ELO-Säätiön ja MTK:n viime vuonna käynnistämä #kansallisruoka -äänestys sai tänään Matka2017 -messuilla huipentumansa, kun kansan ja raadin valinta Suomen kansallisruoaksi julkistettiin. Ja ruisleipähän se oli!
Kaikkiaan prosessi keräsi 50 000 suomalaista ehdottamaan ja äänestämään Suomen kansallisruokaa. ELO-Säätiön johtaja Seija Kurunmäki kertoi myös, että ehdotettuja ruokalajeja oli yli 1000. Jos kuka kehtaa vielä väittää, että meillä on ohut ruokakulttuuri, niin voi katsoa peiliin, ja luvata perehtyä asiaan vähän tarkemmin!
Ruisleipä on itse asiassa itsestäänselvyys valinnaksi. Ruis ja siitä tehty leipä ovat aina kuuluneet ruokakulttuuriimme. Ruis soveltuu viljeltäväksi pohjoisissa olosuhteissamme, se on terveellistä ja siitä tehtävä leipä on hyvää ja säilyvää. Ruis on myös osa sielunmaisemaamme, joka on päässyt lauluihimme, runoihimme.. Kukapa ei tuntisi lämpimää läikähdystä, kun kuulemme esimerkiksi sanat: "Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu..."
Huippukokki ja raadin jäsen Henri Alen omassa puheenvuorossaan korosti, että ruisleipä on paras valinta kuvaamaan suomalaisuutta ja kaikkea mitä osaamme. Hän myös harmitteli, miten oman sukupolvensa kokit ovat unohtaneet rukiin ja ruisleivän. Hän peräsi kokeilta ymmärrystä nähdä se, joka on meitä lähellä ja joka kiinnostaa esimerkiksi matkailijoita suunnattomasti.
Lisää kansallisruoka -äänestyksestä voit lukea ELO-Säätiön sivuilta.
Raadin jäseniltä kerättiin ruisleipään liittyviä tarinoita. Ohessa on oma tarinani:
Kesällä yksi elämäni kulmakivistä, iäkäs kummitätini, nukkui
pois. Monien lämpimien muistojen joukosta nousee esiin hänen luonaan
lapsuudessa vietetyt kesälomat ja niiden sateiset päivät. Silloin esiin
kaivettiin kummisetäni tekemä iso taikinatiinu, ja aloimme yhdessä tehdä
ruisleipää. Muistan monet kerrat vaivanneeni raskasta, hyvältä tuoksuvaa
taikinaa, josta sitten yhdessä taputtelimme leipiä, ja minä sain tehdä leipiin
reiät vanhalla lehmänsarvella. Oi sitä tuoksua, joka leivinuunista levisi
keittiöön leipien paistuessa kuumalla arinalla! Ja se maku, kun paksu voikerros
suli kuuman ruisleipäpalasen päälle, ja sai haukata ensimmäisen palan! Nämä hyvät muistot kantavat läpi elämän, ja
antavat pohjaa sille ruuan arvostukselle, joka on oman työnikin johtolanka.
Lisää tarinoita voit lukea täältä. Kerro sinäkin oma ruisleipääsi liittyvä tarina laittamalla se someen #minunruisleipäni -tägäyksellä.
Kiitos te kaikki, jotka olitte mukana kansallisruoka -prosessissa, erityisesti voimanaiset Seija Kurunmäki/ELO-Säätiö ja ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi/MTK! Maa- ja metsätalousministeriö on mielellään tässäkin prosessissa mukana nostamassa suomalaisen ruoan arvostusta ja lisäämässä keskustelua ruoasta ja sen alkuperästä sekä ruokakulttuuristamme!
 |
| Kuva: MTK:n Kasvutarinoita -sivuilta: http://www.kasvutarinoita.fi/ajankohtaista-uutiset/ruisleip-on-suomen-kansallisruoka |
Teksti: Kirsi Viljanen
Kuvat: Kirsi Viljanen ellei toisin mainita
#minunruisleipäni Oma kaukaisin ruisleipämuistoni on samankaltainen oman mummoni kautta kuin sinun muistosi Kummitädin leipomisesta. Pappa käänsi tuvan ison pöydän kannen ympäri leivinalustaksi ja mummi pyyhki sen leivonnan jälkeen jäniksen käpälällä puhtaaksi jauhoista. Heti syötävät leivät tehtiin limpuiksi ja loput reikäleiviksi. Aika oli -70-lukua. Mummolani oli alle 10 lehmän lypsytila.
VastaaPoistaHaastan kaikki kertomaan ruisleipätarinansa jollain osaamallaan ulkomaankielellä. Ranskan kieliluokkalaisen äitinä, itse kieltä osaamattomana, yritin kertoa tarinani ranskaksi google-kääntäjän avulla. Eihän konekieli näyttänyt tuntevan leivinuunia eikä google kuvahaku näyttänyt ainuttakaan ruisleivän kuvaa hakusanalla "pain de seigle"!!!
Jo nyt ihmiset käyttävät paljon konekääntämistä kielten välillä. Ja paljon käännöksistä tapahtuu "ehdota parempaa käännöstä" joukkoistuksen voimalla. Haasteenkautta saataisiin perinteinen ruisleipä-sanasto limppu, saaristolais, pala, reikä, viipale, arina, revitty, paahto jne. käännetyksi talteen myös muille kielille ja pala Suomi-tietoutta leviämään.