Joulun juhlavuudesta härkäviikkojen puurtamiseen

Joulunaika päättyi useiden mielestä loppiaiseen, toiset odottelevat vielä Nuuttia joulun poisviejäksi

Joulunaika 2014 alkaa olla takanapäin. Vaikka juhlaperinteet muuttuvat, on joulu yksi niistä juhlista, joiden viettotapa muuttuu hyvin hitaasti. Itselleni tämänkaltainen perinteitä tihkuva juhla sopii, enkä esimerkiksi jouluruokiin kaipaa uutta ja ihmeellistä vaan nautin täysin rinnoin ruuista, joiden taustat löytyvät vuosikymmenien, jopa -satojen, takaa. Niissä on juurevuutta, niissä on makua!

Vaikka kaupoista saa nykyään jo lähes kaikki joulupöytään tarvittavat ruoat, minulle joulun tunnelmaan pääsyyn kuuluu se pieni hössötys, joka liittyy itse tehtyihin leivonnaisiin ja ruokiin.

Monien mielestä jouluruoat tuntuvat kovin vaivalloisilta valmistaa, mutta se on turha luulo. Itse tosin oikaisin tänä vuonna laatikkojen teossa käyttämällä suomalaisista porkkanoista ja lantuista tehtyjä sosepohjia, imellettyyn perunalaatikkoon käytin sentään oman paikkakunnan perunaa. Samalla kun lämmitin puuhellalla tupaa, kypsyivät juurekset kuin ohimennen rosolliin ja muihin herkkuihin. Lieden lämmössä hautui helposti myös riisipuuro, jonka loppu löysi tiensä tietysti porkkanalaatikkoon. Tänä

vuonna jätin muutamien herkkujen teot muille: lähikylien raaka-aineista tehdyt lyöpijuustot ja mausterullat löytyivät naapurikylän tilapuodista, piimäjuustoon tarvittavat tilalta haetut raakamaidot kiikutin tänä jouluna äidilleni, joka juuston teossakin on mestari ja saa juuston aina, toisin kuin minä, onnistumaan.

Sopivasti ennen joulua sain ystävältäni satsin siikoja, joista osan fileoin ja graavasin joulua varten. Osassa kaloja oli mukana myös mukavankokoisia mätipusseja, joista saimme lisää lähiherkkuja myös joulupöytään. Kalapöytään kuuluu totta kai myös lasimestarin silli, joka on helppo ja nopea valmistaa kaupan kevyssuolatuista sillifileistä.

Jotakin uutta pitää kuitenkin testata, tänä jouluna tein ensimmäistä kertaa punaviinimarinoituja punasipuleja, jotka olivatkin niin hyviä, että niitä on tehty jo pari kertaa lisääkin!

Joulun juhlapyhät päättyvät nyt loppiaisesta käynnistyneisiin, pääsiäiseen asti ulottuviin härkäviikkoihin. Niitä kuvaa paitsi juhlapyhien puute - jota joku voisi kutsua arjen harmaudeksi - mutta myös itseään niskasta kiinniotto. Joulun ajan mässäilyt tuppaavat näkymään vartalolla ja härkäviikot ovatkin oivaa aikaa aloittaa kuntokuurit ja ruokavalion remontti. Tipattomat/sokerittomat/hiilihydraatittomat ja ties mitkä dieetit ovat nyt pop. Sinänsä on hyvä miettiä ruokavaliotaan, mutta diettien paha puoli tuntuu vain olevan niiden äkkinäisyys: otetaan hetkellinen kurinpalautus, mutta retkahdetaan jälkeen. Entä jos kuitenkin lähtökohdaksi otettaisiin: kaikkea kohtuudella?

Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen