Kirjoitan tämän bloggauksen nyt perheen ruokahuollosta
vastaavana äitinä eikä teksti edusta ministeriön virallista kantaa.
On kulunut lähes päivälleen vuosi siitä, kun uudet kansalliset
ravitsemussuositukset julkaistiin. Oman perheemme ravitsemus oli suhteellisen
linjassa uuden ruokakolmion kanssa. Lihaa tosin söimme liikaa, mutta ruisleipää
ja muita täysjyvätuotteita kului, pakastimen kätköistä kaiveltiin metsien ja
puutarhan satoa pitkin vuotta, kasvikset maistuivat ja teollisista tuotteista
yritimme poimia niitä kevyempiä. Itse pidän ruoanlaitosta, joten kotona oli –
ja on – tarjolla kotiruokaa, joskus kiireen vuoksi tosin tuli oikaistua ja
käytettyä pakastealtaan puolivalmisteita. Ulkonakin oli kiva aina silloin
tällöin perheen kanssa käydä syömässä.
Kunnes… Puolisollani todettiin vakava sairaus, jonka myötä
hänelle tuli todella tiukka ruokavalio ja paljon ruoka-ainerajoitteita. Sairaalasta
saadut ravitsemusohjeet kaatoivat ruokakolmion - jos ei nyt kärjelleen niin
ainakin kyljelleen. Kieltolistalle menivät lähes kaikki terveellisiksi
mielletyt: ruis, kaura, kaikki täysjyvätuotteet, palkokasvit ja maitotuotteet. Lihaa,
perunaa ja tiettyjä hedelmiä ja kasviksia sai syödä vain rajoitetusti ja prosessoituja
tuotteita ja kevyttuotteita kehotettiin välttämään, sillä niissä on paljon
potilaan kieltolistalta löytyviä pitkiä E-koodi-sarjoja. Innokkaana leipojana
olin uuden tilanteen edessä, kun leivinjauhe on yksi kriittisimmistä aineista. Sallittujen
ruokien listalta löytyivät marjojen lisäksi sen sijaan hillot, marmeladit ym.
mielenkiintoista… Lähiruokanäkökulmasta katsottuna ilahduttavaa kuitenkin oli,
että tuotteissa kehotettiin käyttämään luomua ja esimerkiksi pienmyllyjen
tuotteita lisäaineiden välttämiseksi.
Ruoanlaitto ja kaupassakäynti ovatkin aiheuttaneet
lähikuukaudet minulle runsaasti harmaita hiuksia. Ihmetyttää, miten tässä
runsauden maailmassa, missä ruokakauppojen hyllyt eivät riitä yhä
monipuolistuvien valikoimien esille tuontiin, ei tunnu löytyvän mitään
ostettavaa meidän perheellemme ruoaksi. Laskin, että meidän pikkuseudulla sen
kolmessa kaupassa on esimerkiksi vähintään 20 metriä leikkelehyllyjä, ja vain erikseen
tilaamalla saimme valikoimiin yhden lisäaineettoman tuotteen. Kaikki
liemipohjat joudun keittämään itse aidoista raaka-aineista, yhtäkään sellaista leivonnaista
en valikoimista ole löytänyt missä ei olisi mieheltäni kiellettyjä
E-lisäaineita. Ravintoloissa emme enää uskalla käydä, sillä yksi ilta ei
riittäisi menun sisältämien raaka-aineiden ja E-koodilistojen läpikäyntiin.
En syytä teollisuutta, sillä se käyttää tiukkojen tieteellisten
tutkimusten jälkeen valvottuja, hyväksyttyjä lisäaineita, joilla parannetaan tuotteiden
säilyvyyttä, rakennetta ja elintarviketurvallisuutta. Meidän perheemme tilanne
on poikkeuksellinen, mutta avasi lopullisesti omat silmäni pohtimaan kaiken ruoan
prosessoinnin tarpeellisuutta ja mielekkyyttä.
Jos tästä perheemme tilanteesta yrittää löytää edes jotain
positiivista, niin yhä enemmän arvostan lähiruokaa, aitoja raaka-aineita ja
itse tekemisen taitoa. Leipomaankin olen oppinut isoäitien opein…
Teksti: Kirsi Viljanen
Tsemppiä ruokapöytään!
VastaaPoista