Vanhemmat ja koulu ruokakasvattajina

Kesä kääntyy pikkuhiljaa kohti koulujen alkua. Nyt on hyvä hetki pohtia, miten koulun ja vanhempien välistä yhteistyötä voi kehittää ja toteuttaa tulevana lukuvuonna - myös ruokanäkökulmasta. Toivottavasti tämä oma pieni esimerkkini voisi toimia kimmokkeena, innoittajana ja mallina muillekin kouluille ja vanhemmille.

Toimin oman lapseni koulun vanhempaintoimikunnassa. Muutama vuosi sitten havahduimme siihen, että vaikka asumme keskellä vehreää maaseutua maatilojen läheisyydessä, eivät lapsemme tiedä alkutuotannosta ja ruoan juurista enää juurikaan mitään. Me vanhempina päätimme tehdä asialle jotain ja kysyimme alakoulultamme lupaa järjestää koulun alueella ns. alkutuotantopäivä. Saimme vapaat kädet ideoida ja toteuttaa päivä. Joukossamme on aktiiviviljelijöitä, joten aika helposti saimme kasaan mielenkiintoisen kattauksen siitä, mitä kunnassamme alkutuotantosektorilla tapahtuu.

Esite- ja korttiaineistoa saimme MTK:lta. Täältä meiltä töistä kiikutin viljaan liittyviä aineistoja, sillä meillä oli käynnissä samaan aikaan juuri sopivasti kauraan liittyvä kampanja. Toimme kotoamme kaikenlaista maatalouteen liittyvää rekvisiittaa, tulostimme seinille kuvia eri eläimistä ja kasveista, yläkoulun kotitalousluokasta saimme lainaksi lihanleikkuujulisteita ja maatalousoppilaitokselta "vasikan" ja "utareet". Materiaalit kokosimme teemoittain: viljat, puutarhakasvit, luonnontuotteet, erikoiskasvit, lampaat, maitotilan elämää, siat jne. Teemat kokosimme leikkimieliseksi radaksi, jota oppilaat kävivät läpi täyttäen samalla pisteisiin piilotettujen vihjeiden mukaan maatalousaiheista ristikkoa. Kutsuimme päivään myös naapurikiinteistön eskarilaiset. Otimme aktiivisesti yhteyttä lehdistöön ja saimmekin paikallislehden lisäksi paikalle tulemaan kahden naapurikaupungin seutulehtien toimittajat, samoin Maaseudun Tulevaisuus -lehden. Useiden teemapäivästä julkaistujen artikkeleiden avulla saimme toivottavasti innostettua muitakin kouluja suunnittelemaan omia päiviään.

Tässä kuvakerrontaa siitä, mitä päivän aikana koululla tapahtui.
 

Oppilaat saivat arvuutella isomman kurpitsan painoa, sen siirtämiseen tarvittiin kahden äidin voimat..

Lammaspisteellä oli esillä kuvia erirotuisista lampaista ja lampaiden lypsyasemasta. Lammastilayrittäjä Noora Tuominen yhdessä miehensä Amin kanssa esittelivät lampaan villan kehräystä ja lampaasta saatavia tuotteita.

Oppilaat saivat äänestää hassuinta perunaa, ja monenmoisia malleja sitä maasta olikin noussut!

 

Puutarhan satoa ja niistä tehtyjä säilykkeitä

 

Viljapisteeseen oli koottu erilaisia viljoja, palko- ja öljykasveja. Oppilaista suurin osa ei ollut koskaan maistanut viljanjyviä ja niitä popsittiinkin innokkaasti. Jokainen sai käsimyllyillä tehdä myös hiutaleita ja jauhoja, jotka sai kotiin pienessä pussissa sämpyläreseptin kera.

Kunnassamme testikasvatettiin kvinoaa ensimmäisenä Suomessa, tuolloin sille ei vielä ollut vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Esillä oli myös paikkakunnallamme viljeltyä kuminaa, soija- ja härkäpapua sekä valkolupiinia. Maissin koko hämmästytti.

Päivän suurimmaksi hitiksi muodostui lypsämisen harjoittelu. Maitotilayrittäjä Johanna Selenius opetti, miten utareet ensin puhdistetaan ja miten käsinlypsy tapahtuu. Hän oli tuonut paikalle myös lypsytilan arkeen kuuluvia tavaroita, koonnut näytöllä pyörivän tietoiskun ja tehnyt tuoreesta ternimaidosta uunijuuston. Seleniuksen tilalla juuri syntyneestä vasikasta tuli koulun oma kummivasikka, josta Johanna välittää kuvia ja kuulumisia aika ajoin oppilaille. Alkutuotantopäivässä oppilailta kerättiin vasikalle nimiehdotuksia.

Elävien rapujen näkeminen oli monelle uusi kokemus

Eskarilaiset vastailivat innokkaasti maatilan elämään liittyviin kysymyksiin

Salissa oli myös taukopaikka, jossa oppilaat saivat lukea maatalousaiheisia lastenkirjoa, tai ihan vain pötköttää jumppamatoilla

Ulkona oli esillä erilaisia maatalouskoneita, ja isännät saivat tunti toisensa perään kertoa niiden tekniikasta innokkaille kuuntelijoille

Päivä oli kertakaikkisen onnistunut ja rehtori ja opettajat antoivat siitä kiitosta vielä pari vuotta sen jälkeenkin. Itse haluan kiittää koulun henkilökuntaa siitä, että me vanhempina saimme tämän mahdollisuuden. Paras kiitos päivästä oli mielestäni oppilaiden suhtautuminen. Alun perin ajatukseni oli, että kukin luokka olisi vuorollaan tilassa noin tunnin, mutta loppujen lopuksi kaikki luokat olivat siellä käytännössä koko perjantaisen päivän. Oppilaat olivat aidosti innoissaan, todella kiinnostuneita ja kyselivät paljon. Kuvaavaa oli, että koulutaksin kuljettaja joutui hakemaan kuutosluokkalaisia poikia tapahtumapaikkana toimineesta liikuntasalista viikonlopun viettoon - millään eivät olisi halunneet vielä lähteä kotiin!

Tärkeintä on muistaa, että kaiken on tapahduttava koulun ehdoin. Henkilökunnan kanssa on sovittava asiat ja aikataulutukset hyvissä ajoin, selvitettävä vakuutukset ym. Ja varauduttava muutoksiin. Koulullemme piti tulla myös esimerkiksi puimuri, mutta yllätyksellisten yöpakkasten mukanaan tuoma musta jää tien pinnassa ei houkutellut lähteä puimurin kanssa paikalle liukastelemaan.

Kannustan kaikkia, joilla tähän on mahdollisuus, toteuttamaan yhteistyössä koulujen kanssa erilaisia teemapäiviä ja kertomaan omasta työstään. Sen kummempia pedagogisia taitoja ei tässä tarvita, riittää kunhan on iloinen ja avoin mieli lasten kysymyksille!

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen