Katsaus tulevan vuoden ja vuosikymmenen ruokatrendiennusteisiin

Aina näin vuoden vaihtuessa yritän selailla tulevan vuoden - ja pidemmällekin katsovia - ruokatrendeihin liittyviä linkkejä. Niin nytkin, ja kokosin niitä yhteen muidenkin katsottavaksi.

Aloitetaan kotimaasta. K-ryhmä (muilta en ole nyt vielä huomannut vastaavia yhteenvetoja tulleen - vinkatkaa, jos niitä kuitenkin on julkaistu) julkaisi jälleen kerran oman listauksensa 10 tärkeimmästä vuoden 2020 trendistä. Tiedostava kuluttaminen jatkaa vahvana ykkösenä, ja K-ryhmän mielestä se tulee näkymään lähiruuan ja eettisen ruuan suosimisena ja ympäristöystävällisinä valintoina. Kasvisruoka jatkaa vahvaa kasvuaan, ja niiden tuoteinnovaatioita nähdään varmasti.

Kespro teki selvityksen, miten suomalaiset syövät ravintoloissa vuonna 2020. Selvityksen mukaan ulkonasyöminen lisääntyy, syömisen rutiinit muuttuvat, asiakastarpeet hajautuvat ja elämyksellisyys nousee tärkeäksi hyvän ruuan ja asiakaskokemuksen lisäksi. 

Sitten hyppy maailman katsauksiin. Innova Market Insights kokoaa globaalisti ruoka- ja juomateollisuuden raportteja ja myös julkaisee aina oman kymmenen kohdan trendikatsauksensa.  Ensi vuoden suurimmaksi trendiksi se ennustaa tarinallistamisen. Sen muutostekijänä on kuluttajien halu tietää ruokansa alkuperästä, joka elintarvikepakkauksissa tuodaan esille sanoilla maalaamalla. Tarinat, kasvisperusteisuus, kestävyys, terveellisyys ja ruuan tunteminen eri aistien kautta ovat viisi ensimmäistä raportin trendeistä, katso muut täältä.

Nielsen nostaa esiin brändien luotettavuuden, ja miten esimerkiksi sosiaalisessa mediassa luotettavuutta pystytään maalittamalla horjuttamaan. Kuluttajat kaipaavat läpinäkyvyyttä ja ilmastonmuutokseen vastaamista. Nielsen ennustaa myös paikallisen ruuan merkityksen kasvua kautta maailman, älykkäiden jakeluketjujen ja 5G:n vahvistumista ja koko vähittäiskaupan isoa murrosta. Kts. yhteenveto täältä.

FoodBev Media katsoo yhteenvedossaan tulevaisuutta ruoka- ja juomapakkausten näkökulmasta. Kestävyys, teknologian hyödyntäminen ja läpinäkyvyys pakkausten tuotantoketjussa ovat sen mukaan keskiössä.

Whole Foods Market (WFM) on monen mielestä yksi suunnannäyttäjä ruokasektorilla. Sen vuoden 2020 katsauksessa korostuvat regeneratiivisen maatalouden vahvistuminen, uusien jauhovaihtoehtojen esiinmarssi, välipalojen "tuoreistuminen", soijattomuus, kasvisruokien nousun jatkuminen, kasvipohjaisten levitteiden trendi, huomion kiinnittäminen yhä parempiin lasten ruokiin, sokerin vähentäminen muilla luonnosta saatavilla makeutusaineilla, liha-kasvis -yhdistelmät, alkoholittomat juomat ja Länsi-Afrikan maut. Kts. yhteenveto täältä. Juomapuolelta Nielsen ennustaa hard selzers -kategorian eli terästettyjen porevesien vahvaa kasvua. MTV Uutiset / Makuja käytti myös omassa artikkelissaan WFM:n raporttia, sekä muutamaa muuta ennustetta, ja sen voit lukea täältä.

Sitten pidemmän aikavälin katsauksiin. Mintel mainitsee Global Food and Drink Trends 2030 -raportissaan maatalouden olevan isojen muutosten edessä, ja kuluttajien olevan yhä valmiimpia teknologioita hyödyntäviin ruokainnovaatioihin. Valistunut kuluttaja miettii ruokavalionsa merkitystä myös osana maapallomme terveyttä. Raportti nostaa esiin myös kuluttajatietojen merkityksen osana yhä personoidumpaa ruokavaliota.

Koska ruokatrendit tulevat tutuiksi ja kuluttajien keskuuteen valtavirtaistetuksi usein ravintolamaailman kautta, etsin käsiini yhdysvaltalaisen National Restaurant Accociationin perinteisen trendiraportin, joka ulottuu nyt vuoteen 2030. Raportti ennustaa ylipäätään ravintolasektorin rajua muutosta tulevina vuosina, ja tärkeimpinä muutostekijöinä se mainitsee teknologian kehityksen ja datan hyödyntämisen (ja tätä myötä esimerkiksi personoidun markkinoinnin lisääntymisen) yhä terveellisempien annosten lisäksi. Toisaalta se nostaa esiinnousevaksi myös esimerkiksi tarpeen alan lisäsääntelyyn, jäljitettävyyden lisäämiseen, tarkastustietojen julkisuuteen, allergeenien ilmoittamiseen jne., jotka meille täällä koto-Suomessa ja yhtenäisessä, tiukkojen normien EU-yhteisössä ovat jo ihan arkipäivää. Järjestön tulevaa vuotta koskeva ennuste on vielä julkaisematta, tämän vuoden ennusteesta monikin asia on meilläkin tuttu ja vahvistunut.

Kun vilkuilin aiemmin tekemiäni yhteenvetoja, ei niihin verrattuna isoja muutoksia ole. Vastuullisuus, kestävyys, terveellisyys, jäljitettävyys, kasvisruoka, ruuan elämyksellisyys ym. ovat teemoja, jotka listoilla ovat olleet jo vuosia ja vahvistaneet merkitystään. Nyt muita vuosia enemmän ehkä kuitenkin nousevat esiin myös teknologian mahdollisuudet ja tiedon hallinta ja käyttö.

Teksti ja kuva: Kirsi Viljanen

Kiitos kaikille tästä vuodesta sekä vastuullista, hyvää ja maukasta uutta vuosikymmentä!
Nostetaan sille yhdessä malja vaikka kotimaisilla lehti- tai kerkkäkuohuilla!

Kuva: MMM:n kuva-arkisto

Artesaaniruoka keskiössä

Viime viikon loppupuoli oli yhtä suurta artesaaniruuan juhlaa kooten Jyväskylään artesaaniruuan tuottajia ja asiantuntijoita erityisesti Suomesta, mutta myös Pohjoismaista ja Baltiasta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu toimi nimittäin tämän vuoden Artesaaniruoka SM-kilpailujen paikkana, ja kilpailun yhteyteen oli koottu mielenkiintoinen tapahtumakokonaisuus. Lue lisää kilpailusta tästä.


Tapahtuma alkoi perjantaina Fennopromon MarketWise -hankkeen kokoamalla pakkausnäyttelyllä. Elintarvikkeiden pakkauksia on koottu ympäri maailmaa sillä silmällä, mikä missäkin päin maailmaa on trendinä juuri nyt, ja mihin suomalaisten yritysten pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti viennissä, mutta tietysti myös pakkausten designiä miettiessään kotimaan markkinoille.

 

 

 

 

Perjantaina käynnistyi ohjelman seminaariosuus, ja tuolloin saimme kuulla Keski-Suomen maakunnasta, sen ruokatuotannosta ja -kulttuurista, artesaaniruuan perusteista, kilpailusta ja sen edistämisyhdistyksestä Suomen Artesaaniruoka ry:stä,  Ruotsin Eldrimnerin tekemästä kehitys- ja koulutustoiminnasta, villiyrttien käytöstä, yritysesimerkkejä ja mitä pienenkin yrityksen pitää huomioida miettiessään vientitoiminnan käynnistämistä. Seminaarissa oli myös asiantuntijapaneeli artesaaniruuan merkityksestä osana tuotteen lisäarvoa. Perjantain tallenteen löydät täältä. Lauantain seminaarissa pohdittiin ruuan moniaistisuutta, kuultiin lisää yritysesimerkkejä sekä annettiin evästystä seminaarin jälkeen toteutettuun Laurea amk:n vetämään villiyrttityöpajaan. Lauantain seminaarin tallenteen löydät tästä.

Bodil Cornell Eldrimneristä kertoi kuulumisia Ruotsista

Asiantuntijapaneelia moderoi Bettina Lindfors ELO-säätiöstä (vas.) ja keskustelemassa olivat Jonas Harald (Pohjanmaan kalatalous/Leader-neuvoja), Samuel Pettersson (Matregion Nyland), Ulla Liukkonen (Suomen Keittiömestarit ry.) ja Kirsi Viljanen (maa- ja metsätalousministeriö). Kuva: Artesaaniruoka SM

Lauantai oli artesaaniruoka SM -kilpailun varsinainen kisapäivä. Kymmenet tuomaristojen jäsenet kokoontuivat jo ennen aamukahdeksaa omien tuomaripöytiensä ääreen. Kilpailuun oli lähetetty yli 120 tuotetta lähes 70 yrityksen toimesta. Yhteensä kilpailuluokkia oli kaikkiaan 11 lukuisine alakategorioineen. Kilpailussa arvioitiin erityisesti makua, ulkonäköä, rakennetta, kokonaisvaikutelmaa ja innovatiivisessa kilpailuluokassa innovaatioastetta. Joissakin luokissa kilpailutuotteita oli vähän ja tuomaristo sai työskentelynsä loppuun noin neljässä tunnissa, jotkut tuomaristoista työskentelivät yli 7,5 tuntia.

 

 

 

 

 

 

Voittajat julkistettiin Gradian tiloissa pidetyssä upeassa palkintogaalassa. Voittajatuotteet osoittavat, että meillä on todellakin huipputuotteita, jotka on tehty loistavista raaka-aineista, kovalla ammattitaidolla ja suurella sydämellä! Harmillisesti monissa luokissa oli niin vähän kilpailutuotteita, ettei mitaleita voitu jakaa, vaikka niissäkin luokissa mukana oli oikeita helmiä.

Kuva: Artesaaniruoka SM

Kilpailun avulla haluttiin paitsi tuoda artesaaniruokaa ja sen tekijöitä tunnetuksi luoden täten parempia liiketoimintamahdollisuuksia ja uusia markkinoita, mutta myös edesauttaa artesaaniruuan tuottajia kehittämään toimintaansa. Jokainen tuote sai tuomaristolta palautteen, jossa positiivisen kehun lisäksi oli myös tarpeen mukaan rakentavaa palautetta tuotteen jatkokehittämiseksi. Uskonkin, että ensi vuonna tuomaristot saavat maisteltavakseen yhä parempia, edelleen kehitettyjä tuotteita ja toki aivan uusia tuotteita ympäri Suomea ja Pohjoismaita.

Olen iloinen, että Jyväskylän toimijat yhteistyökumppaneineen ottivat tämän kilpailun toteuttamisen vastuulleen kolmen Raaseporissa järjestetyn kilpailun jälkeen. Ja matka jatkuu: ensi vuoden kilpailu järjestetään 14.-16.10.2020 Raisiossa. Laittakaapa kalenteriin!

Mitä on artesaaniruoka?

Artesaaniruoan kautta luodaan ainutlaatuisia tuotteita, joilla on rikas maku ja selkeä identiteetti, ja   jotka valmistetaan hellävaraisesti erityisesti paikallisia raaka-aineita jalostamalla. Tunnusmerkkinä  on, että tekijän kädenjälki ja osaaminen ovat osa koko tuotantoketjua. Näin saadaan aikaan tuotteita, joissa ei ole turhia lisäaineita ja joiden raaka-aineet ovat kaikki jäljitettävissä. Artesaaniruoka  säilyttää, kehittää ja nostaa esiin paikallisten ruokakulttuurien rikkauden ja tietämyksen.

Lähde: Artesaaniruoka SM/Kilpailusäännöt2019

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen (ellei toisin mainita)

Ruokakävelyllä Helsingissä

Päätimme ystävien kesken viettää aikaa yhdessä kerrankin jollakin teemalla. Keksimme tutustua Helsinkiin, suomalaiseen ruokaan ja ruokakulttuuriin ihan ohjatusti. Ja niin eräänä aurinkoisena aamuna kokoonnuimme Stockmannin legendaarisen kellon alle: alkamassa oli Heather's Helsinki Fork in Hand -food walk.  Kohta kellon alle porhalsi myös itse Heather, punaisessa takissaan ja innoissaan ohjaamaan meitä suomalaisiin makuihin.

Mutta kuka on Heather? Hän muutti aikanaan Australiasta Suomeen, asettautui sijoilleen ja ruuasta ja ruokakulttuurista kiinnostuneena perusti viimein oman opasyrityksensä. Opaskierroksia saa myös suomeksi, mutta me valitsimme hänen äidinkielensä englannin. Alkuperäinen kierros kestäisi noin 5 tuntia sisältäen 9 kohdetta, mutta koska kaikkien aika tuntuu olevan nykyään kortilla, niin saimme sovittua lyhyemmän, hieman yli 4 tuntia kestävän kierroksen, kun jätimme pois mm. yhteisen aamupuuron. Neljäkin tuntia opastetulla kierroksella voi tuntua pitkältä ajalta, mutta vakuutan, että aika lensi kuin siivillä!

Stockan kellon alta siis sisälle ensimmäiseen kohteeseen: Stockmannin Herkkuun tai siis nykyään Food Market Herkkuun. Yleensähän siellä tulee käytyä kiireellä, ja ostoslistan kanssa, mutta nyt viivyimme pitkään leipähyllyjen välissä saaden syväsukelluksen suomalaiseen rikkaaseen leipäkulttuuriin. Tutkimme hevi-osastolla eri kasviksia ja laatu- ja alkuperämerkkejä, kuulimme ruukkusalaattien ja -yrttien kasvatuksen ja käytön kehittymisestä, perunan merkityksestä ruokakulttuurissamme ja makeiden leivonnaisten perinteestä sekä vietimme pitkän ajan keskustellen kalatiskin hoitajan kanssa. Siellä saimme kierrokseen kuuluvat ensimmäiset maistiaiset.

 

 

Stockmannilta lähtiessämme haimme mukaamme vielä Helsingin opaskartat ja muita esitteitä ja suuntasimme kulkumme Kanniston leipomon Annankadun myymälään. Siellä herkuttelimme aidoilla nimisuojatuilla karjalanpiirakoilla ja saimme aimo annoksen tietoutta suomalaisista juhlaperinteistä ml. joulun vietto.

Kannistolta lähtiessä pysähdyimme hetkeksi Ruttopuistoon, ja kuulimme mielenkiintoisia kertomuksia Helsingin historiasta. Seuraava etappi olikin turistien suosima Eteläesplanadin Alko. Siellä emme saaneet maistiaisia (!), mutta meille kerrottiin suomalaisesta juomakulttuurista ja sen kehittymisestä kieltolaista tilaviineihin ja maailmaa valloittaviin tisleisiin ml. trendikkäät ginit.

 

Seuraava kohteemme Arabia Store on turisteja houkutteleva suomalaisen designin - erityisesti lasituotteiden - uusi näyteikkuna Pohjoisesplanadilla. Hopeatoffeita imeskellessä kuulimme suomalaisista lasitaiteilijoista, Arabian ja Iittalan tuotteiden historiasta ja nykypäivästä, Tove Janssonista ja Muumeista sekä yhteistyöstä elintarvikealan yritysten kanssa.

 

 

 

 

Tuossa vaiheessa kierrosta, muutaman kilometrin jälkeen, alkoi jo janottaa ja nälän tunne kaivertaa vatsaa. Onneksi seuraavana vuorossa oli Bryggeri Helsinki, jossa meille oli tilattuna olut-tasting ja olueisiin hyvin sopiva bratwurst-hapankaali -annos.

 

Vanha kauppahalli on pikavisiitillä Helsingissä käyville turisteille "The must" -paikka ja hallin lohikeittojonot olivatkin pitkiä! Tutkimme hartaasti, mitä herkkuja ja erikoisuuksia eri kojuista löytyi samalla kun popsimme maistiaisia suomalaisilta pienjuustoloilta. Koska tuolloin vappu oli juuri ovella, niin kuulimme myös suomalaisten vapun juhlinnasta ja simasta sen perinteisenä juomana.

 

 

 

 

Kauppatorilla kävimme väistelemässä lokkeja... Ei vaiskaan, vaan moikkaamassa sotkamolaista hilloyrittäjää Kotilan tilalta. Marjajalosteissa maistuivat aidot maut, ja mukaan tarttui ostoksia vaikkapa juustotarjottimen lisukkeeksi.

 

Kierroksemme päättyi Kluuviin Fazerin kahvilaan. Seurasimme hetken aikaa sokerileipuria työssään ja sitten kahvi- ja teekupposten ääressä kuulimme vielä Fazerin historiasta samalla kun tuli herkuteltua vähän lisää...

 

 

 

Vaikka Heather's Helsinki / Fork in Hand -kierros on tarkoitettu erityisesti ulkolaisille turisteille, jotka eivät tunne Suomea tai sen ruokakulttuuria, niin se oli oiva kattaus makuja ja myös uutta tietoa ihan meille suomalaisillekin! Kannattaa koota ystäväporukka yhteen, ja viettää muutama herkuttelun tunti yhdessä! Tai kun teille tulee ulkolaisia vieraita, niin ao. kierros on hyvä pikakatsaus erilaisista ruokaperinteistämme.

Kesän 2019 alussa Helsingissä aloitti myös toinen opastettu ruokakierros, pitää jossain vaiheessa kurkata myös sen anti. 

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen

Silliperinteen jäljillä

Kotimaisten varhaisperunoiden kausi alkaa vuosi vuodelta aiemmin, ja jo nyt kaupoista löytää jo kotimaista pellolla kasvatettua uutta perunaa. Itselläni ensimmäinen varhaisperunan puraisu tapahtuu kotimaisen voin kera, mutta jo heti toinen haukkaus saa vierelleen silliä! Muiden herkkujen aika on sitten myöhemmin...

Silli on kuulunut ruokaperinteeseemme jo kauan, ja meillä on ollut vahvoja sillinpyyntilaivastoja ja sillitehtaita. Rakennemuutoksen myötä tämäkin on muuttunut, ja tällä hetkellä Suomessa toimii vain yksi sillin jalostaja Suomen Sillikonttori Oy Uudessakaupungissa.

Suomalainen sillikulttuuri on saanut oman silliperinnemuseonsa, joka sijaitsee Röölän kylässä Naantalissa entisen Rymättylän kunnan alueella. Museon nimi Dikseli juontaa juurensa rautaiseen työvälineeseen, jolla sillitynnyrien kannet kiristettiin.

Boy-sillin valmistus on Röölassa loppunut, mutta vanha tehdasrakennus antaa puitteet silliperinnemuseolle.

Museossa on asiantunteva opas ja siellä on esillä runsaasti silliperinteeseen liittyvää esineistöä ja hyvät tietotaulut, joiden kautta voi perehtyä sillin kalastuksen ja jalostuksen historiaan. Museosta voi ostaa alueen ja kalastuksen historiaan liittyvää kirjallisuutta ja silliä totta kai!

Dikseleitä

Dikseleillä sillitynnyreiden kansia kiristävä oli arvostettu ja laivaston parhaiten palkattu työmies

Tuttuja pakkauksia vuosikymmenten varsilta

Alueella oli kieltolain aikaan myös vilkasta pirtun salakuljetusta, pirtua hinattiin veneen perässä esimerkiksi puisilla pitkillä "tornadoilla"

Rakennuksessa on myös Röödilän myllyn historiaa kuvaava museo-osasto

 

Dikseli avaa kylätoimikunnan ylläpitämänä ovensa kesäkuun alussa. Suosittelen kesälomamatkan suuntaamista upeaan merelliseen Turun saaristoon ja siellä myös Dikseliin. Mielenkiintoinen ruokakulttuuriimme nivoutuva paikka!
Dikselin matkan voi vaikka yhdistää Neitsytperunafestivaaleihin, jotka tänä vuonna järjestetään Turussa 14.-15.6.2019, ja jotka ovat ylistys suurelle suomalaiselle alkukesän herkulle neitsytperunalle.

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen
ps. tästä bloggauksesta voit lukea vuoden 2013 Neitsysperunafestivaalien tunnelmiani.