Luonnontuotealan toimijat kokoontuivat Kuusamossa

Valtakunnalliset luonnontuotepäivät pidettiin tänä vuonna lumisissa maisemissa Kuusamossa Rukalla. Paikalle oli saapunut satakunta luonnontuotealan ammattilaista eri puolilta Suomea. 

Jari Hentilä Naturpolis Oy:stä toivotti osallistujat tervetulleeksi kertomalla Kuusamon kuulumisia. Kuusamon matkailu on hyvin voimakkaasti luontoon nojautuva: talvella Rukan seutu, kesällä koko Kuusamon alue vetovoimaiset. Vuodenpaikkoja on yli 40 000 ja kesäasuntoja noin 7 000. Alkutuotanto on Kuusamon alueella edelleen voimissaan: 200 tilaa, 10000 poroa, metsäpuolella 700 työpaikkaa. Luonto on keskeisin vetovoimatekijä Kuusamossa asumiseen ja sinne muuttoon ja villiruokaan on hyvä pohjata brändin luomista. Kuusamo palkittiinkin lokakuun lopulla ELO-säätiön ruokakulttuuripalkinnolla villiruoan eteen tehdystä työstä.

Luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja esitteli luonnontuotealan yritysnäkymiä. Luonnontuotealalla voimakkaasti kasvuhakuisten yritysten määrä on isompi kuin muilla toimialoilla. Luonnontuoteala on myös hyvin kansainvälistynyttä. Lähialueet vetävät, mutta luonnontuotealan pitäisi löytää uusia kohdemaita. Ja nimenomaan sellaisia, joilla ei jo ole kaikki muutkin. Kehittämisessä merkittävimmäksi esteeksi koetaan byrokratia, luonnontuotealalla näin koetaan muita aloja enemmän.

Ristioja korosti digitalisaation merkitystä ja mahdollisuuksia nyt ja erityisesti tulevaisuudessa. -Jos tämä homma osataan tehdä fiksusti niin vain taivas on rajana, muistutti Ristioja. Digitalisaatio minimissään on sitä, että internetsivut on oltava kunnossa ja some-kanavia pitää hyödyntää. Taitavimmat käyttävät myös metatietoja.

Juha Rutanen esitteli valtakunnallista luonnontuotealan koordinaatiohanketta, jolla neljä tehtäväkokonaisuutta: 1) kehittämistyön aktivointi, koordinointi, 2) viestintä, 3) toimialojen rajapinnat ja uudet yhteistyöverkostot ja 4) ajankohtaisten kehittämiskysymysten ratkaiseminen. Ala tarvitsee yhteistyötä ja uudenlaisia kumppanuuksia ja siihen myös koordinaatiossa satsataan.

Jarmo Hörkkö (konsultti) esitteli Pakuso Oy:ä, jonka toimintaideana on kaupallistaa Napapiirin pohjoispuolelta saatavat luonnonantimet täysin valmiiksi tuotteiksi. Yrityksen liiketoiminta perustuu lähinnä pakurikääpään, mutta se hyödyntää myös muun muassa mustikkaa ja pihkaa. Pakurilla on pitkä käyttöhistoria erityisesti itäisemmällä pallonpuoliskolla. Nyt siitä on tullut tietynlainen hittituote. Pakuri sisältää mm beetaglukaania (käynnistää elimistössä immuunipuolustuksen), betuliinia (estää mikrobien, virusten ja bakteerien kasvua, estää syöpäkasvaimien kasvua, laskee kolesterolia) ja melaniinia (tumma väriaine, pigmenttivaurioiden korjaaminen). Veikko Karvinen (tj) kertoi, että toimintaa ollaan nyt käynnistämässä Sodankylään yhteistyössä piensijoittajan ja Sodankylän kaupungin kanssa. Sodankylään on tulossa yrttien vastaanotto, kuumavalssauslinja ym. Yrityksen tavoitteena on neljä valmistuslinjaa. Ensimmäinen tuote pakurikapseli tulossa kohta markkinoille patenttihakemuksen hyväksynnän jälkeen. Pakuso -tavaramerkki on rekisteröity EU:ssa kolmessa tuoteluokassa. 

Yritystoiminnan esteiksi Hörkkö ja Karvinen mainitsivat  erityisesti rahoituksen saannin ongelmat (oman kassavirran vaatimukset, käyttöpääomaa oltava), valmiin tutkimustiedon saannin, analyysimenetelmät (vakioinnin ongelmat; esim beetaglutaanin pitoisuuden määrittelyt) ja viranomaismääräykset. Pakusolla on laajaa yhteistyötä eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Nyt erityiskiinnostus pakurin vaikutuksista eri viruksiin. Pakuria voidaan myydä nyt vain jauheena, rouheena ja teenä. Muuten tehdään ravintolisinä (ei tehdä leipää vaan ravintolisänaksuja), ja pitkän Evira-väännön jälkeen markkinoille ravintolisästatuksella myös pakurijuomaa.

Rita Nordin Supermood Oy:stä kertoi uudesta kovan kasvun tiellä olevasta kosmetiikka-alan yrityksestä, joka hyödyntää luonnontuotteita ml. pakuria. Markkinoinnissa ei nosteta niinkään esiin raaka-aineita vaan lopputulosta: liftausta, heleyttä, rentoutumista. Nordin muistutti, mitä työkaluja yritykset tarvitsevat, jotta ne pääsevät markkinoille: kunnon työtiimin kokoaminen, hahmota kilpailukenttä ja löydä oma mielikuvallinen markkinapaikka, käy läpi brändistrategian 7 kysymystä ja rakenna oma identiteetti, aineettoman arvon luominen - tunteiden hyödyntäminen markkinoinnissa, business model canvas-liiketoimintasuunnitelma, brändin toimintasuunnitelma, käytännönläheinen markkinointisuunnitelma.

Suomi on nyt erittäin in, samoin hyvinvoinnin ylläpitäminen trendikästä, kertoi Nordin. Hänen mukaansa Suomi-mielikuva on hiljainen, hyvinvoiva kaunis maa. Toisaalta nykypäivän tuotteiden pitää näyttää hyviltä ja asiakkaiden arvojen mukaisilta, tätä konseptointia suomalaiset yritykset eivät osaa riittävästi. 

Maailmalla paljon erilaisia sertifikaatteja, muistutti Nordin. Jokaisella markkinalla on eri tarpeet: esimerkiksi USA:ssa halutaan ”Cruelty Free” -sertifikaattia. Nordin vinkkasi, että sivustot coolhunting.com, thedieline.com, lsnglobal.com ovat sellaisia, joita trendejä seuraavan yrityksen tulisi käyttää hyväkseen.

Elisa Kangasaho Naturpolis Oy:stä kertoi Kuusamon villiruokakonseptista, joka palkittiin juuri ELO-Säätiön ruokakulttuuripalkinnolla. Konseptia kehitettäessä luomu ja lähiruoka koettiin rajoittaviksi (esim. riista ei luomua, perunoita ei saada tarpeeksi Kuusamon alueelta), ja tätä kautta villiruoka koettiin helpommaksi lähestymistavaksi. Wild food Kuusamo Lapland -tavaramerkki on nyt rekisteröinnissä kuudessa eri tuoteryhmässä. Villiruoka -konseptia tuodaan tutuksi ja viedään eteenpäin erilaisin keinoin: messuja, markkinoita, seminaareja, tutustumismatkoja, osallistuttu tuotteiden kera Cannesin elokuvajuhlille, kestitty italialaisia kulttuurivieraita ja opastettu ranskalaisia MOF’ja ja Michelin-keittiömestareita pohjoisten raaka-aineiden käyttöön. Myös Kuusamon kaupunki ottanut villiruoan ja lähiruoan edistämisen omakseen. Kuusamon kaupungin toimintasuunnitelmassa on tavoitteeksi kirjattu, että lähiruoan osuus kunnan elintarvikehankinnoissa on 60% vuonna 2021. Brändityön tavoitteena on, että Kuusamo Wild Food ja Taivalkoski Wild Food on Suomen johtava ruokamatkailukärki vuonna 2020.

Päivi Koivisto Kainuun ammattiopistolta kertoi luonnonvaratuottajan koulutuksesta, joka alkoi Kuusamossa vuoden 2014 alussa. Tarve koulutukselle tuli alueen yrityksen yrityksiltä, jotka kokivat, että he eivät saa riittävästi koulutettua, aluetta tuntevaa työvoimaa yrityksiinsä. Pohjoisessa viljelyssä on mahdollisuuksia kunhan löydetään oikeat lajikkeet ja viljelymenetelmät, hän muistutti. Opetuksessa luonto ja siitä eri keinoin saatava hyvinvointi ovat keskiössä. Myös esimerkiksi Savossa ja Pohjois-Karjalassa on nyt käynnistymässä luonnontuotealan ammattitutkinto.

Mari Lukkariniemi Elintarviketeollisuusliitosta korosti, että luonnontuotteiden hyödyntäminen pitää olla eettisesti ja taloudellisesti kestävää. Ulkomaisille marjanpoimijoille pitää kertoa etukäteen realistisesti Suomen olosuhteista ja poiminnan haastavuudesta, marjanpoiminnan tavoista, suomalaisista yleisistä toimintatavoista, liikennesäännöistä ym. Keruuta pitäisi saada tehostettua riittävän raaka-aineiden saannin turvaamiseksi, myös puhdistus-, pakastus- ja varastointikapasiteettia tulisi saada lisää. Lukkariniemi peräsi myös jalostusasteen nostoa kotimaassa raaka-aineviennin sijaan.

Marika Laurila Lukesta kertoi sienten viljelystä agrometsätalouden toimenpiteenä. Potentiaalia sienten ekstensiiviseen tuotantoon on valtavasti, tutkimustietoa ja käytäntöä ei kuitenkaan ole paljoakaan, sillä tutkimus- ja kehittämistyö on keskittynyt lähinnä suurimittakaavaiseen tuotantoon. Luke on ollut mukana kehittämässä sienten kasvatukseen ns. matalaa teknologiaa, jota voi kytkeä muun muassa metsänhoidon nykykäytäntöihin. Ruokasienten ja ns. erikoissienten valtava markkinointipotentiaali maailmalla kannattaa käyttää hyödyksi. Taloudellisen hyödyn lisäksi on muistettava sienten terveysvaikutukset: ne ovat hyvä proteiinilähde, niillä on hyvä aminohappokoostumus ja alhainen kokonaisrasvapitoisuus, ne sisältävät merkittäviä määriä vitamiineja (B, C, E, D) ja niillä on alhainen glykeeminen indeksi, jonka vuoksi ne sopivat erityisesti myös diabeetikoille.

Kaisa Tolonen kertoi maa- ja metsätalousministeriön tilaamasta Etelä-Suomen keruutuotesektoria koskevasta selvityksestä. Keruu- ja osto-organisaatiot ovat heikkoja ja nyt aloitetaankin keruutuoteverkoston rakentamista; tällä hetkellä Etelä-Suomen toimijat ostavat raaka-aineet pohjoisen tai idän toimijoilta.

Jarna Coadic / Action Finland (tj) ja Tuula Repo / Pro Agria Etelä-Suomi kertoivat mahdollisuudesta löytää ja viedä suomalaisia luksus- ja huippuelintarvikkeita Ranskaan. Repo korosti, että kaupalliset toimijat, hyvät kumppanit, eurot ja nopeus ovat ainoat tärkeät asiat, jotka merkitsevät viennissä. Coadic toi esiin Ranskan markkinoiden haasteellisuutta: siellä ei riitä pelkkä tuote, kaiken muunkin on oltava kunnossa. Kuka sen on tuottanut, myynyt, mikä on tarina tuotteen takana - nämä asiat halutaan tietää lisäksi kasvokkain. Ranskalaiset keittiömestarit eivät ole tottuneet käyttämään pakasteita vaan tuoretuotteita. Maku, laatu ja tuotteen erikoisuus ovat ydinasioita. Asioista pitää pystyä kertomaan ranskaksi ja ranskalaisittain (esimerkiksi ei riitä, että kerrotaan mustikasta, sillä ovat tottuneet käyttämään vain pensasmustikkaa => pitää selittää suomalaisen metsämustikan ominaisuuksista). Viennissä on aina huomioitava kohdemaan tarpeet ja kulttuuri.

Jarmo Pitkänen Studioravintola Tundrasta kertoi villiruoasta ja miten vähäarvoisista raaka-aineista saadaan jalostuksella ja twistillä gourmeeta. Kaikki mitä tehdään ja tarjotaan pitää olla parasta laatua, hän toi esiin yrityksensä arvoja. Hän sanoi kunnioittavansa vanhaa samalla kun innovoi niistä uutta. Emme saa kulkea onnemme ohi ts. luonnonantimet ja villiruoka käyttöön, hän muistutti. Pitkänen pohti myös sitä, onko villiruoka vain trendi vai jääkö se pysyväksi ilmiöksi.

Ruka-Kuusamon matkailuyhdistyksen toimitusjohtaja Mats Lindfors kertoi yhdistyksen olevan 140 yrityksen yhteinen organisaatio, joka hoitaa alueen yhteismarkkinointia. Rukan aluetta on kehitetty kestävän matkailun näkökulmasta, kaikki on kävelymatkan ulottuvilla vähentäen autoilua. Alueen matkailijoista 75% tulee kotimaasta, puolet asiakkaista lapsiperheitä. Ulkomaisissa matkailijoissa iso mahdollisuus, hän korosti. Markkinat pirstaloituvat, omat kohderyhmät on löydettävä. Hän pyysi kaikkia pohtimaan haluammeko asiakkaita tuotteillemme vai tuotteita asiakkaillemme? Hän myös muistutti, että kun tehdään tuotekehitystä niin tärkeä pointti on se, että uuden asiakkaan hankinta on nykyasiakkaan pitämistä paljon kalliimpaa. ts. nykyasiakasta ei ole vara menettää. Samalla on pohdittava mitä uudelle asiakkaalle on mahdollista tarjota? Hän myös pyysi pohtimaan ovatko luonnontuotteet vahva vetovoima vai osa lomasisältöä?

Omassa puheenvuorossani toin esiin, miten luonnontuotteet näyttäytyvät erilaisissa hallinnon virallisissa dokumenteissa ja korostin luonnontuotteiden merkitystä niin lähiruokana kuin vientituotteena. Pääpaino esityksessäni oli kuitenkin Suomen ruokamatkailustrategian esittely ja luonnontuotteiden ja luonnon vahvuudet ruokamatkailutuotteen rakentamisessa.

Seminaarin keskusteluissa nousi esiin seuraavia seikkoja:

• Suomi on maailman paras luonnollisen hyvinvoinnin lähde (Finrelax).
• Mavin Hyrrä-ongelmat - tilanne alkaa olla sietämätön hanke- ja yritystukien hakijoiden keskuudessa.
• Vapaakauppaneuvottelut, muuttuvatko väittämämenettelyt (terveys- ym.) löysemmäksi sopimusten myötä? Alan toimijat ennemmin pelkäävät, jos USA:ssa käytössä olleet löysemmät väitteet sallitaan.
• EU-maissa ja Kiinassa paljon löysempiä lakeja ja tulkintoja kuin Suomessa, jossa myös monia muita yrittäjyyden esteitä kuten verotus, työllistämisen kalleus ym.
• Tutkimukselta toivottiin open access -julkaisuja, yrityksillä ei varaa maksaa tutkimustuloksista.
• Viranomaiset eivät pyri onnistumisen maksimointiin vaan epäonnistumisen riskin minimointiin..
• Luonnontuotteiden ja villiyrttien kytkeminen myös perusopetukseen.
• Ammattioppilaitoksia kannattaa hyödyntää myös yritystoiminnassa esimerkiksi tarjoamalla harjoituspaikkoja tai opinnäytetyön aiheita.
• Pohjoisempana ei ole tutkittu tryffelin viljelymahdollisuuksia, vaikka joitain tryffeleitä Lapissa kasvaakin. 

Seminaaritiloihin oli koottu luonnontuotenäyttely, jossa oli esillä ja myynnissä erilaisia, upeita luonnontuotteista tehtyjä jalosteita.

Arctic Warriors -tuotteet saivat marraskuun alussa Inno-Elma -palkinnon

 

Seminaarin ensimmäinen päivä huipentui Rukan ruokatarjontaa kesällä laajentaneessa ravintola Kuksassa pidettyyn yhteisillalliseen. Tarjolla oli hienoja makuja ja villiruokaa suoraan Kuusamon luonnosta ja yrityksiltä.

 

Seminaarin toinen päivä koostui yritysvierailuista. Aamun aluksi tutustuimme verkostomaiseen SaunaTour -palvelutuotteeseen, jossa asiakas saunoo päivän aikana useissa kuusamolaisissa saunoissa Tourin kestäessä jopa 12-14 tuntia. SaunaTourille on laadittu oma laatukäsikirja, jota kunkin saunayrittäjän on tiukasti noudatettava. SaunaTour-tuotteissa ovat luonnontuotteet vahvasti esillä (yrttikylvyt, hoitotuotteet, mehut, ruoka ym.).

SaunaTouria esitteli Ruka Salongin omistaja ja myyntijohtaja Marjo Määttä (keskellä) vierellään Luonnontuotepäivien järjestäjiä: Anne Ristioja (vas.) ja Juha Rutanen (oik.)

 

Rukan Salongissa saimme SaunaTouriin kuuluvan saunan esittelyn lisäksi kuulla Kuusamon ruokapiiritoiminnasta Teemu Syrjälän kertomana. Ruokapiiri lähti käyntiin hänen intohimoisesta suhtautumisestaan ruokaan ja halusta saada hyviä raaka-aineita suoraan tuottajilta ja poimijoilta. Ruokapiiri toimii Facebookissa, mutta ei varsinaisesti ole REKO, vaan siellä kukin myyjä saa ilmoittaa myyntiin tulevista tuotteista oman tarpeensa mukaan. Mitään varsinaisia jakopaikkoja ei siis ole, vaan tilaukset toimitetaan suoraan tilaajalle.

 

Riipisen Riistaherkuissa kuulimme yritysten toiminnasta, raaka-aineen hankintakanavista ja jalostustoiminnasta. Paikalliset luonnontuotteiden kerääjät, metsästäjät ja kalastajat ovat tärkeä raaka-aineiden hankintakanava ja yritykselle tiedetään tarjota tuotteita, raaka-aineet eivät siis ole ongelma. Uusia raaka-aineita testataan ja tuotekehitetään mielellään.

Luonnontuotepäivien seminaariaineisto tullaan julkaisemaan myöhemmin Suomen luontoyrittäjyysverkoston sivuilla.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen