Vuoden kokki ja tarjoilija -kilpailu loppusuoralla!

ELO-säätiö järjestää Vuoden kokki - ja Vuoden Tarjoilija -kilpailut Gastro Helsinki -messujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa 17.-18.3.2016. Kilpailun suojelijana toimii maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, joka avasi kilpailun torstaina aamupäivällä.

Kilpailua on järjestetty vuodesta 1995 lähtien, tuolloin voittajaksi valikoitui Pekka Terävä, joka toimii tämän vuotisenkin kilpailun tuomaristossa. Kilpailun tarkoituksena on paitsi kehittää alan ammattilaisten ammattitaitoa, mutta ennen kaikkea lisätä alan arvostusta. Kilpailu toimii myös ponnahduslautana kansainvälisiin kilpailuihin, joista viimeisimmässä pohjoismaisessa kilpailussa Suomi saikin Vuoden parhaan nuoren kokin ja tarjoilijan kultamitalit ja Vuoden kokin hopeaa.

Vuoden Kokki -kilpailijat. Kuva: ELO-säätiön kuvapankki

Vuoden Tarjoilija -kilpailijat. Kuva: ELO-säätiön kuvapankki

Semifinaalin kisakeittiöissä kävi kova kuhina 2-tuntisen kokkauksen aikana, ja kisaa käytiin minuutintarkalleen kelloa vastaan. Kaikki annokset valmistuivat kuitenkin ajallaan.

Tarjoilijakilpailijoiden kisaan kuului muun muassa annosten tarjoilua, drinkkien valmistusta ja jälkiruoan liekitys ja tarjoilu kilpailutuomareiden tiukkojen katseiden seuratessa joka liikettä.

Itselläni oli kunnia olla mukana semifinaalin asiakaspöydässä, jota isännöi ELO-säätiön ja kilpailujen yhteistyökumppani Torres. Oman pöytäni kilpailijat olivat Simo Pietarinen (Son of a Punch, Helsinki) ja Noora Sipilä (ravintola Kaskis, Turku).

Pöydän koristelussa oli käytetty hienosti luonnonantimia, kuusen havuja käytettiin apuna myös pääruoan valmistuksessa!

Annokset olivat upeita ja maut kohdillaan!

Kylmäsavulohiruusuke, perunasalaattia ja keittiömestarin kastiketta

Peuran lapaa, punajuurta, perunapyrettä, krassia, luonnonkukkia ja muuta herkkua

Simo Pietarinen annostelemassa kastiketta pääruoka-annoksiin

Noora Sipilän kilpailuun kuului myös jälkiruoan (liekitetty Crepe Suzanne) valmistus ja tarjoilu.

Paitsi että annokset olivat herkullisia niin opin päivästä paljon. Kisakeittiöitä läheltä seuratessa ei voi kuin kunnioittaa kokkiemme raudanlujia hermoja ja kovaa ammattitaitoa, kun annokset valmistuivat ajallaan ja esillepano oli makujen lisäksi kohdillaan kovan kisapaineen alla. Tarjoilijat selviytyivät tilanteista kuin tilanteista mallikkaasti ja ystävällisesti. Seurasin erityisellä mielenkiinnolla kisa-alueella koko ajan liikkuneita tuomareita, jotka rekisteröivät tarjoilijakilpailijoiden joka liikkeen ja eleen.

Päivän päätteeksi tuomaristot valitsivat 5 finalistia viimeisen kisapäivän finaaliin. Finalistit ovat:
Vuoden Kokki -kilpailu: Teemu Boman Ravintola Palacesta, Mikko Kaukonen Food Camp Finlandista, Toni Kostian Grönistä, Simo Paalanen Ravintola Olosta, ja Anssi Riihimäki Ravintola Olosta. Vuoden Tarjoilija 2016 –tittelistä kilpailevat Niina Hakolahti Ravintola Palacesta, Taneli Lehtonen Ravintola Murusta, Ronny Malmberg Farangista, Matias Pietarinen Ravintola Teatterista ja Satu-Paula Vilhunen Ravintola Mustasta.

Vielä ehdit tunnelmaan mukaan! Tule seuraamaan kovatasoista finaalia 18.3.16 Messukeskukseen! Voittaja julkistetaan omassa juhlassaan vielä perjantai-iltana.

Teksti: Kirsi Viljanen
Kuvat: Kirsi Viljanen ellei toisin mainita

Lähiruoka trenditutkimusten valossa

Vuoden vaihtuessa mediassa on ollut esillä erilaisia vuotta 2016 - tai pidemmälle ajalle - katsovia trendikatsauksia, myös ruuasta. Trendilistauksia ovat antaneet yksittäiset henkilöt (bloggareita, keittiömestareita, toimittajia ym.) tai niitä on julkaistu erilaisiin selvityksiin pohjautuen. Tässä muutamia silmiin osuneita arvauksia ruokatrendeistä ja kuluttajakäyttäytymisen muutoksista.

Iltasanomien Leeni Hoimela nosti trendien kärkeen palkokasvien käytön, oikean ruokajärjestyksen sekä terveellisyyden, paikallisuuden, puhtauden ja helppouden. Iltalehden Heljä Salonen perusti oman artikkelinsa yhdysvaltalaisen Technomicin raporttiin, jonka mukaan etninen tulisuus, pyörykät ja makkarat sekä vajaakäytettyjen kalojen ja vähempiarvoisten ruhonosien käyttö ovat nousussa. Myös paikallisuus mainitaan erikseen. Forbesin sivuilla on selvityksestä katsottavissa mukava 5-minuuttinen video. Anni Erkko kuvasi Kauppalehden artikkelissaan Option selvitystä tärkeimmistä ruokapöytäämme vaikuttavista muutoksista. Trendeiksi on listattu enemmän kuluttajakäyttäytymiseen kuin itse raaka-aineisiin ja ruokiin liittyviä asioita: ruoan kulutuksen kasvun pysähtyminen, ruoan laadun korostuminen, ostoksilla käynnin harventuminen jne.

Mari Moilanen Jotain maukasta -ruokablogissaan ennusti muun muassa mehustamisen, pitkään kypsyvien ruokien ja itse tekemisen olevan se vuoden 2016 juttu. Soppa365 oli tehnyt oman koosteensa, jossa ensimmäiseksi nostetaan halpojen ruhonosien uudelleennousu. 

Australian MasterChef-tuomari Matt Preston nosti tämän vuoden linjoiksi esiin muun muassa tulella valmistamisen, ympäristöystävällisyyden ja perusasioihin, kuten ravintoloiden itse valmistamat kastikkeet, palaamisen. Harmittavasti tämän tv-maailman guru ignooraa pohjoisen keittiön… Toisaalta kun Google-haun perusteella tutkii linkkejä, on tämän vuoden nouseviksi ennustettuja etnisiä keittiöitä varmasti yhtä monta kuin on haastateltujakin…

Daphne Kasriel-Alexanderin kokoamassa Top 10 Global Consumer Trends for 2016 -raportissa (Euromonitor International) punaisena lankana on ruoan "vihertyminen" ts. ympäristöystävällisyys. Kuluttajat syövät myös terveemmin, vähentävät ruokahävikkiä ja suosivat lähellä kasvatettua, sesonginmukaista ruokaa.

 

Yhdysvaltalainen National Restaurant Association kysyi viime vuonna 1600 jäsenistönsä keittiömestarilta vuoden 2016 trendeistä. Läheltä hankitut lihat ja merenantimet listattiin kuumimmaksi trendiksi, toisena mainittiin keittiömestarivetoiset fast-casual -konseptit. Listan kärkipäässä olivat myös paikalliset tuotteet ja hyperpaikallisuus (ravintoloissa omia puutarhoja, panimo ym.) ja luonnollinen, minimaalisesti prosessoitu ruoka sekä ympäristöystävällisyys. Myös alkoholijuomissa korostui aitous: käsityöläisoluet ja -viinat, paikalliset oluet ja viinit, kotona tehty olut ja luomutuotteet nousivat kärkisijoille. ”Eilisen uutisiksi” listattiin muun muassa hyönteiset ja molekyylikeittiön elementtejä. Kysely tarkasteli myös tapahtunutta kehitystä: kymmenessä vuodessa eniten suosiotaan ovat kasvattaneet paikallisuus, gluteenittomuus ja ympäristöystävällisyys.Vuoden 2026 ruokatrendien kärkeen ammattilaiset nostivat puolestaan ympäristöystävällisyyden, paikallisen ruoan ja ravitsemusnäkökulmat. Yhdysvaltalainen elintarvikealan tutkimusyhteisö IFT julkisti oman luettelonsa perustuen erilaisiin kulutusmuutoksiin. Kärkeen nousivat tuoreen ruoan kysynnän jatkuva kasvu, elämäntapojen ja kulutuskäyttäytymisen muuttumisesta tapahtuvat muutokset syömiseen, välipalatuotteet, löytäminen ja elämyksellisyys. Kts. lisää.

Kanadassa trendeiksi on listattu kuljetusten vallankumouksen ja ”kokki tulee luoksesi” -trendin lisäksi muun muassa kasvisproteiinin nousu ja raaka-aineiden luonnollisuus. Kts lisää.

Ja mitä voidaan sanoa yhteenvetona? Näkökulmia ja arvauksia on moninaisia, ja niitä riittää useita kymmeniä muitakin. Selvästi kuitenkin huomaa, että trendit ennakoivat muutoksia ruokajärjestelmissä ja kuluttajakäyttäytymisessä kohti ympäristöystävällisempää, kestävästi tuotettua terveellistä, kasvispainotteista ruokaa. Liha on ennustuksissa edelleen mukana, mutta selvästi edelleen painotetaan ruhon kaikkien osien käyttöä vain arvopalojen sijaan. Teknologia tulee kehittymään kovaa vauhtia, mikä tulee näkymään tulevaisuudessa kuluttajille yhä enemmän esimerkiksi ruoan tilausten, kuljetusten ja jäljitettävyyden näkökulmista - toisaalta perinteisyys ja aitous ovat vahvoja vastatrendejä. Lähellä tuotettu, paikallinen ruoka näkyy listauksissa vahvasti, ja pitkän aikavälin trendilistat ennakoivat lähiruoan vain vahvistuvan. Hyvä näin!

Muita trendejä haistelevia artikkeleita ja bloggauksia ja:

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0ahUKEwj_msr-g7bKAhVFjnIKHbsSAmcQFggZMAA&url=http%3A%2F%2Fwww.baumwhiteman.com%2F2016Trends.pdf&usg=AFQjCNGLsWoGMCVwKni39BIKW2lyf1CgKw&bvm=bv.112064104,d.bGQ&cad=rja

http://lumolifestyle.blogspot.fi/2016/01/ruokatrendit-2016-food-trends-2016.html

https://www.yahoo.com/food/16-food-trends-that-will-take-2016-by-storm-132003882.html

Teksti: Kirsi Viljanen

Kuvat: MMM:n kuva-arkisto

Luonnontuotealan toimijat kokoontuivat Kuusamossa

Valtakunnalliset luonnontuotepäivät pidettiin tänä vuonna lumisissa maisemissa Kuusamossa Rukalla. Paikalle oli saapunut satakunta luonnontuotealan ammattilaista eri puolilta Suomea. 

Jari Hentilä Naturpolis Oy:stä toivotti osallistujat tervetulleeksi kertomalla Kuusamon kuulumisia. Kuusamon matkailu on hyvin voimakkaasti luontoon nojautuva: talvella Rukan seutu, kesällä koko Kuusamon alue vetovoimaiset. Vuodenpaikkoja on yli 40 000 ja kesäasuntoja noin 7 000. Alkutuotanto on Kuusamon alueella edelleen voimissaan: 200 tilaa, 10000 poroa, metsäpuolella 700 työpaikkaa. Luonto on keskeisin vetovoimatekijä Kuusamossa asumiseen ja sinne muuttoon ja villiruokaan on hyvä pohjata brändin luomista. Kuusamo palkittiinkin lokakuun lopulla ELO-säätiön ruokakulttuuripalkinnolla villiruoan eteen tehdystä työstä.

Luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja esitteli luonnontuotealan yritysnäkymiä. Luonnontuotealalla voimakkaasti kasvuhakuisten yritysten määrä on isompi kuin muilla toimialoilla. Luonnontuoteala on myös hyvin kansainvälistynyttä. Lähialueet vetävät, mutta luonnontuotealan pitäisi löytää uusia kohdemaita. Ja nimenomaan sellaisia, joilla ei jo ole kaikki muutkin. Kehittämisessä merkittävimmäksi esteeksi koetaan byrokratia, luonnontuotealalla näin koetaan muita aloja enemmän.

Ristioja korosti digitalisaation merkitystä ja mahdollisuuksia nyt ja erityisesti tulevaisuudessa. -Jos tämä homma osataan tehdä fiksusti niin vain taivas on rajana, muistutti Ristioja. Digitalisaatio minimissään on sitä, että internetsivut on oltava kunnossa ja some-kanavia pitää hyödyntää. Taitavimmat käyttävät myös metatietoja.

Juha Rutanen esitteli valtakunnallista luonnontuotealan koordinaatiohanketta, jolla neljä tehtäväkokonaisuutta: 1) kehittämistyön aktivointi, koordinointi, 2) viestintä, 3) toimialojen rajapinnat ja uudet yhteistyöverkostot ja 4) ajankohtaisten kehittämiskysymysten ratkaiseminen. Ala tarvitsee yhteistyötä ja uudenlaisia kumppanuuksia ja siihen myös koordinaatiossa satsataan.

Jarmo Hörkkö (konsultti) esitteli Pakuso Oy:ä, jonka toimintaideana on kaupallistaa Napapiirin pohjoispuolelta saatavat luonnonantimet täysin valmiiksi tuotteiksi. Yrityksen liiketoiminta perustuu lähinnä pakurikääpään, mutta se hyödyntää myös muun muassa mustikkaa ja pihkaa. Pakurilla on pitkä käyttöhistoria erityisesti itäisemmällä pallonpuoliskolla. Nyt siitä on tullut tietynlainen hittituote. Pakuri sisältää mm beetaglukaania (käynnistää elimistössä immuunipuolustuksen), betuliinia (estää mikrobien, virusten ja bakteerien kasvua, estää syöpäkasvaimien kasvua, laskee kolesterolia) ja melaniinia (tumma väriaine, pigmenttivaurioiden korjaaminen). Veikko Karvinen (tj) kertoi, että toimintaa ollaan nyt käynnistämässä Sodankylään yhteistyössä piensijoittajan ja Sodankylän kaupungin kanssa. Sodankylään on tulossa yrttien vastaanotto, kuumavalssauslinja ym. Yrityksen tavoitteena on neljä valmistuslinjaa. Ensimmäinen tuote pakurikapseli tulossa kohta markkinoille patenttihakemuksen hyväksynnän jälkeen. Pakuso -tavaramerkki on rekisteröity EU:ssa kolmessa tuoteluokassa. 

Yritystoiminnan esteiksi Hörkkö ja Karvinen mainitsivat  erityisesti rahoituksen saannin ongelmat (oman kassavirran vaatimukset, käyttöpääomaa oltava), valmiin tutkimustiedon saannin, analyysimenetelmät (vakioinnin ongelmat; esim beetaglutaanin pitoisuuden määrittelyt) ja viranomaismääräykset. Pakusolla on laajaa yhteistyötä eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Nyt erityiskiinnostus pakurin vaikutuksista eri viruksiin. Pakuria voidaan myydä nyt vain jauheena, rouheena ja teenä. Muuten tehdään ravintolisinä (ei tehdä leipää vaan ravintolisänaksuja), ja pitkän Evira-väännön jälkeen markkinoille ravintolisästatuksella myös pakurijuomaa.

Rita Nordin Supermood Oy:stä kertoi uudesta kovan kasvun tiellä olevasta kosmetiikka-alan yrityksestä, joka hyödyntää luonnontuotteita ml. pakuria. Markkinoinnissa ei nosteta niinkään esiin raaka-aineita vaan lopputulosta: liftausta, heleyttä, rentoutumista. Nordin muistutti, mitä työkaluja yritykset tarvitsevat, jotta ne pääsevät markkinoille: kunnon työtiimin kokoaminen, hahmota kilpailukenttä ja löydä oma mielikuvallinen markkinapaikka, käy läpi brändistrategian 7 kysymystä ja rakenna oma identiteetti, aineettoman arvon luominen - tunteiden hyödyntäminen markkinoinnissa, business model canvas-liiketoimintasuunnitelma, brändin toimintasuunnitelma, käytännönläheinen markkinointisuunnitelma.

Suomi on nyt erittäin in, samoin hyvinvoinnin ylläpitäminen trendikästä, kertoi Nordin. Hänen mukaansa Suomi-mielikuva on hiljainen, hyvinvoiva kaunis maa. Toisaalta nykypäivän tuotteiden pitää näyttää hyviltä ja asiakkaiden arvojen mukaisilta, tätä konseptointia suomalaiset yritykset eivät osaa riittävästi. 

Maailmalla paljon erilaisia sertifikaatteja, muistutti Nordin. Jokaisella markkinalla on eri tarpeet: esimerkiksi USA:ssa halutaan ”Cruelty Free” -sertifikaattia. Nordin vinkkasi, että sivustot coolhunting.com, thedieline.com, lsnglobal.com ovat sellaisia, joita trendejä seuraavan yrityksen tulisi käyttää hyväkseen.

Elisa Kangasaho Naturpolis Oy:stä kertoi Kuusamon villiruokakonseptista, joka palkittiin juuri ELO-Säätiön ruokakulttuuripalkinnolla. Konseptia kehitettäessä luomu ja lähiruoka koettiin rajoittaviksi (esim. riista ei luomua, perunoita ei saada tarpeeksi Kuusamon alueelta), ja tätä kautta villiruoka koettiin helpommaksi lähestymistavaksi. Wild food Kuusamo Lapland -tavaramerkki on nyt rekisteröinnissä kuudessa eri tuoteryhmässä. Villiruoka -konseptia tuodaan tutuksi ja viedään eteenpäin erilaisin keinoin: messuja, markkinoita, seminaareja, tutustumismatkoja, osallistuttu tuotteiden kera Cannesin elokuvajuhlille, kestitty italialaisia kulttuurivieraita ja opastettu ranskalaisia MOF’ja ja Michelin-keittiömestareita pohjoisten raaka-aineiden käyttöön. Myös Kuusamon kaupunki ottanut villiruoan ja lähiruoan edistämisen omakseen. Kuusamon kaupungin toimintasuunnitelmassa on tavoitteeksi kirjattu, että lähiruoan osuus kunnan elintarvikehankinnoissa on 60% vuonna 2021. Brändityön tavoitteena on, että Kuusamo Wild Food ja Taivalkoski Wild Food on Suomen johtava ruokamatkailukärki vuonna 2020.

Päivi Koivisto Kainuun ammattiopistolta kertoi luonnonvaratuottajan koulutuksesta, joka alkoi Kuusamossa vuoden 2014 alussa. Tarve koulutukselle tuli alueen yrityksen yrityksiltä, jotka kokivat, että he eivät saa riittävästi koulutettua, aluetta tuntevaa työvoimaa yrityksiinsä. Pohjoisessa viljelyssä on mahdollisuuksia kunhan löydetään oikeat lajikkeet ja viljelymenetelmät, hän muistutti. Opetuksessa luonto ja siitä eri keinoin saatava hyvinvointi ovat keskiössä. Myös esimerkiksi Savossa ja Pohjois-Karjalassa on nyt käynnistymässä luonnontuotealan ammattitutkinto.

Mari Lukkariniemi Elintarviketeollisuusliitosta korosti, että luonnontuotteiden hyödyntäminen pitää olla eettisesti ja taloudellisesti kestävää. Ulkomaisille marjanpoimijoille pitää kertoa etukäteen realistisesti Suomen olosuhteista ja poiminnan haastavuudesta, marjanpoiminnan tavoista, suomalaisista yleisistä toimintatavoista, liikennesäännöistä ym. Keruuta pitäisi saada tehostettua riittävän raaka-aineiden saannin turvaamiseksi, myös puhdistus-, pakastus- ja varastointikapasiteettia tulisi saada lisää. Lukkariniemi peräsi myös jalostusasteen nostoa kotimaassa raaka-aineviennin sijaan.

Marika Laurila Lukesta kertoi sienten viljelystä agrometsätalouden toimenpiteenä. Potentiaalia sienten ekstensiiviseen tuotantoon on valtavasti, tutkimustietoa ja käytäntöä ei kuitenkaan ole paljoakaan, sillä tutkimus- ja kehittämistyö on keskittynyt lähinnä suurimittakaavaiseen tuotantoon. Luke on ollut mukana kehittämässä sienten kasvatukseen ns. matalaa teknologiaa, jota voi kytkeä muun muassa metsänhoidon nykykäytäntöihin. Ruokasienten ja ns. erikoissienten valtava markkinointipotentiaali maailmalla kannattaa käyttää hyödyksi. Taloudellisen hyödyn lisäksi on muistettava sienten terveysvaikutukset: ne ovat hyvä proteiinilähde, niillä on hyvä aminohappokoostumus ja alhainen kokonaisrasvapitoisuus, ne sisältävät merkittäviä määriä vitamiineja (B, C, E, D) ja niillä on alhainen glykeeminen indeksi, jonka vuoksi ne sopivat erityisesti myös diabeetikoille.

