Lähiruokakasvatusta nuorille

Erilainen työpäivän aamu tänään. En suunnannutkaan pikavuorolla Helsinkiin toimistolle, vaan käänsin oman auton nokan kohta omaa yhtenäiskouluamme, ja sen yläkoululaisia. Koulullamme on tällä viikolla ns. MOK-viikko eli monialainen oppimiskokonaisuus, jossa opiskelun tavoitteet ja osa sisällöstä rakennetaan oppilaiden valmistelun pohjalta, ja valittua teemaa tarkastellaan monista eri näkökulmista monin eri metodein.

Yksi valittavista MOK-kokonaisuuksista oli "Mitä syötäisiin? Tule, tutustu ja toteuta suomalaista ruokakulttuuria!" -teema, johon oli ilmoittautunut lähes 50 koulumme yläkoululaista. Minua pyydettiin aloittamaan viikko kahdella lähiruoka-teemaisella tunnilla. Samaan aikaan toisessa luokassa ruoka-teemaan sukellettiin MTK:n koululähettilään johdolla hänen keskittyessä kertomaan suomalaisesta alkutuotannosta.

Yläkoululaiset kohderyhmänä on haaste. Sama kieli, jota on tottunut käyttämään virkamiehenä, ei päde tuossa porukassa, ja vanhoista kalvoseteistä ei ollut hyötyä. Vähän aikaa pähkäilin, millä kulmalla teemaa tarkastelisin, mutta lopulta lähestyin aihetta arjen ja kuvien kautta. Omien arkistojen kätköistä sain kerättyä mielestäni kivan valokuvakoosteen suoramyyntitiloista, lähiruokamyymälöistä, tavallisista ruokakaupoista, kauppa-autoista, verkkokaupasta ja REKO-renkaista.

Kuvakollaasissa oli mm kuva Pusulassa sijaitsevasta PikkuOmena -lähiruokamyymälästä.

Viikonloppuna kävin myös täydentämässä lähiruokavalikoimaani, samoin kasseihin keräsin muita kotimaisia tuotteita, mutta myös ulkolaisia tuotteita. Kuvista sitten keskusteltiin, ja oppilaat  jaottelivat tuomiani tuotteita eri pöytiin jaolla: lähiruoka-kotimainen ruoka-ulkolainen/alkuperä ei tiedossa. Oppilaat - pienen alkukankeuden jälkeen - lähtivätkin innolla tutkimaan pakkausten tietoja, ja tuotteet löysivät harkinnan ja alkuperämerkintöjen tutkimisen jälkeen oikeat pöytänsä.

 

Tuotteiden pöytiin jaottelun jälkeen esittelin tuotteet, lähiruoan erityisesti. Ja mikäs siinä esitellessä, kun omalta alueelta löytyy loistavia liha-, maito- ja viljatuotteita, mutta myös hunajaa sekä oppilaille vielä vähän vieraampia spelttiä, kvinoaa ja härkäpapua.

Lopussa keräsin oppilailta vielä suomalaista ruokakulttuuria kuvaavia sanoja. Eniten mainintoja keräsi karjalanpiirakka, ruisleipä ja perunatuotteet, riista, kala ja liha. Muutenkin ruokalajeja oli lueteltu monipuolisesti metsiemme luonnontuotteita unohtamatta.

Muuta suomalaisesta ruokakulttuurista sanottua:

• hyvä ruoka!
• hyvän makuista ruokaa
• suomalaiset arvostavat perinteitä
• yksinkertaisuus
• perheen kanssa syöminen
• lautasen tyhjäksi syöminen
• ei kovin maustettua ruokaa
• lihaa tuotetaan paljon
• kahvikutsut
• suomalainen ruokakulttuuri on hyvä esim. eri lihat ja leivät

Vastauksissa nostettiin esille myös joulu omana isona kokonaisuutenaan, ja mainitut ruoat kuvastivat sitä meidän hyvin perinteistä joulupöytää, jossa kinkun lisäksi on esillä laatikot, rosolli ja lohi.

Kiitos koulullemme ruoan ja ruokakulttuurin nostamisesta omaksi viikon kestäväksi oppimiskokonaisuudeksi! Oli kiva olla mukana toteuttamassa tätä teemaa edes pieneltä osin. Kellä on mahdollisuus käydä kouluilla puhumassa, tai muuten jalkautua lasten ja nuorten pariin, menkää ihmessä! Ruokakasvatus on meidän kaikkien vastuulla, ja aina oppii itsekin jotakin uutta. Itse opin sen, miten jotkut raaka-aineet ja ruoat ovat sukupolvesta toiseen oppilaiden listoilla. Karjalanpiirakan, ruisleivän ym. listaaminen ei ollut yllätys, mutta piapoon ja perunamakkaran esiin nosto niin oppilaiden vastauksissa kuin keskusteluissa vahvisti sen, että oma alueellinen ruokakulttuuri ja -perinne on vielä voimissaan!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen