Ruokahaastevuosi 2025

 

Vaikka olen aika innokas kokkaaja, kokkaan yleensä ihan tavallista kotiruokaa ja yleensä samoja tuttuja reseptejä. Vuodelle 2025 haastoin itseni tekemään vähintään kerran kuukaudessa jonkun sellaisen  ruuan, jota aiemmin en ole tehnyt. Kokkailuista otin kuvia ja postailin niitä satunnaisesti omiin some-kanaviini, kunnes joku kavereista ehdotti, että kokoaisin postauksista jonkun yhteenvedon. Eli alun perin tästä haasteesta ei pitänyt tulla blogia. Kuvatkin on otettu vanhalla kännykkäkameralla, joten yksi tämän blogin hasttageistä olkoon #paskatruokakuvat 😊

Tammikuussa sukelsin pärämätsien saloihin. Olen vuosien varrella kuullut niin paljon juttuja ja kehuja tästä Tampereen uudeksi kansallisruuaksi nousseesta piirakasta, että pakko oli itse niitä kokeilla. Reseptinä käytin hieman soveltaen toimittaja Markku Haapion blogissa ollutta reseptiä. Maustekurkkujen, vihersalaatin ja raejuuston kera pärämätsistä tuli kunnon lounas.

Meidän koko perheen suosikki on vorschmack, mutta olemme syöneet sitä vain kodin ulkopuolella erilaisissa tilaisuuksissa. Helmikuun tavoitteeksi laitoin vorschmackin teon. Netti on täynnä erilaisia reseptejä, ja itse päädyin käyttämään tätä Marttojen ohjetta. Soveltaen, totta kai - ystävältä saadusta peurasta valmistettuna tuli oikein makoisaa!

Helmikuun lopulla olin uuden äärellä. Poikamme oli elämänsä ensimmäistä kertaa madepilkillä ja heti tuli saalista. Onneksi internetissä on hyviä mateen nylkemisvideoita ja työkaluvajasta löytyi erilaisia pihteitä. Aikamoisen äheltämisen jälkeen nylkeminen lopulta onnistui! Reseptinä käytin Marttojen ohjetta ja tuli aivan uskomattoman hyvä keitto!

Västerbotten-piiras on tyypillinen ruotsalaisen rapujuhlapöydän piiras, mutta kun kyläkaupassamme ao. juusto oli poistotarjouksessa niin olihan se mukaan napattava. Siitä tuli erittäin maittava tarjottava maaliskuiseen syntymäpäiväpöytään.

Uunifetapasta nousi somehitiksi jo vuosia sitten, mutta itse en sitä aiemmin ollut tehnyt. Nimisuojattua fetajuustoa, oman kunnan kirsikkatomaatteja ja kotimaista valkosipulia sekä oman sadon chilirouhetta, nam!

Pääsiäisherkkuja odotellessa hauduttelin minestronekeittoa tällä Hellapoliisin ohjeella. Keitosta jätin pois koko perheemme inhokin varsisellerin, mutta makua hain lisää juuri pintaan nousseista vuohenputken aluista, joita laitoin kypsään keittoon pari kourallista.

Olen toki tehnyt erilaisia haukipihvejä, mutta reseptin mukaan tehtyä kuuluisaa hauki Wallenbergiä en koskaan. Kun äitienpäiväviikonloppuna perheemme nuorimies kiikutti kotiin komean hauen, päätin testata näitä klassikkopihvejä. Ja onnistuin: pinnalta rapeita ja sisältä ihanan kuohkeita.

Ville Haapasalo toi hatsapurin koko kansan tietoisuuteen ja olen niitä syönyt hänen kojullaan ja pakastealtaasta poimittuna. Kesäkuussa päätin testata niiden tekoa itse eri reseptejä (kts. esim. tämä) soveltaen ja uunissa paistaen. Hyvää ja tuhtia evästä!

Kesäloma alkoi parin viikon kylmällä, myrskyisällä ja sateisella säällä ja sielu alkoi kaivata kunnon pataruokaa. Söimme kerran ystäviemme luona stifadoa, joka on maukas kreikkalainen lihapata. Pakastimen kätköistä löytyi sopivat peuranpaistit, joita sulatuksen jälkeen käytin tähän reseptiin. Pitkään hauduttaminen puuhellalla lämmitti samalla kylmää ja kosteaa huushollia.

Heinäkuussa pääsin myös kokkaamaan klassista kuhaa Walewska -annosta, kun poika sai pari komeaa kuhaa ja fileoikin ne valmiiksi. Tämän reseptin mukaiseen kastikkeeseen kuuluvat sienet jätin sovinnolla pois, sillä herkkusienet eivät omiin herkkuihini kuulu eikä kanttarelleja ollut tuolloin saatavilla.

Elokuussa olleen Ukrainan kansallispäivän kunniaksi tutkin ukrainalaisia reseptejä ja päätin testata varenikien tekemistä, reseptinä käytin tätä Mama gastro -blogista löytynyttä.

Syyskuussa kyläkaupan lihatiskin tarjouksesta mukaan tarttui ”häränhäntiä” ja hauduttelin sitten pönttöuunin hiilloksella osso bucoa eri reseptejä taustaksi tutkaillen. Kastikkeen maku oli erittäin hyvä, mutta potkia käyttäessä niissä olisi enemmän syömistä.

Syyskuun loppupuolella maa- ja metsätalousministeriöllä oli biotalousaiheiset (ruoka ja metsä) tilaisuudet Osakan maailmannäyttelyssä Japanissa. Sen kunniaksi aloin tutkimaan japanilaisten ruokien reseptejä ja päädyin testaamaan terijakikanaa ja pikkelöityjä kasviksia.

Lokakuussa kävimme ostoksilla läheisessä lähiruokamyymälässä, jossa söimme samalla erittäin maukasta cowboy-keittoa. Itseltä tämä vuoden 2024 somehitti oli mennyt ohi, mutta kun saimme ruokavieraita, niin testasin nyt itsekin tuota keittoa. Voin suositella! Kts. esim. tämä resepti.

Lokakuussa naapurissamme oli yleisötilaisuus, jossa oli myynnissä Synkeä Sakari -perunaa. Naapurimme isä on aikanaan risteyttänyt ao. lajikkeen ja pienimuotoisen viljelyn jälkeen sitä testattiin tänä vuonna Köyliön ja Somerniemen koealoilla. Tavoitteena on saada "Sakke" viralliseen lajikeluetteloon ja laajempaan viljelyyn. Perunan väri on hätkähdyttävä ja siitä tulee aika veikeän väristä perunasalaattia. Lue lisää Synkeästä Sakarista esimerkiksi täältä.

Marraskuun harmauteen toi valoa meillä kyläilleet ystävät, joille ruokapöytään tein kollegojen kanssa lounaalla syödyn bulgogin innoittamana tuota korealaista lihapataa. Ja jälkiruuaksi tein tiramisua, jota sitäkään en aiemmin ollut valmistanut. Hyvin teki kumpikin kauppansa.

Uppomunien keittäminen on ollut minulle haaste, ja aina ne ovat jotenkin vain levinneet pitkin kattilaa. Päätin vielä kerran ottaa härkää sarvista ja vuoden lopuksi testasin Benedictin munia. Joululta oli jäljellä makeaa kaupan herkkulimppua, jonka paahdoin pannulla lämpimäksi samaan aikaan, kun uppomuna hautui vesi-etikkakattilassa. Ja tällä kertaa se jopa pysyi lähes kasassa! Leivän päälle loraus hollandaisekastiketta, muutama siivu ystävältä saatua savustettua peuran filettä sekä 2,5 minuuttia keitetty uppomuna sekä lisää kastiketta. Kastikkeessa oikaisin ja siitä tuli liian löysää, mutta annos oli kokonaisuutena hyvänmakuinen.

Näin uuden vuoden alettua olen miettinyt, että taidan jatkaa tätä haastetta tänäkin vuonna. Pelkästään reseptien tutkiminen on mukavaa, saatikka sitten uusien ruokien testailu. Hyvää ja makoisaa vuotta 2026!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen