalousministeriö on Vastuullisuusviestissä mukana myös rahoittajana mahdollistamalla viestin suunnittelun ja kokoonjuoksun, josta lämmin kiitos jo tässä vaiheessa Ekocentrialle!

Lisätietoja:

Kirsi Viljanen

Lähiruokakoordinaattori

Maa- ja metsätalousministeriö

Ruokaosasto

Markkinayksikkö

PL 30

00023 VALTIONEUVOSTO

puh. 0295 16 2142

Gsm 040 509 8986

kirsi.viljanen@mmm.fi

www.mmm.fi/lahiruoka

lahiruokaohjelma.blogspot.fi

www.facebook.com/Lahiruokaohjelma

Twitter: ViljaKirsi

Valtioneuvoston periaatepäätös Vastuullisista elintarvikehankinnoista:

http://mmm.fi/documents/1410837/1880296/periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+julkisista+ruokahankinnoista_su.pdf/7115f133-a4d9-4e2d-a729-2486f76df2ce

Lähiruokaohjelmassa lähiruoka rajattiin oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria vahvistavaksi ruoaksi, joka tuotetaan oman alueen raaka-aineesta, ja joka jalostetaan, markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Omaksi alueeksi tässä yhteydessä on määritelty noin maakuntaa vastaava tai sitä pienempi alue. Lähiruokaan liittyy vahvasti myös lyhyet jakeluketjut, joita luonnehtii väliportaiden väheneminen ruokaketjussa, tuottajien ja kuluttajien yhä tiiviimpi yhteys, sosiaalisen vastuun kanto ja yhteisöllisyys.

Vastuullisuutta julkisiin keittiöihin!

Vastuulliset elintarvikehankinnat puhututtavat yhä enemmän – onneksi! Julkisissa elintarvikehankinnoissa liikkuu valtavat määrät rahaa, joten ei ole sama, minkälaista ruokaa julkisin verovaroin hankitaan. Julkisilla elintarvikehankinnoilla on paljon vaikutuksia terveyteen, kansantalouteen, ympäristöön ja moneen muuhun yhteiskunnan peruspilariin. Suomeen kokoontui satakunta osallistujaa pohtimaan näitä kysymyksiä kaikkiaan kuudesta eri maasta ”Kestävät hankinnat julkisissa keittiöissä” –seminaarissa, joka pidettiin 24.10.2014 Helsingissä.

Seminaarin avaussanat lausui maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, joka kertoi Suomen poliittisesta raamituksesta aiheeseen. Hän myös taustoitti, että jokainen suomalainen syö keskimäärin 165 ateriaa vuodessa kodin ulkopuolella, näistä noin puolet syödään julkisissa keittiöissä – julkisilla aterioilla on siis iso merkitys suomalaisten arkeen. Husu-Kallio korosti, että ilmastohaasteisiin vastaaminen vaatii kestävien ruokajärjestelmien huomioon ottamista yhä enemmän, laadukas ruoka on myös ravitsemuksen perusta. Kaikki lähtee kuitenkin arvoista ja asenteista, Husu-Kallio mainitsi ja vaati kunnallisia päätöksentekijöitä käymään arvokeskustelua siitä, onko ruoka vain kuluerä.