Kaisa Tolonen kertoi maa- ja metsätalousministeriön tilaamasta Etelä-Suomen keruutuotesektoria koskevasta selvityksestä. Keruu- ja osto-organisaatiot ovat heikkoja ja nyt aloitetaankin keruutuoteverkoston rakentamista; tällä hetkellä Etelä-Suomen toimijat ostavat raaka-aineet pohjoisen tai idän toimijoilta.

Jarna Coadic / Action Finland (tj) ja Tuula Repo / Pro Agria Etelä-Suomi kertoivat mahdollisuudesta löytää ja viedä suomalaisia luksus- ja huippuelintarvikkeita Ranskaan. Repo korosti, että kaupalliset toimijat, hyvät kumppanit, eurot ja nopeus ovat ainoat tärkeät asiat, jotka merkitsevät viennissä. Coadic toi esiin Ranskan markkinoiden haasteellisuutta: siellä ei riitä pelkkä tuote, kaiken muunkin on oltava kunnossa. Kuka sen on tuottanut, myynyt, mikä on tarina tuotteen takana - nämä asiat halutaan tietää lisäksi kasvokkain. Ranskalaiset keittiömestarit eivät ole tottuneet käyttämään pakasteita vaan tuoretuotteita. Maku, laatu ja tuotteen erikoisuus ovat ydinasioita. Asioista pitää pystyä kertomaan ranskaksi ja ranskalaisittain (esimerkiksi ei riitä, että kerrotaan mustikasta, sillä ovat tottuneet käyttämään vain pensasmustikkaa => pitää selittää suomalaisen metsämustikan ominaisuuksista). Viennissä on aina huomioitava kohdemaan tarpeet ja kulttuuri.

Jarmo Pitkänen Studioravintola Tundrasta kertoi villiruoasta ja miten vähäarvoisista raaka-aineista saadaan jalostuksella ja twistillä gourmeeta. Kaikki mitä tehdään ja tarjotaan pitää olla parasta laatua, hän toi esiin yrityksensä arvoja. Hän sanoi kunnioittavansa vanhaa samalla kun innovoi niistä uutta. Emme saa kulkea onnemme ohi ts. luonnonantimet ja villiruoka käyttöön, hän muistutti. Pitkänen pohti myös sitä, onko villiruoka vain trendi vai jääkö se pysyväksi ilmiöksi.

Ruka-Kuusamon matkailuyhdistyksen toimitusjohtaja Mats Lindfors kertoi yhdistyksen olevan 140 yrityksen yhteinen organisaatio, joka hoitaa alueen yhteismarkkinointia. Rukan aluetta on kehitetty kestävän matkailun näkökulmasta, kaikki on kävelymatkan ulottuvilla vähentäen autoilua. Alueen matkailijoista 75% tulee kotimaasta, puolet asiakkaista lapsiperheitä. Ulkomaisissa matkailijoissa iso mahdollisuus, hän korosti. Markkinat pirstaloituvat, omat kohderyhmät on löydettävä. Hän pyysi kaikkia pohtimaan haluammeko asiakkaita tuotteillemme vai tuotteita asiakkaillemme? Hän myös muistutti, että kun tehdään tuotekehitystä niin tärkeä pointti on se, että uuden asiakkaan hankinta on nykyasiakkaan pitämistä paljon kalliimpaa. ts. nykyasiakasta ei ole vara menettää. Samalla on pohdittava mitä uudelle asiakkaalle on mahdollista tarjota? Hän myös pyysi pohtimaan ovatko luonnontuotteet vahva vetovoima vai osa lomasisältöä?

Omassa puheenvuorossani toin esiin, miten luonnontuotteet näyttäytyvät erilaisissa hallinnon virallisissa dokumenteissa ja korostin luonnontuotteiden merkitystä niin lähiruokana kuin vientituotteena. Pääpaino esityksessäni oli kuitenkin Suomen ruokamatkailustrategian esittely ja luonnontuotteiden ja luonnon vahvuudet ruokamatkailutuotteen rakentamisessa.

Seminaarin keskusteluissa nousi esiin seuraavia seikkoja:

• Suomi on maailman paras luonnollisen hyvinvoinnin lähde (Finrelax).
• Mavin Hyrrä-ongelmat - tilanne alkaa olla sietämätön hanke- ja yritystukien hakijoiden keskuudessa.
• Vapaakauppaneuvottelut, muuttuvatko väittämämenettelyt (terveys- ym.) löysemmäksi sopimusten myötä? Alan toimijat ennemmin pelkäävät, jos USA:ssa käytössä olleet löysemmät väitteet sallitaan.
• EU-maissa ja Kiinassa paljon löysempiä lakeja ja tulkintoja kuin Suomessa, jossa myös monia muita yrittäjyyden esteitä kuten verotus, työllistämisen kalleus ym.
• Tutkimukselta toivottiin open access -julkaisuja, yrityksillä ei varaa maksaa tutkimustuloksista.
• Viranomaiset eivät pyri onnistumisen maksimointiin vaan epäonnistumisen riskin minimointiin..
• Luonnontuotteiden ja villiyrttien kytkeminen myös perusopetukseen.
• Ammattioppilaitoksia kannattaa hyödyntää myös yritystoiminnassa esimerkiksi tarjoamalla harjoituspaikkoja tai opinnäytetyön aiheita.
• Pohjoisempana ei ole tutkittu tryffelin viljelymahdollisuuksia, vaikka joitain tryffeleitä Lapissa kasvaakin. 

Seminaaritiloihin oli koottu luonnontuotenäyttely, jossa oli esillä ja myynnissä erilaisia, upeita luonnontuotteista tehtyjä jalosteita.

Arctic Warriors -tuotteet saivat marraskuun alussa Inno-Elma -palkinnon

 

Seminaarin ensimmäinen päivä huipentui Rukan ruokatarjontaa kesällä laajentaneessa ravintola Kuksassa pidettyyn yhteisillalliseen. Tarjolla oli hienoja makuja ja villiruokaa suoraan Kuusamon luonnosta ja yrityksiltä.

 

Seminaarin toinen päivä koostui yritysvierailuista. Aamun aluksi tutustuimme verkostomaiseen SaunaTour -palvelutuotteeseen, jossa asiakas saunoo päivän aikana useissa kuusamolaisissa saunoissa Tourin kestäessä jopa 12-14 tuntia. SaunaTourille on laadittu oma laatukäsikirja, jota kunkin saunayrittäjän on tiukasti noudatettava. SaunaTour-tuotteissa ovat luonnontuotteet vahvasti esillä (yrttikylvyt, hoitotuotteet, mehut, ruoka ym.).

SaunaTouria esitteli Ruka Salongin omistaja ja myyntijohtaja Marjo Määttä (keskellä) vierellään Luonnontuotepäivien järjestäjiä: Anne Ristioja (vas.) ja Juha Rutanen (oik.)

 

Rukan Salongissa saimme SaunaTouriin kuuluvan saunan esittelyn lisäksi kuulla Kuusamon ruokapiiritoiminnasta Teemu Syrjälän kertomana. Ruokapiiri lähti käyntiin hänen intohimoisesta suhtautumisestaan ruokaan ja halusta saada hyviä raaka-aineita suoraan tuottajilta ja poimijoilta. Ruokapiiri toimii Facebookissa, mutta ei varsinaisesti ole REKO, vaan siellä kukin myyjä saa ilmoittaa myyntiin tulevista tuotteista oman tarpeensa mukaan. Mitään varsinaisia jakopaikkoja ei siis ole, vaan tilaukset toimitetaan suoraan tilaajalle.

 

Riipisen Riistaherkuissa kuulimme yritysten toiminnasta, raaka-aineen hankintakanavista ja jalostustoiminnasta. Paikalliset luonnontuotteiden kerääjät, metsästäjät ja kalastajat ovat tärkeä raaka-aineiden hankintakanava ja yritykselle tiedetään tarjota tuotteita, raaka-aineet eivät siis ole ongelma. Uusia raaka-aineita testataan ja tuotekehitetään mielellään.

Luonnontuotepäivien seminaariaineisto tullaan julkaisemaan myöhemmin Suomen luontoyrittäjyysverkoston sivuilla.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen