Lähiruoka & Luomu -messut jälleen käynnissä

Tämän vuoden Lähiruoka ja luomu -messut käynnistyivät tänään Helsingin messukeskuksessa ja kestävät sunnuntaihin 7.4.2019 saakka. Messut ovat osa Kevätmessut -kokonaisuutta.

Lähiruoka ja luomu -messut ovat jälleen kerran koonneet upean joukon lähiruoka- ja pienyrittäjiä ympäri maata. Kansainvälistä väriä messuille tuovat muutamat luomutuotteiden esittelijät. Tarjolla on jälleen kerran hieno kattaus erilaisia herkkutuotteita: juustoja, jäätelöä, muita maitotuotteita, liha- ja kalajalosteita, leivonnaisia, mehuja, hilloja, makeisia, myllytuotteita sekä hunaja-, hamppu-, kvinoa-, lupiini- ja hyönteisjalosteita. Valikoimissa on myös luonnontuotteita ml. -kosmetiikkaa ja erilaisia lähiruokateeman ympärille rakentuneita palvelukonsepteja. Kaikki näytteilleasettajat löydät täältä. Ohessa kuvakerrontaa messuilta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vielä siis kolme päivää aikaa tutustua messuihin. Kannattaa tulla kauempaakin!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Heikkilän tila ja juustola pokkasi Vuoden lähiruokateko 2019 –palkinnon

Kuvassa Vuoden lähiruokateko -kilpailun voittajat Annika Heikkilä ja Pekka Moisio. Kuva: Risto Wuolle/Messukeskus

Lähiruoka ja luomu –messut on taas polkaistu käyntiin Helsingin messukeskuksessa. Messujen yhteydessä jaettiin jo seitsemättä kertaa Vuoden lähiruokateko –palkinto ja Suomen messusäätiön myöntämä 2000 euron tunnustus. Tämän vuoden palkinnon saaja on Heikkilän tila ja juustola Laitikkalan kylästä Pälkäneeltä ja sen yrittäjäpariskunta Annika Heikkilä ja Pekka Moisio. Heikkilän tila on perinteinen lypsykarjatila, jossa maidon jalostusta aloitettiin pienimuotoisesti jo 1990-luvulla, ja siitä lähtien toimintaa on kehitetty pitkäjänteisesti nykymuotoonsa. Kts. tästä lisää yrityksestä.

Palkintoraati listasi seuraavia perusteita valinnalleen:
-    Heikkilän tila ja juustola ovat tehneet pitkäjänteistä työtä alkutuotannon ja maaseudun yritystoiminnan elinvoimaisuuden eteen, ja tekevät vahvaa yhteistyötä niin lähialueen kuin laajemmissa yrittäjäverkostoissa
-    juustolan laadukkaat tuotteet ovat myynnissä monipuolisesti niin lähiruokamyymälöissä, suuremmissakin herkkukaupoissa sekä valtakunnan laajuisesti Eggspress –tilauskanavan kautta
-    juustolan tuotteiden asiakaskunta on uskollista ja kasvavaa ja myös maatilan homogenisoimaton maito on saanut vahvaa asiakaskuntaa suurten kaupunkien kahviloissa
-    juustolan yrittäjät ovat taidokkaasti ottaneet some-kanavat haltuun markkinointiviestinnässä: tilan ja juustolan elämästä, sen arjen iloista ja murheista, kerrotaan avoimesti ja hyväntuulisella meiningillä ja hauskat lehmävideot luovat positiivista lähiruokafiilistä kaikille
-    yrittäjien aktiivinen läsnäolo somessa välittää lukijoille tietoa normaalista maalaiselämästä ja eläinten luonnollisesta käyttäytymisestä, ruokavalioista ja paljosta muusta, josta nykyajan ihmiset ovat pahasti vieraantuneet eli lähiruokaviestintää parhaimmasta päästä
-    kiteytetysti: eläimistä, pelloista ja ilmastosta huolehtiva positiivinen uudistaja

Heikkilän tila on ensimmäinen maatila, joka on saanut Lähiruokateko –palkinnon. On ollut hienoa seurata, miten yhä useampi maatila on lähtenyt jatkojalostamaan tuotteitaan ja ottanut aktiivisen roolin ruokaketjussa muun muassa omien myyntikanavien kautta, näin myös tämän vuoden voittaja. Heikkilän tilan yrittäjät ovat myös vahvasti mukana sosiaalisen median eri kanavissa, ja kertovat maatilan ja juustolan arjesta mukavalla, realistisella otteella. Tästä voivat muutkin maatilat ottaa oppia!

Tänä vuonna kilpailuun tuli lähes 130 ehdotusta kaikkiaan 47 eri ehdokkaasta kattaen monipuolisesti lähiruokasektorin koko kirjon. Tänä vuonna huomionarvoista on maatilojen suuri määrä ehdokkaiden joukossa. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että maatilat ovat brändänneet yhä paremmin omaa työtään, kehittäneet tuotteitaan, laajentaneet suoramyyntiä ja saaneet tuotteitaan muidenkin jakelukanavien valikoimiin. Ehdokkaiden joukossa oli tällä kertaa lukuisten pienten jalostajien lisäksi valtakunnallisesti toimivia isoja yrityksiä, jotka ovat lähteneet prifiloitumaan myös alueellisten tuotteiden kautta. Lähiruokamyymälöiden lisäksi myös isompia vähittäistavarakauppoja oli ehdotettu ja on ilo huomata, miten kauppiaat nostavat lähiruokaa esiin omissa myymälöissään. Ehdokkaissa oli mukana myös erilaisia hankkeita, tapahtumia, ravintoloita, julkaisuja jne. Jokainen omalla tavallaan olisi varmaan palkinnonarvoinen, mutta tämän vuoden voittaja oli selvä, ja palkintoraati oli - jälleen - yksimielinen esityksessään.

Onnea voittajalle! 

Kuva: Risto Wuolle/Messukeskus

Vuoden Lähiruokateko –palkinnosta:
Palkinnon syntysanat lausuttiin oikeastaan samoihin aikoihin, kun Helsingin messukeskukseen lanseerattiin uusi messukonsepti Lähiruoka ja luomu -messut. Palkinnon avulla halutaan nostaa lähiruoan ja sen tekijöiden ja toimijoiden arvostusta, ja samalla tehdä lähiruoka näkyväksi ja tunnetuksi. Palkinnon kriteereitä palkinnonsaajalle ovat:

• voi olla yksityinen henkilö, yritys tai yhteisö
• on elintarvikkeiden raaka-aine- tai tuotevalinnoillaan vaikuttanut kestävän kehityksen mukaisen toiminnan toteutumiseen ja/tai
• on elintarvikkeiden hankintaratkaisuillaan tukenut alueellista työllisyyttä ja/tai
• on ruokalistan suunnittelussa mahdollistanut lähiruoan käytön ja kertoo raaka-aineista myös asiakkaille ja/tai
• on kehittänyt merkittävästi lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin perustuvaa tuotevalikoimaansa tai luonut uudenlaisia markkinointikanavia lähiruokatuotteilleen ja/tai
• on sanoillaan tai toiminnallaan merkittävästi tiedottanut lähiruoan merkityksistä
• palkitun toiminta tai toimintamalli on mahdollista ottaa käyttöön muuallakin

Kts. messukeskuksen tiedote vuoden 2019 voittajasta tästä.

teksti: Kirsi Viljanen

Ruuat ja juomat Kalevalassa

Tänään liput ovat liehuneet Kalevalan päivän ja suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi. Samalla on syytä nostaa hattua suomalaiselle ruokakulttuurille ja sen juurevuudelle!

Töistä kotiin matkatessa aloin miettiä Kalevalaa ruoka- ja juomanäkökulmasta ja miten Kalevalassa nämä teemat ovat esillä. Kiitos Suomen kirjallisuuden seuralle: sen nettisivuilla runot on jaoteltu selkeästi ja niitä pystyi helposti selailemaan ja etsimään ruokaan ja juomaan liittyviä säkeitä. Ruoka onkin esillä monissa Kalevalan kohokohdissa pitkin suurta kertomusta. Ja kalevalainen ruokahan on toki lähiruokaa: itse pyydettyä tai kasvatettua...     

Kalevalan toinen laulu kertoo elämän leviämisestä maapallolle ja luontomme synnystä. Luonnonantimet eivät kuitenkaan pitkään riittäneet, vaan Kalevala kuvaa myös maanviljelyn aloittamista ja miten ruokaa on osattava tuottaa itse.

Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle; ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi. Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta … Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan; vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen… Tirskuipa tiainen puusta: "Eipä nouse Osmon ohra, ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta, ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta."  

Muun muassa Ainoa valmisteltiin kohtaamaan tuleva sulhasensa ja avioliittonsa lukuisten muiden ohjeiden lisäksi ruuan avulla. Nykypäivän ravitsemussuosituksista ei silloin vielä ollut tietoakaan…

Syö vuosi suloa voita: tulet muita vuolahampi; toinen syö sianlihoa: tulet muita sirkeämpi; kolmas kuorekokkaroita: tulet muita kaunihimpi.

Pohjolan emäntä kestitsi Väinämöistä pelastettuaan hänet Pohjolan rannoilta: Elä itke, Väinämöinen, uikuta, uvantolainen! Hyvä tääll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi, syöä lohta luotaselta, sivulta sianlihoa.

Kalevalan yksi kohokohdista on kuvaus Pohjolan hääpidoista ja niihin valmistautumisesta. Ennen häitä morsianta ohjeistetaan, miten hänen tulee uudessa kodissa käyttäytyä. Ruusta ohjeissa on vähän, leivonnasta ja oluen panosta enemmänkin. 

Nähnet lapsen lattialla, jos kohta kälynki lapsi: nosta lapsi lautsaselle, pese silmät, pää silitä, anna leipeä kätehen, vuole voita leivän päälle! Kun ei leipeä talossa, anna lastunen kätehen! … Seulo jauhot siepottele, kanna kannella tupahan! Leivo leivät leppeästi, vastoa ani visusti, jottei paikoin jauhot jäisi, toisin selkeät seokset! … Keitä ohraiset oluet, makujuomat maltahiset yhen ohrasen jyvästä, puolen puun on poltakselta! Kun sa ohria imellät, ma'ustelet maltahia, elä koukulla kohenna, kärryksellä käännyttele: aina kourilla kohenna, kämmenillä käännyttele!

Kalevalan 20. laulu kuvaa hääpitojen valmisteluja. Siinä kuvataan muun muassa härän kasvattamista pitoja varten. Valtavaa eläintä ei noin vain tapettukaan, vaan lahtaus kesti kauan ja vaati veronsa. Mutta teuraslihaa jäi silti kyllin ruokkimaan hääväki.

Kasvoi härkä Karjalassa, sonni Suomessa lihosi; ei ollut suuri eikä pieni, olihan oikea vasikka! Hämehessä häntä häilyi, pää keikkui Kemijoella; sata syltä sarvet pitkät, puoltatoista turpa paksu. Viikon kärppä kääntelihe yhen kytkyen sijalla; päivän lenti pääskyläinen härän sarvien väliä, hätäisesti päähän pääsi keskenä levähtämättä. Kuun juoksi kesäorava häpähältä hännän päähän eikä päähän pääsnytkänä, ensi kuussa ennättänyt … Saiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi: sata saavia lihoa, sata syltä makkarata, verta seitsemän venettä, kuuta kuusi tynnyriä noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syöminkihin.

Samassa laulussa kerrotaan todella laveasti oluen synnystä ja merkityksestä juhliin. Ohessa yksi säkeistöistä.

 

Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä, seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan; niin pani pa’an tulelle, laittoi keiton kiehumahan. Keitti ohraista olutta kerkeän kesäisen päivän nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen, puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sisähän.

Varsinaiset hääpitojen tarjoomukset kuitataan lopulta aika lyhyesti. 

Siitä Pohjolan emäntä syötti, juotti vierahia, syötti suin sulassa voissa, kourin kuorekokkaroissa noita kutsuvierahia, vävyänsä liiatenki. Olipa lohta luotasilla, sivulla sianlihoa, kupit kukkuraisillansa, va'it varpelaitehilla syöä kutsuvierahien ja vävysen liiatenki. Sanoi Pohjolan emäntä: "Oi sie piika pikkarainen! Tuop' on tuopilla olutta, kanna kaksikorvaisella noille kutsuvierahille, vävylleni liiatenki!"

Pidot kuitenkin jatkuivat nuoren parin siirtyessä Pohjolasta Kalevalaan, jossa pöytään katettiin parhaimmat astiat ja tarjoomukset. 

Siitä joukko juotettihin, syötettihin, juotettihin liioilla lihamuruilla, kaunihilla kakkaroilla, olu'illa ohraisilla, viertehillä vehnäisillä. Olipa kystä kyllin syöä, kyllin syöä, kyllin juoa punaisissa purtiloissa, kaunoisissa kaukaloissa: pirotella piirahia, murotella voimuruja, sirotella siikasia, lohkota lohikaloja veitsellä hope'isella, kuraksella kultaisella. Olut juoksi ostamatoin, mesi markoin maksamatoin, oluoinen orren päästä, sima vaarnojen sisästä, olut huulten huuhtimeksi, mesi mielten kääntimeksi.

Kalevalan loppupuolella vietetään Väinämöisen johdolla karhupeijaisia. Suurta saalista arvostettiin ja pöytä oli katettu koreasti. Ruokaan käytettiin myös harvinaista suolaa, jonka reittiä kuvataan usean säkeen verran.

Siitä vanha Väinämöinen otatti otsolta turkin, pani aitan parven päähän; lihat liitti kattilahan, kuparihin kullattuhun, vaskipohjahan patahan. Jo oli pa'at tulella, vaskilaiat valkealla, täpittynä, täytettynä liioilla lihamuruilla; suolat saatettu sekahan, jotk' oli tuotu tuonnempata, saatu suolat Saksanmaalta, Vienan pääliltä vesiltä, souttu Suolasalmen kautta, laivan päältä laskettuna. Kun oli keitto keitettynä, saatu kattilat tulelta, jopa saalis saatettihin, käpylintu käytettihin päähän pitkän pintapöyän kultaisihin kuppiloihin simoa sirettämähän, olosia ottamahan. Petäjäst' oli pöytä tehty, va'it vaskesta valettu, lusikkaiset hopeasta, veitset kullasta kuvattu. Kupit kaikki kukkusilla, va'it varpelaitasilla metsän mieliantehia, salon kullan saalihia.

Hyvää Kalevalan päivää kaikille!

Tekstin poimi ja täydensi sekä kuva: Kirsi Viljanen

Lähiruoka selvityshenkilö Karhisen keinolistalla

Kuva: Anna Salminen/MMM

Viime viikolla selvityshenkilö, vuorineuvos Reijo Karhinen luovutti raporttinsa hallitukselle. Selvitystyö käynnistyi kesällä 2018, kun pääministeri Sipilä ja maa- ja metsätalousministeri Leppä kutsuivat Karhisen pohtimaan keinoja maatalouden kannattavuuskriisiin, ja millä markkinaehtoisesti tilojen tulotasoa voidaan nostaa 500 miljoonalla eurolla.

Selvitystyötä Karhinen pohjusti useilla työpajoilla, alueellisilla tapaamisilla, eri sidosryhmien tapaamisilla, jalkautumalla maatiloille ja yrityksiin erilaisten taustamateriaalien lisäksi. Iso osa valmistelutyötä oli myös Fountain Parkin toteuttama kaksivaiheinen verkkokeskustelu, jossa oli huikeat yli 6000 osallistujaa, näistä puolet olivat maataloustuottajia.

Ruokaketjuun uusia tuulia puhallettiin Karhisen johdolla Out-off-the-box -työpajassa.

Raportissa on kymmeniä ehdotuksia koko ruokajärjestelmän muuttamiseksi. Tässä mainitsen vain lähiruokaan liittyvät kohdat. Karhinen nostaa raportissaan esiin tarvittavan muutoksen tuotantolähtöisyydestä kuluttaja- ja kysyntälähtöisyyteen. Karhisen mukaan lähiruoaan kohdistuva kiinnostus on sellaisenaan luonteva ratkaisu erikoistumisen kautta parempaa kannattavuutta hakeville tiloille. Verkkokeskustelun perusteella kuluttajat näkivät lähiruuan tarjonnan kasvattamisen olevan keskeinen keino lisätä kotimaisen ruuan ostamista. Karhinen perää lähiruuan korostamista mahdollisimman suurella äänenpainolla tuottajilla ollen päävastuun. Kaupan tulisi kehittää verkkokauppaa ja valikoimiaan ja julkisen sektorin tulisi toimia esimerkkinä ja ohjata hankintojaan tukemaan lähiruokaa.Yhteistyö on yksi raportin punaisista langoista, ja yhteistyötä Karhinen vaatii myös tuottajilta riittävien volyymien varmistamiseksi pärjätäkseen julkisissa tarjouskilpailuissa. Julkisiin hankintoihin liittyen kuten ylipäätään lähiruokamarkkinoiden vauhdittamiseksi Karhinen toivoo tuottajaorganisaatioiden perustamista. Tässä pallo jää tuottajille.

Karhinen toteaa - lähiruokaohjelman ja siitä tehdyn ulkopuolisen arvioinnin tavoin - uusien yritysten perustamisen ja jalostusasteen nousun olevan lähiruokasektorin keskeisin kehittämiskohde.

Lähiruokaan liittyvät ehdotukset:

*Paikallisesti tuotetun lähiruuan pääsyä kuluttajien ostoskoriin tulee edistää tuotannon jalostusastetta ja -arvoa nostamalla. Tässä auttaisi vahvempi alueellinen yhteistyö eri tuottajien, jalostajien ja pakkaajien välillä. Uusia – myös innovatiivisia – toimintatapoja tulee kehittää, samoin vahvistaa viestiä kuluttajien suuntaan, jolloin kysyntä ja tarjonta voivat kohdata. Tuottajaorganisaatiot ovat yksi hyvä, mutta toistaiseksi vähän käytetty ratkaisumalli myös lähiruuan
markkinointiyhteistyön parantamiseen.
*Lähiruuan saatavuuteen ja sen myötä sektorin kasvuun vaikuttaa merkittävästi se, miten toisaalta suoramyyntiä tiloilta, ja toisaalta verkkokauppaa voidaan kasvattaa. Näiden molempien kanavien kehittämiseen on panostettava. Tarvitaan laajan joukon yhteistyötä, uuden teknologian hyödyntämistä, uusien yhtenäisten toimintamallien rakentamista, neuvonnan aktiivista ja ennakkoluulotonta otetta sekä myös viranomaisten sitoutumista, erityisesti suoramyynnin tunnistamiseen yhtenä merkittävänä osana tilakohtaisen kannattavuuden parantamista. Sama
paine ja uusien ratkaisumallien löytäminen kohdistuu myös uusien logistiikkaratkaisujen kehittämiseen.
*Kotimaisen ruuan tarjontaan kauppa voi vaikuttaa kuluttajien mielestä merkittävästi tuotteiden esillepanolla, selkein tuote- ja alkuperäismerkinnöin. Vastuullisuuttaan korostavan kaupan
tulisikin alkaa kilpailla selvästi nykyistä enemmän myös siitä, kenellä on selkeimmät ja positiivisinta huomiota herättävät hyllyosiot ainoastaan suomalaisille ruokatuotteille.
*Suomalaisen alkutuottajan näkökulmasta olisi myös oikeudenmukaista ja tasavertaista, että kaupassa tarjolla olevat ruokatuotteet, jotka eivät vastaa samoja suomalaiselle ruuantuotannolle asetettuja vaatimuksia, olisivat selkeämmin kuluttajien toimesta todettavissa.
*Luomutuotteilla on kysyntää enemmän kuin tarjontaa. Suomen luomumarkkinan arvo on ProLuomun mukaan noin 310 miljoonaa euroa, ja sen arvioidaan olevan kasvatettavissa 2–3-kertaiseksi lähivuosina. Luomun vastatessa kuluttajien haluun edistää luonnon elinvoimaisuutta ja eläinten hyvinvointia ruuantuotannossa sekä kysynnän ollessa tarjontaa suurempaa, on perusteltua, että luomuun siirtymistä tuetaan jatkossakin. Luomun vahvalle esilläpidolle julkisissa hankinnoissa
ja suomalaisen ruokaviennin kärjessä löytyy vahva peruste. Luomun keskeinen ongelma on pienuus. Pienet volyymit aiheuttavat tehottomuutta, nostavat hintoja ja pienuus heijastuu myös alan yleiseen arvostukseen. Luomuala tarvitsee investointeja kasvuloikkaan sekä politiikan pitkäjänteisyyttä.
*Ehdotan, että tuottajien ja muiden julkiselle sektorille ruokaa toimittavien on lisättävä keskinäistä yhteistyötään, parannettava osaamistaan niin myynnistä kuin voimassa olevasta normipohjasta sekä toimittava enemmän kysyntälähtöisesti. Tiivistyvä yhteistyö on välttämättömyys, jotta volyymiltaan suurempiinkin tarjouspyyntöihin voidaan vastata. Erityisesti alueellisten lähiruokayrittäjien on muodostettava toimivia isompia yhteistyömalleja ja hyödynnettävä mm. tuottajaorganisaatiomallin tarjoamat mahdollisuudet merkittävästi nykyistä laajemmin. Yhteistyön tarvetta kasvattaa edelleen maakuntauudistus ja sen myötä kokoaan kasvattavat hankintayksiköt. Tuottajien vastuulla on tunnistaa julkisia hankintoja suorittavien toivomukset ja olla valmiita toimimaan hyvinkin kysyntälähtöisesti.

_____________________

Paljon tuttuja asioita, joiden eteen on vuosia tehty töitä. Ja joita myös lähiruokaohjelmassa on toimenpiteinä kirjattu. Mutta paljon pitää vielä tehdä, jotta lähiruoka on kuluttajien saatavilla, helposti ja monikanavaisesti. Myös lähiruuan tunnettavuuden ja tunnistettavuuden eteen tulee tehdä töitä, tämä tuli esiin myös Suomi syö 2018 -tutkimuksessa ja lähiruokaohjelman arvioinnissa. Onko erillinen lähiruokamerkki ratkaisu? Vai onko "kevyempiä" keinoja kuten kauppiaiden vastuulla oleva lähiruuan selkeät hylly- ym. merkinnät kaupoissa, tuottajien itsensä toteuttamat tuote-esittelyt kaupoissa, ruokaan käytettyjen isojen mainosrahojen käyttö myös lähiruuan mainontaan, tuottajien aktiivisempi ote mainontaan ja markkinoiden hallintaan jne?

Tiedote raportista.
Videotallenne raportin luovutustilaisuudesta.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen ellei toisin mainita