MEP Sirpa Pietikäinen kertoi EU:n ruokapolitiikasta – tai ennemmin sen puutteesta. Ruokateemaan kohdistuu lukuisia politiikanaloja ja lainsäädäntöä kuten ruokaturvallisuus, terveellisyys, ympäristönäkökohdat, eläinten hyvinvointi, alueellinen kehittäminen ja talous muiden muassa. Näiden kaikkien elementtien yhdistäminen on kuitenkin haasteellista. EU:ssakin tarvittaisiin siis kunnollista kokonaisvaltaisesti asioita tarkastelevaa ruokapolitiikkaa. Sen lähtökohtana voisi pitää kysymystä: Mitä on hyvä ruoka? Pietikäinen kuvasi, että hyvän ruoan tulisi olla turvallista, eettistä, ympäristöystävällistä, herkullista ja kohtuuhintaista. Nämä aspektit yhdessä huomioonottamalla saataisiin myös EU-tasolle oikeaa ruokapolitiikkaa. Pietikäinen korosti, että kun parin vuoden päästä aletaan keskustella uuden maatalouspolitiikan sisällöstä, tulee ruokajärjestelmien kestävyys ottaa politiikan muotoilussa huomioon ja EU-tason valmisteluun tuoda myös Pohjoismaiden yhdessä kehittämiä malleja. Hän totesi julkisten hankintojen olevan strateginen työkalu, jolla pitää tukea sosiaalista ja ympäristön kestävyyttä, työllisyyttä ja innovaatioita.

Markus Ukkola työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoi kansallisen hankintalainsäädännön uudistustyöstä, joka perustuu EU:n hankintadirektiiviin. Siinä on aikaisempaa enemmän painotusta ympäristönäkökulmien sisällyttämisestä hankintoihin. Ukkola nosti uutena hankintakriteerinä esiin elinkaariarvioinnit, jotka mahdollistavat entistä paremmin esimerkiksi ympäristöön kohdistuvien hankinnan ulkoisvaikutusten huomioonottamisen hankintaprosessissa. Kansallista lainsäädäntöä laadittaessa hankintadirektiivin sisällön lisäksi tulee pohdittavaksi kansallisia kysymyksiä kuten poliittiset tahtotilat mukaan lukien luomu- ja lähiruoka, totesi Ukkola.

Mathias Sylwan Ruotsin Kuntaliitosta kertoi niistä vaikeuksista ja oikeustapauksista, joita Ruotsissa on aikaisemmin ollut laatukriteerien sisällyttämisessä julkisiin tarjouskilpailuihin. Uusi direktiivi antaa paremmat mahdollisuudet laatukriteerien sisällyttämiseen, mutta Ruotsissa käydään huolestuttavaa keskustelua siitä, että nykyistä lainsäädäntöä ei päivitettäisikään.

Professori Sirpa Kurppa kertoi tuotteiden ympäristövaikutusten arvioinnin moninaisuudesta hiilijalanjäljen ollessa vain yksi näkökulma. KeHa-hankkeessa tehtyjen selvitysten mukaan lähellä tuotetulla ruoalla voi olla positiivisia ympäristövaikutuksia vaikka usein tutkimukset tyrmäävät lähiruoan mm. pienerien kuljetuksesta aiheutuvien korkeampien ympäristökuormitusten vuoksi. KeHassa saatujen tulosten mukaan lähiruoalla voi olla rehevöitymistä vähentäviä vaikutuksia, sillä voidaan vaikuttaa myös luonnon monimuotoisuuteen. Paikalliset tuottajat ja jalostajat tarvitsevat kuitenkin lisää tietoa ja taitoa tuotantonsa ympäristövaikutuksiin vaikuttavista seikoista. Ruokien reseptiikalla ja valmistustavoilla on myös valtavasti vaikutuksia; jos tuotteissa on maitotuotteita, tulee hiilijalanjäljen suuruus niistä, ei niinkään mitä muita raaka-aineita käytetään. Tai jos verrataan keitettyä perunaa, ympäristövaikutukset syntyvät siitä, onko peruna teollisesti kuorittu vai kuoriperuna, ja mitä kuorijätteelle tehdään, esitteli Kurppa.

Monica Sihlén Ruotsin Kilpailuvirastosta esitteli SEMCo –virastossa on kehitetty laatukriteerejä, joita voidaan käyttää tarjouskilpailuissa. Hän korosti myös sertifioitujen järjestelmien kriteeristöjen käyttöä laadukkaampien tuotteiden saamiseksi mukaan julkisiin hankintoihin. Sihlén kertoi tulevista muutoksista, joita Ruotsin uusi hallitus on tekemässä. 1.1.15 aloittaa muun muassa uusi virasto, jonka vastuulle tulee julkiset hankinnat.

Anya Hultberg (Copenhagen House of Food) ja Betina Bergman Madsen (Kööpenhaminan kaupunki) kertoivat Tanskassa tehdystä työstä julkisissa elintarvikehankinnoissa. Kööpenhaminan tavoitteena on saada 90% julkisesta ruoasta luomuna, ja eri organisaatiot toimivat yhdessä tavoitteen saavuttamiseksi. House of Food toimii itsenäisenä, kaupunkiorganisaatiosta riippumattomana yksikkönä. Sen tehtävänä on parantaa kööpenhaminalaisten julkisten aterioiden laatua eri keinoin. Hultberg totesi, että liian usein seminaareissa istuvat ne henkilöt, joilla ei oikeasti ole tekemistä konkreettisten tarjouskilpailujen toteuttamisten kanssa. Haasteena on se, miten hyvät seminaaripuheet ja poliittiset linjaukset saadaan viedyksi kentälle, Hultberg totesi. Hultberg ja Bergman Madsen korostivat markkinatietouden merkitystä tarjousten valmistelussa: hankkijan pitää tietää, mitä tuotteita on saatavilla (läheltä). Hultberg toi esiin, että maun pitää olla yksi laadun osista, ilman makuaspektia voi yhtä hyvin ostaa sitten halvinta mahdollista ruokaa! Tanskassa on kehitetty neljän vuoden ajan aistinvaraista arviointia osana laadun arviointia, ja miten makua voidaan hyödyntää tarjouskilpailuissa. Tanskassa on tehty paljon työtä myös kokkien ja keittiömestareiden kanssa, ja heidän ammattitaitonsa myös laadun aistinvaraiseen arviointiin on korkealla, nyt on tehtävä työtä saman tietotaidon saamiseksi myös tuottajille. Tuottajat tulee saada myös ymmärtämään sesonkiluonteisuuden merkityksen. Bergman tiivisti, että julkiset hankinnat tulee nähdä markkinoiden kehittämisen alustana.

Elina Särmälä Saimaan Tukipalveluista kuvasi leivän hankinnan kautta laatukriteerien huomioimista tarjouskilpailuissa. Itä-Suomessa tuoreella ruis- ja kauraleivällä on tärkeä merkitys alueen ruokakulttuurissa, ja laatukriteerejä ja teknisiä eritelmiä kehittämällä (esimerkiksi: leipä oltava leivottu kiviarinauunissa) ja avoimella vuorovaikutuksella alueen yritysten kanssa on hankintoihin saatu mukaan omaan ruokaperinteeseen pohjautuvia paikallisia leipiä.

Leena Viitaharju Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista kertoi Lähiruokaohjelmarahoitteisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin lähiruoan aluetaloudellisia vaikutuksia. Siihen liittyen selvitettiin, paljonko julkisissa keittiöissä käytetään lähiruokaa (=maakunnallista ruokaa). Vastausten mukaan tällä hetkellä 15% hankitusta ruoasta on omasta maakunnasta, 65% muualta Suomesta ja 20% ulkomailta. Hankkijoilla on kiinnostusta ostaa lähiruokaa enenevässä määrin. Työryhmässä käydyssä keskustelussa todettiin, että Ruralian tutkimus on ainutlaatuinen eikä tiedossa ole yhtä laajoja selvityksiä muista maista.

Laura Krusius ISS Palveluista kertoi heidän käytänteistään (lähi)hankintojen edistämisessä. ISS:n esimerkki osoittaa loistavasti sen, miten yksityinen toimija toimii laadukkaan, julkista sektoria palvelevan, ruokapalvelun tuottajana. Ravintolapalvelupäällikkö Merja Väänänen PKSSK:sta kertoi miten he ovat onnistuneet saamaan lähiruokaa Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiriin. Se on vaatinut vuosien työn, mutta työ on kannattanut tehdä ja nyt sekä asiakkaat että tuottajat ovat tyytyväisiä. Lähiruoan saaminen mukaan hankintaprosesseihin vaatii viitseliäisyyttä ja uusia toimintamuotoja kuten tuotekehityksen ja –testauksen mahdollistamista hankintaprosessissa.

Iltapäivän työryhmissä vaihdettiin kokemuksia ja tietoja eri osallistujamaiden välillä hankintakriteereistä, tutkimuksista ja käytänteistä. Esiin nousi muun muassa ennakoivan vuoropuhelun merkitys hankintaa suunniteltaessa, erilaisten mitattavien indikaattorien kehittämisen merkitys, lähiruoan arvot, lähiruoan pääasialliset hyödyt, näkökulma, että keittiöillä pitää olla mahdollisuus muuttaa toimintatapojaan, päättäjien sitouttamisen tärkeys jne. Lisäksi keskusteltiin siitä, tarvitaanko yhteistä pohjoismaista hankinnan mallia. Lopputulemana oli, että jos jollakin maalla tai toimijalla on hankintoihin, valintakriteereihin tms. liittyvää tietoa, kannattaa sitä jakaa muihinkin maihin päällekkäisten selvitysten välttämiseksi ja toisilta oppimiseksi. Seminaarin lopuksi yksimielisesti todettiin, että yhteistyötä kannattaa ehdottomasti jatkaa ja välittää omia kokemuksiaan avoimesti muiden hyödynnettäviksi.

Emil Blauert (Tanska) toimi lähiruoan aluetalousvaikutuksia pohtivan työryhmän vetäjänä. Bettina Lindfors (NyNordiskMat II-ohjelma) kirjasi myös keskustelua

Seminaaria edeltävänä päivänä osallistujilla oli mahdollisuus tutustua suomalaiseen kouluruokailu-järjestelmään, tutustumiskohteena oli Helsingille ruokapalveluja tuottava Palmia ja kohteena Meilahden yläaste. Itse olin mukana toisessa tutustumiskohteessa Eduskunnassa. Siellä oli pienseminaari, jossa esiteltiin Eduskunnan ruokaryhmän ja lähiruokakerhon toimintaa sekä hallituksen luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelmia. Lisäksi pääsimme tutustumaan Eduskunnan ruokapalveluihin. 

Kansanedustaja Anne Kalmari kertoi Eduskunnan lähiruokatyöstä

Eduskunnan ruokapalveluiden toteuttaminen ja lähiruoan mahdollistaminen niissä keskustelutti osallistujia kovasti

Ylpeänä voin todeta, että Suomelle ollaan kateellisia siitä, miten meillä on pystytty linjaamaan korkeimmalla poliittisella tasolla niin vahvasti ruokapolitiikkaa ylipäätään ja erityisesti luomua ja lähiruokaa. Lisäksi sitä lähiruoan etenemistä julkisiin keittiöihin avittavaa laatukriteerien kehittämistyötä, jota Suomessa niin EkoCentria kuin monet muut hankkeet ovat tehneet, arvostetaan muissa maissa todella korkealle. Otetaan siis kehut rinta rottingilla vastaan ja välitetään muihin maihin jatkossakin sitä tietotaitoa, jota meillä on! Uskon, että saamme vastavuoroisesti muilta mailta paljon heidän oppejaan vastalahjaksi.

Seminaarikokonaisuudessa kestävyys oli otettu ruokatarjoiluissa hienosti huomioon!

Seminaarin järjestivät yhteistyössä EkoCentria/KeHa-hanke, maa- ja metsätalousministeriö, MTK, AMKO ry, Kuule Oy, NyNordiskMat II –ohjelma, ARC 2020 ja Tedy ry.

Seminaariaineisto löytyy sekä suomen- että englanninkielisinä näistä linkeistä: suomi; englanti.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen