Vanhemmat ja koulu ruokakasvattajina

Kesä kääntyy pikkuhiljaa kohti koulujen alkua. Nyt on hyvä hetki pohtia, miten koulun ja vanhempien välistä yhteistyötä voi kehittää ja toteuttaa tulevana lukuvuonna - myös ruokanäkökulmasta. Toivottavasti tämä oma pieni esimerkkini voisi toimia kimmokkeena, innoittajana ja mallina muillekin kouluille ja vanhemmille.

Toimin oman lapseni koulun vanhempaintoimikunnassa. Muutama vuosi sitten havahduimme siihen, että vaikka asumme keskellä vehreää maaseutua maatilojen läheisyydessä, eivät lapsemme tiedä alkutuotannosta ja ruoan juurista enää juurikaan mitään. Me vanhempina päätimme tehdä asialle jotain ja kysyimme alakoulultamme lupaa järjestää koulun alueella ns. alkutuotantopäivä. Saimme vapaat kädet ideoida ja toteuttaa päivä. Joukossamme on aktiiviviljelijöitä, joten aika helposti saimme kasaan mielenkiintoisen kattauksen siitä, mitä kunnassamme alkutuotantosektorilla tapahtuu.

Esite- ja korttiaineistoa saimme MTK:lta. Täältä meiltä töistä kiikutin viljaan liittyviä aineistoja, sillä meillä oli käynnissä samaan aikaan juuri sopivasti kauraan liittyvä kampanja. Toimme kotoamme kaikenlaista maatalouteen liittyvää rekvisiittaa, tulostimme seinille kuvia eri eläimistä ja kasveista, yläkoulun kotitalousluokasta saimme lainaksi lihanleikkuujulisteita ja maatalousoppilaitokselta "vasikan" ja "utareet". Materiaalit kokosimme teemoittain: viljat, puutarhakasvit, luonnontuotteet, erikoiskasvit, lampaat, maitotilan elämää, siat jne. Teemat kokosimme leikkimieliseksi radaksi, jota oppilaat kävivät läpi täyttäen samalla pisteisiin piilotettujen vihjeiden mukaan maatalousaiheista ristikkoa. Kutsuimme päivään myös naapurikiinteistön eskarilaiset. Otimme aktiivisesti yhteyttä lehdistöön ja saimmekin paikallislehden lisäksi paikalle tulemaan kahden naapurikaupungin seutulehtien toimittajat, samoin Maaseudun Tulevaisuus -lehden. Useiden teemapäivästä julkaistujen artikkeleiden avulla saimme toivottavasti innostettua muitakin kouluja suunnittelemaan omia päiviään.

Tässä kuvakerrontaa siitä, mitä päivän aikana koululla tapahtui.
 

Oppilaat saivat arvuutella isomman kurpitsan painoa, sen siirtämiseen tarvittiin kahden äidin voimat..

Lammaspisteellä oli esillä kuvia erirotuisista lampaista ja lampaiden lypsyasemasta. Lammastilayrittäjä Noora Tuominen yhdessä miehensä Amin kanssa esittelivät lampaan villan kehräystä ja lampaasta saatavia tuotteita.

Oppilaat saivat äänestää hassuinta perunaa, ja monenmoisia malleja sitä maasta olikin noussut!

 

Puutarhan satoa ja niistä tehtyjä säilykkeitä

 

Viljapisteeseen oli koottu erilaisia viljoja, palko- ja öljykasveja. Oppilaista suurin osa ei ollut koskaan maistanut viljanjyviä ja niitä popsittiinkin innokkaasti. Jokainen sai käsimyllyillä tehdä myös hiutaleita ja jauhoja, jotka sai kotiin pienessä pussissa sämpyläreseptin kera.

Kunnassamme testikasvatettiin kvinoaa ensimmäisenä Suomessa, tuolloin sille ei vielä ollut vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Esillä oli myös paikkakunnallamme viljeltyä kuminaa, soija- ja härkäpapua sekä valkolupiinia. Maissin koko hämmästytti.

Päivän suurimmaksi hitiksi muodostui lypsämisen harjoittelu. Maitotilayrittäjä Johanna Selenius opetti, miten utareet ensin puhdistetaan ja miten käsinlypsy tapahtuu. Hän oli tuonut paikalle myös lypsytilan arkeen kuuluvia tavaroita, koonnut näytöllä pyörivän tietoiskun ja tehnyt tuoreesta ternimaidosta uunijuuston. Seleniuksen tilalla juuri syntyneestä vasikasta tuli koulun oma kummivasikka, josta Johanna välittää kuvia ja kuulumisia aika ajoin oppilaille. Alkutuotantopäivässä oppilailta kerättiin vasikalle nimiehdotuksia.

Elävien rapujen näkeminen oli monelle uusi kokemus

Eskarilaiset vastailivat innokkaasti maatilan elämään liittyviin kysymyksiin

Salissa oli myös taukopaikka, jossa oppilaat saivat lukea maatalousaiheisia lastenkirjoa, tai ihan vain pötköttää jumppamatoilla

Ulkona oli esillä erilaisia maatalouskoneita, ja isännät saivat tunti toisensa perään kertoa niiden tekniikasta innokkaille kuuntelijoille

Päivä oli kertakaikkisen onnistunut ja rehtori ja opettajat antoivat siitä kiitosta vielä pari vuotta sen jälkeenkin. Itse haluan kiittää koulun henkilökuntaa siitä, että me vanhempina saimme tämän mahdollisuuden. Paras kiitos päivästä oli mielestäni oppilaiden suhtautuminen. Alun perin ajatukseni oli, että kukin luokka olisi vuorollaan tilassa noin tunnin, mutta loppujen lopuksi kaikki luokat olivat siellä käytännössä koko perjantaisen päivän. Oppilaat olivat aidosti innoissaan, todella kiinnostuneita ja kyselivät paljon. Kuvaavaa oli, että koulutaksin kuljettaja joutui hakemaan kuutosluokkalaisia poikia tapahtumapaikkana toimineesta liikuntasalista viikonlopun viettoon - millään eivät olisi halunneet vielä lähteä kotiin!

Tärkeintä on muistaa, että kaiken on tapahduttava koulun ehdoin. Henkilökunnan kanssa on sovittava asiat ja aikataulutukset hyvissä ajoin, selvitettävä vakuutukset ym. Ja varauduttava muutoksiin. Koulullemme piti tulla myös esimerkiksi puimuri, mutta yllätyksellisten yöpakkasten mukanaan tuoma musta jää tien pinnassa ei houkutellut lähteä puimurin kanssa paikalle liukastelemaan.

Kannustan kaikkia, joilla tähän on mahdollisuus, toteuttamaan yhteistyössä koulujen kanssa erilaisia teemapäiviä ja kertomaan omasta työstään. Sen kummempia pedagogisia taitoja ei tässä tarvita, riittää kunhan on iloinen ja avoin mieli lasten kysymyksille!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Lähiruokaohjelman väliarvioinnin ruusut ja risut

Lähiruokaohjelman parin vuoden taipaleen jälkeen pohdimme täällä ministeriössä, että olisi hyvä saada ulkopuolista näkemystä siitä, ollaanko ohjelman toteuttamisessa oikeilla raiteilla ja arvioita tehtyjen toimien tuloksekkuudesta. Maa- ja metsätalousministeriö käynnistikin alkuvuodesta ulkopuolisen arvioinnin tekijänään paljon alue- ja maaseutukehittämistä sekä ruokaketjua arvioinut TK-Eval. Arviointi valmistui 19.5.15 ja julkaistiin nyt alkuviikosta.

Arviointi nosti esiin ohjelman vahvuuksia ja kehitettäviä kohteita. Lähiruokaohjelman tavoitteiden todettiin olevan edelleenkin hyvin ajankohtaisia ja osuvia lähiruokasektorin kehittämiseen eikä ohjelman sisältöön kaivattu muutoksia. Ohjelman tavoitteita myös kiiteltiin siitä, että ne antavat selkänojaa omassa maakunnassa tehtävään työhön.

Ohjelmalla todettiin olevan arvoa ”an sich”. Ohjelman kautta valtiovalta on osoittanut lähiruokasektorin tärkeyden, mikä antaa linjauksia hyödynnettäväksi koko maassa. Lähiruoka-määritelmän sisällyttämistä ohjelmaan kiiteltiin.

Ohjelman toiminnan suunnittelun todettiin olleen laajaa ja sidosryhmät ovat voineet vaikuttaa siihen. Ohjelma ja sen työmuodot ovat suhteellisen tunnettuja lukuun ottamatta poliittista vaikuttamista ja kansainvälisille verkostoille suunnattua ohjelmasta tiedottamista. Eniten tunnettuja ja hyödynnettyjä työmuotoja olivat ohjelmasta rahoitetut hankkeet. Mielestäni tämä on loistava signaali siitä, että hankkeissamme tuotetuista materiaaleista kuten oppaat ja työkirjat on ollut aidosti hyötyä alan toimijoille.

Toimenpiteiden todettiin olevan riittävän konkreettisia ja pääosin hyvin eteenpäin vietyjä. Eniten työtä todettiin olevan tavoitteessa saada lisää lähiruokaa kuntien elintarvikehankintoihin. Lisäksi tuotannon monipuolistamiseen, valikoimien kasvuun ja jalostusarvon nostoon liittyvä tavoite koettiin (ehkä liiankin) laajaksi, ja että siinä riittää töitä meille kaikille. Myös elintarvikelainsäädännön purkuun ja joustoihin tulee kiinnittää jatkuvaa huomioita ja laittaa paukkuja pykälistä ja niiden tulkinnoista tiedottamiseen ja kouluttamiseen niin yrittäjille kuin elintarvikealan valvojille. Lisää toimenpiteitä kaivattiin alkutuotannon kannattavuuden parantamiseen erityisesti suoramyyntiin liittyen.

Lähiruokaohjelma oli suhteellisen tunnettu toimijoiden keskuudessa. Eniten tietoa oli saatu suoraan minulta, ja sitä myös toivottiin jatkossa. Onneksi arvioijat olivat armollisia ja tietävät ettei yksi ihminen pysty repeämään moneen… He ehdottivatkin, että jatkossa tiedottamisen pitäisi tapahtua välineillä, joilla on mahdollista saavuttaa isompi kohdejoukko kerralla. Tästä huolimatta olen edelleen käytettävissä seminaareissanne ja muissa tilaisuuksissa, jos vain kutsu käy!

Arviointi nosti esiin myös huomion, että sidosryhmät eivät ole tarpeeksi tehokkaasti levittäneet omissa organisaatioissaan ja verkostoissaan tietoa Lähiruokaohjelmasta. Heitänkin teille kaikille palloa: viekää viestiä eteenpäin!!

Soraääniäkin toki - ja onneksi - kuului. Vastaajissa on ollut pari sellaista, jotka näkevät lähiruoan olevan elintarvikesektorin marginaalissa ja kyseenalaistavat koko lähiruokatoiminnan edistämisen. He myös halusivat lähiruokamääritelmän muuttamista siten, että sillä tarkoitettaisiin kaikkea suomalaista ruokaa ohjelman rajoitetumman määritelmän sijaan.

Eri vastauksia tulkitessaan arvioija on mielestäni hienosti todennut: ”Näyttääkin siltä, että lähiruoka otetaan vakavasti ja lähiruokasektori on vakiinnuttamassa paikkansa suomalaisessa ruokajärjestelmässä. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita tähän muutokseen ja toisaalta voivat nähdä muutoksen uhkana edustamansa tahon tämänhetkiselle asemalle elintarvikesektorilla”. Niinpä!

Lähiruokaohjelman jatko uudella hallituskaudella sai vastaajilta vankkumattoman tuen. Ja ilokseni näin tapahtuikin ja lähiruoka- ja luomuohjelmien jatko on uuteen hallitusohjelmaan kirjoitettu selkeästi mukaan. Hallitukselle kiitos siitä!

Vaikka kyse oli nimenomaan ohjelman arvioinnista, jännitti minua henkilökohtaisestikin, miten omaa työpanostani ohjelman koordinaattorina käsiteltäisiin. Arvioinnin luettuani en voi olla kuin nöyrän kiitollinen siitä, miten työpanos on huomioitu alueilla ja mitä hyötyä siitä on isolle osaa toimijoita ollut. Arvioinnissa todettiin ohjelman toteuttamisen henkilöityvän pitkälti minuun, mutta vetoan: ohjelma tarvitsee meitä joka ikistä tällä sektorilla toimivaa. Tehdään ohjelmasta meidän kaikkien yhteinen juttu!!

Väliarviointi on luettavissa osoitteessa: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/lahiruoka.html

Arvioinnista tehty Luonnonvarat-uutinen: http://www.luonnonvarat.fi/aiheet/ruoka/lahiruokaohjelma-ei-ole-vain-hetken-trendi-ilmio

Teksti ja kuva: Kirsi Viljanen

Ruokamatkailulle potkua kilpailulla

Perinteinen Visit Finlandin matkailuseminaari järjestettiin 4.6.15 kooten Paasitornin tiloihin Helsingissä parisataa matkailualan toimijaa. Seminaarin alkuosa oli varattu alustuksille ja iltapäivä työryhmätyöskentelylle. Lähiruokaohjelmassa yksi kehittämisen kärjistä on ruokamatkailu, ja teema näkyi kautta linjan seminaarin alan asiantuntijoiden puheenvuoroissa.

Tilaisuuden avannut FinPron johtaja Markus Suomi kertoi FinPron ja Matkailun edistämiskeskuksen/VisitFinland yhdistämisen vaikutuksista. Organisaatiouudistuksessa on kummankin toimintojen osalta pystytty turvaamaan asiakkaille jatkuvuutta, mutta ennen kaikkea on saatu aikaan synergiaetujen mukanaan tuomia tehokkaampia palvelukokonaisuuksia.

VisitFinlandin (jatkossa VF) johtaja Jaakko Lehtonen toi esiin matkailun tilannekuvan. Matkailijatilastojen mukaan Venäjä on edelleen suurin, vaikka matkailijoiden määrä sieltä onkin laskenut. VF tulee karsimaan jonkin verran satsauksiaan Venäjällä ja suuntaa niitä Saksaan. Viime vuosi oli ennätysvuosi kansainvälisten kongressien järjestämisessä: Suomessa oli kaikkiaan 708 kansainvälistä kongressia ja niissä lähes 80 000 osallistujaa. Kyse on siis merkittävästä palvelutuotteesta.

Lehtonen toi myös esiin FinPron ja matkailun edistämistoiminnan yhdistämisen hyötyjä. FinPron vientikeskuksia on nyt koulutettu siihen, että lähettäisivät ns. kongressiliidejä Helsinkiin tutustumaan sen tarjoamiin palveluihin. VF:n ja FinPron samankaltaisia mediatoimittajien ym. matkoja Suomeen kannattaa myös yhdistää. Lehtonen korosti, että ruokamatkailustrategian, FoodFromFinland -elintarvikkeiden vientiohjelman, Hyvinvointimatkailu -ohjelman (Finrelax®) ja Finland care -ohjelman välille pitää syntyä aitoa yhteistyötä. -Puutarhaa ei voi leikata koko ajan vaan sitä on myös kasteltava ja lannoitettava, mutta myös kitkettävä turhia rönsyjä, vertasi Lehtonen esitettyjen budjettileikkausten vaikutuksia matkailuun. Lehtonen toi esiin myös tulevan Suomi100 -juhlavuoden, mikä sinänsä ei matkailullisesti ole merkittävä ellei siihen keksitä hyviä, vetovoimaisia tapahtumia. Ruoka osana matkailutuotetta nousi erityisesti esiin Lehtosen puheessa.

Kristiina Hietasaari (VF) kertoi uusista VF:n valmistelemista ja koordinoimista teemapohjaisista kärkihankekokonaisuuksista: Merellinen saaristo, Stopover Finland ja Finrelax®, jotka ovat juuri käynnistyneet. Kaikissa toimissa otetaan laadukas suomalainen ruoka ja lähiruoka vahvasti huomioon. Kesämatkailussa Suomi on jäämässä muiden maiden jalkoihin ja Merellinen Saaristo -teeman kautta yritetään kuroa kuilua umpeen. Upea saaristomme luo ainutlaatuisia mahdollisuuksia, mutta tuotteet pitää olla kunnossa ja niitä rakentaa systemaattisesti yhdessä. Tavoitteena on luoda 5-6 isompaa saaristokeskittymää, johon toimijat voivat kiinnittää omia aktiviteettejaan ns. saariston portit. Näille ollaan nyt luomassa kriteerejä. FinRelax®:sta odotetaan ympärivuotista tukijalkaa matkailuun, ja StopOver -ohjelmalla yritetään saada osa nykyisestä yli miljoonasta ns. koneenvaihtajasta jäämään Suomeen muutamaksi tunniksi tai päiväksi tuotteistettujen palvelujen ääreen. Mallia tähän haetaan muun muassa Islannista ja Singaporesta.

Seminaarin aamupäivä huipentui Suomen parhaan ruokamatkailutuotteen voittajan julkistamiseen. Palkinnon jakanut ministeri Olli Rehn korosti Suomen mahdollisuuksia nousta matkailun kärkimaaksi ohi Skandinavian, ja että ruoan merkitys on tässä suuri. Rehn piti tärkeänä, että myös FoodFromFinland -elintarvikkeiden vientiohjelman toiminnan kautta voidaan nostaa ulkomaisten matkailijoiden kiinnostusta Suomea kohtaan. Rehn toi esiin, että nyt satsattaisiin niihin palvelusektoreihin, joissa on kasvua paitsi tällä hetkellä mutta erityisesti tulevaisuudessa kuten matkailuun. Kasvu ei kuitenkaan ole itsestään selvyys ja Matkailun tiekartan visio on haastava, siihen hallitus on kuitenkin sitoutunut, Rehn mainitsi. Rehn totesi matkailun olevan sisäänkirjoitettu myös hallitusohjelmaan, jossa erillisenä nostona on virkistys- ja luontomatkailun vahvistaminen.

Ruokamatkailutuote -kilpailun arviointiraadin puheenjohtaja Nina Vesterinen (TEM) kertoi kilpailun tavoitteista ja arviointikriteereistä sekä kunkin palkitun osalta valintaperusteet, ne voit lukea tästä http://www.tem.fi/files/43256/hungry_for_finland_liite_.pdf

Voittajaksi valikoitui Majatalosta majataloon -retket. Lisäksi palkittiin kolme merkittävää ruokamatkailutekoa: Inari Menu/Tradition HotelKultahovi, Malmgårdin kartano ja Kamariherran Kalaasit Mustion Linnassa. Arviointiryhmä antoi kunniamaininnan Food Helsinki HEL YEAH -taskuesitteelle ja Turussa järjestettävälle Food & Fun ruokafestivaalille. Lue kilpailusta lisää tästä.

Ruokamatkailutuote -kilpailun tavoitteena oli rohkaista ruokaan ja matkailuun liittyviä verkostoja kehittämään uutta ruokamatkailu- tuotetarjontaa, joka perustuu paikallisuuteen; lisätä niiden matkailukohteiden tunnettuutta ja näkyvyyttä, jotka ovat luoneet uutta tarjontaa liittyen paikalliseen ruokakulttuuriin ja sen kestävään toimintaan; kannustaa yrityksiä verkostomaiseen yhteistyöhön sekä korostamaan paikallisuuden, perinteiden ja tarinoiden hyödyntämistä osana tuotetta ja markkinointiviestintää, osoittaa, että matkailu- ja elintarvikeyritysten yhteistyöllä luodaan lisää kilpailukykyä ja kasvattaa matkailun vetovoimaisuutta.

Ruokamatkailutuote -kilpailun kautta saimme hyviä eväitä nyt keväällä julkistetun, Lähiruokaohjelmasta rahoitetun, Ruokamatkailu -strategian jalkauttamiseen ja kehitettäviin kärkituotteisiin. Arviointiraadin jäsenen ominaisuudessa voin vain olla ylpeä, kuinka upeita, valmiita ruokamatkailutuotteita meillä jo on. Samoin meillä on paljon niitä tuotteita ja ideoita, joista pienellä hiomisella saadaan lisää tuotetarjontaa vaativille moderneille humanisteille, jotka ovat keskeisin VF:n määrittelemä matkailijoiden kohderyhmämme.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Ruokamatkailuun vauhtia kick offilla

Lähiruokaohjelman yksi keskeisimmistä tavoitteista on saada ruoka osaksi keskeisiä matkailustrategioita ja sitä myöden osaksi laadukasta matkailutuotetta. Osana tavoitetilan saavuttamista valmistui alkuvuodesta Suomen ensimmäinen ruokamatkailustrategia, työtä rahoitti MMM/Lähiruokaohjelma. Strategia jää kuitenkin vain paperiksi, ellei siitä tiedetä tai toimijat ota sitä omaksi työkalukseen. Strategian jalkauttamiseen ollaankin satsattu MMM/Ruokaketjun kehittämisen lähiruokaan korvamerkitystä määrärahasta rahoitettavalla hankkeella, jota koordinoi Haaga-Helian amk. Kaksivuotisen hankkeen näkyvä startti oli 26.5.15 Helsingissä pidetty kick off -tilaisuus, joka kokosi yhteen satakunta matkailu-, ruoka- ja kulttuuripuolen toimijaa eri puolilta Suomea.

”Olemme ottamassa harppausta ruokamatkailun kehittämisessä: Suomen ensimmäinen ruokamatkailustrategian vieminen käytäntöön. Suomalainen matkailutuote on timantti, joka vaatii hiomista kirkastuakseen entisestään. Nyt käymme hiomaan sitä yhdessä, mutta muistetaan, että särmät ovat timantissa tärkeitä”, avasi hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Reijo Martikainen (Mavi) tilaisuuden. Hän korosti strategian jatkotyössä laajaa yhteistyötä ja alueiden vahvuuksien hyödyntämistä.

Kansainvälisen videotervehdyksen toi Jaakko Sorsa, joka toimii keittiömestarina Hong Kongissa sen ainoassa pohjoismaisia makuja ja ruokakulttuuria esiintuovassa FINDS -ravintolassa. Sorsa korosti meillä olevan paljon tarjottavaa Kaukoidästä tuleville matkailijoille, jotka kokevat Suomen kiinnostavana ja eksoottisena maana. Kohderyhmä tulee kuitenkin tuntea, ja toimia sen edellyttämällä tavalla. Aasialaisia kiinnostavat nimenomaan ryhmämatkat, ja matkalla tulee saada helppoja kokemuksia ja elämyksiä. Jo suomalaisessa metsässä kävely ohjatusti on heille suuri elämys. Aasialaiset eivät niinkään kaipaa yksilöllistä tekemistä ts. itse kalastamisen sijaan kannattaa valita esimerkiksi ammattikalastusaluksen kannella kalateemaisen lounaan nauttiminen. Toimivan matkatuotteen ehdottomia edellytyksiä ovat sujuvat, aikatauluissa pysyvät kuljetukset ja kunnollinen tulkki. Sorsa korosti, että puhtaus ja ruokaturvallisuus ovat vahvoja valttejamme, joista kannattaa kertoa. Suomesta tarvittaisiin matkanjärjestäjille toimitettavaksi myös enemmän yleistä tietoa. Suomeen tultaessa on matkailijan voitava löytää kohteet mobiilisti.

Ruokamatkailustrategian tarkoituksena on tehdä ruoasta osa elämyksellistä ja ostettavaa matkailutuotetta, kertoivat strategian työstämisestä vastanneet Kristiina Havas ja Kristiina Adamsson. Strategiassa teemoina korostuvat paikallinen ruoka, puhtaus ja innovatiivisuus. Ne ovat koottu "Taste of place" (alueellinen ruokakulttuuri, suomalaisuus ja suomalainen elämäntapa maistuvat), "Pure Pleasure" (suomalainen puhdas ruoka tekee hyvää mielelle ja ruumiille) ja "Cool and creative from Finland" (kansainvälisesti tunnustetut ruokailmiöt) painopisteiden alle. Kristiinat peräsivät ”päräyttävien kokeilujen” rakentamista tyyliin ”Hungry Birds”, SAYmakkara-kampanjat ym. ja että rohkeasti tuodaan esiin Suomen pohjoisuutta, mystiikkaa, karheutta, outoutta ja rouheutta. Strategian jalkauttamiseen liittyvät mm. tuotekriteeristöjen, viestintäsuunnitelman ja työkalujen laadinta sekä alueelliset ruokamatkailu -työpajat, jotka käynnistyvät syksyllä 2015.

Strategian jalkauttamisen taustaksi Katri Tihilä on koostanut maakunnistamme alueprofiileita, joita hän esitteli tilaisuudessa. Alueprofiileihin on koottu alueen erityisominaisuuksia, joita viestinnässä kannattaa tuoda esiin, profiileissa on myös alueelle tyypillisiä ruokia.

Päivi Lappalainen (Turun kaupunki) pohti omassa puheenvuorossaan ”Taste of place” -tematiikkaa ja toi esiin esimerkkejä, miten teema näkyy Turussa. Turun linnahan toimi aikanaan ruokien ja ruokakulttuurin kehittymisen sisäänajurina Suomeen, nyt linnassa on jo vuosikymmeniä pidetty Juhana Herttuan renessanssijuhlia, joissa historia nivotaan hyvin tuotteistetuksi ruokamatkailutuotteeksi. Lappalainen myös haasti kuulijoita pohtimaan oman alueen erityisyyttä: onko oma käsitys alueen erityispiirteistä sama kuin asiakkaan? Tai mitä on ”aito” ja ”alkuperäinen” kenenkin mielestä? Lappalainen kehottikin kaikkia ”menemään asiakkaan nahkoihin” ja miettimään asioita nimenomaan asiakkaan näkökulmasta. Lappalainen nosti esiin myös kysymyksen paikallisuudesta ja ajasta: halutaanko asiakkaalle kertoa kuvaa jäädytetystä menneisyydestä vai eletäänkö nykyaikaa? Hän korosti myös paikallisten asukkaiden mukaanottoa matkailutuotteen kehittämisprosessiin - heidän pitää tietää, mitä heistä kerrotaan ulospäin ja miten heitä tuotteistetaan matkailijoille.

Annaleena Soult (FinPro) pohti teemaa ”Pure Pleasure” ja kertoi myös Food From Finland -elintarvikkeiden vientiohjelmasta. Soult korosti, että ruokamatkailun ja vientiohjelman välillä on tehtävä yhteistyötä. Suomea tulisi brändätä korkeatasoisena elintarvikevalmistajana, myös ruokamatkailua on hyödynnettävä viennissä. Suomen suurimmat vientimahdollisuudet ovat marjapohjaisissa tuotteissa, sienissä, (luomu-)kaurassa ja Aasian osalta sianlihassa. Suomella on vahvaa osaamista myös laktoosittomien ja funktionaalisten tuotteiden valmistajana, ja mahla pitäisi tuotteistaa terveystuotteena, Soult vinkkasi.

Strategian kolmas painopiste ”Cool and creative from Finland” sisältää mm. kansainvälisesti kiinnostavat ruokailmiöt. Helsingin ruokakulttuuristrategian vetäjä Timo Santala kertoi Ravintolapäivästä, joka lähti ruohonjuuritasolta yksittäisten henkilöiden taholta ilman mitään julkisia tukia, ja on nyt laajentunut yli 70 maahan. Santala peräsi kaikilta tahoilta konkreettisia sitoumuksia siitä, miten ne ovat mukana ruokamatkailun edistämisessä.

Terhi Hook (VisitFinland) taustoitti matkailun kehittämistä kertomalla VisitFinlandin matkailun kehittämisteemoista ja isoista matkailuun vaikuttavista trendeistä. Hän myös korosti, että hyvä ruoka kuuluu aina hyvään matkailutuotteeseen. Aitoutta, autenttisuutta halutaan edelleenkin, ja jakamistalous luo uusia trendejä matkailuunkin. Eatwithlocal.com on hyvä esimerkki edellä mainittujen trendien tuotteistamisesta. Hook toi terveisiä viime viikolla Milanoon suuntautuneelta markkinointimatkalta. Suomalainen ruoka ja design kiinnostavat italialaisia kovasti. Hän myös antoi vinkkejä onnistuneen matkatuotteen markkinointiin: matkanjärjestäjille pitää olla valmiiksi paketoitu myytävä tuote, matkatoimistoilla pitää olla saatavilla yleistä tietoa Suomesta ja asiakkaille pitää olla herätteellistä materiaalia. ”Visit a Finnish Home” -tuote kiinnostaisi asiakkaita kovasti, mutta se pitää olla turvallisesti matkanjärjestäjän kautta ostettavissa. Kiinalaiset asiakkaat kaipaavat hyvää asiakaspalvelua ja suomalaisille tyypillinen itsepalvelukulttuuri on heille vieras. Kiinalaiset käyttävä matkoillaan paljon rahaa ja esimerkiksi laadukkaisiin ruokatuliaisiin pitäisi satsata, koska ne ovat heille myös statuskysymys. Heille kannattaa myös tarjota yhdessä maisteltavia ruokia isojen yksittäisannosten sijaan.

Vaellusmatkailun osalta Hook kaipasi lounas- ja evästuotteiden kehittämistä. Ulkona syöminen on ehdoton elämys matkailijalle. Grillimakkarat, tikkupullat ja nuotiokahvi ovat loistavia tuotteita ja esimerkkejä suomalaisesta elämäntavasta, Hook toi esiin. Luonnossa ruokaillessa elintarvikkeiden turvallisuuteen ja hygieniaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, hän muistutti.

Myös Liisa Renfors (VisitFinland) korosti asiakaspalvelun merkitystä hyvinvointiin liittyvässä ruokamatkailutuotteessa. Kaikille matkailijoille suomalaiseen perinteeseen kuuluva seisova pöytä ei ole tuttu, ja heitä pitää ainakin opastaa, mitä pöydässä on saatavilla. Esteettisyys on tärkeä hyvän tuotteen elementti. Ruokaan kannattaa yhdistää kulttuuria ja miettiä, mennäänkö viestinnässä ravitsemis- vai ruokanautintonäkökulma edellä. Raaka-aineiden terveysvaikutuksia kannattaa korostaa, mutta gourmet-näkökulma (hyvin valmistettu ja pöytään asti tarjoiltu ruoka) on tärkein. Talvimatkailun osalta olisi kehitettävä terveellisempiä vaihtoehtoja rinteissä olevien perinteisten hampurilaispaikkojen sijaan.

Susanna Markkola (VisitFinland) valotti kulttuurimatkailun kantavia teemoja: tapahtumat, taiteen alat, kulttuuriperintö ja elämäntavat. Kulttuurimatkaan liittyy aina myös ruoka, jonka on tuettava kulttuurituotetta.

Ruokamatkailun kehittämiseen liittyy myös tuotekriteerien kehittäminen. Tilaisuudessa käynnistettiin keskustelu, minkä tyyppisiä kriteerejä ruokamatkailuun pitäisi laatia, ja pitääkö VisitFinlandin kehittämisohjelmiin (kulttuuri, kesäaktiviteetit, talvi, hyvinvointi) laatia erilliset ruokakriteerit. Tästä ajatuksia voit lähettää osoitteeseen: kristiina.havas(at)haaga-helia.fi. Samaan osoitteeseen voit myös ilmoittaa tietoja käynnissä/suunnitteilla olevasta ruokamatkailun hankkeesta ja muista toimenpiteistä sekä ilmoittaa halukkuus toimia alueellisen työpajan osatoteuttajana.

Tilaisuuden aineistot ja tilaisuuteen liittyviä bloggauksia löydät kootusti täältä.

Tilaisuuden tarjoilut kuvasivat hyvin ruokamatkailun henkeä: paikallisia, suomalaisia raaka-aineita

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen