Ruoka- ja matkailualan toimijat kokoontuivat viikolla 45 kahdessa
valtakunnallisessa tilaisuudessa: 4.11. Hämeenlinnassa Katisten kartanon
tiloissa ja 6.11. Oulussa Maikkulan kartanossa. Tilaisuuksissa käsiteltiin sekä
ruoka- että matkailusektoreiden ajankohtaisia kuulumisia, valtakunnallisia
kehittämislinjauksia ja pohdittiin alojen parempaa yhteensaattamista ruoan
saamiseksi osaksi matkailun kokonaislaatua. Tilaisuuksien runko ja puheenvuorot
olivat samanlaisia: itse kerroin lähiruokaohjelman tilannekatsauksen ja missä
lähiruokasektorilla mennään nyt ja tulevaisuudessa, Heidi Valtari kertoi
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR):n uudesta toimintamallista,
MESI-verkostosta ja mitkä ovat YTR:n linjaukset vaalikentille, Reijo Martikainen
Maaseutuvirastosta kertoi mitä opittavaa on aiemmasta matkailun kehittämisestä
ja mitkä ovat uuden maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuudet elinkeinojen
kehittämiseen, Kristiina Hietasaari MEK:stä kertoi Suomen matkailustrategian
kärjistä ja tuotekehityksen painopistealueista ja Kristiina Havas, Kristiina
Jaakonaho (Hämeenlinna) ja Kristian Sievers (Oulu) Haaga-Helia amk:sta esittelivät
käynnissä olevaa, maa- ja metsätalousministeriön ja MEK:n tilaamaa
Ruoka&Matkailu –strategiatyötä.
Heidi Valtari (Turun yliopiston Brahea-keskus, YTR:n
MESI-verkosto) kertoi mielenkiintoisen esimerkin ruoan elämyksellisyydestä.
Yhdysvalloissa toteutetaan pöytä pellolla –konseptia, jossa ihmiset kerääntyvät
syömään lähiruokaa yhdessä pelloille tuotujen pitkien pöytien ääreen; kts lisää
outstandinginthefield.com ja toivoi, että vastaavia yhteisöllisiä malleja
kehitettäisiin meilläkin.
Martikainen muistutti matkailun palvelujen laadun
merkityksestä, samoin matkailun turvallisuusasioista. Matkailun
kehittäminen on myös pitkäjänteisyyttä ja jatkumoa vaativaa, mikä välillä
hankemaailmassa on rahoittajien vaikea ymmärtää. Martikainen toi esiin, että
uudessa maaseutuohjelmassa olevat luokittelut ovat hankalia ja liian mustavalkoisia:
varsinkin kehittämishankkeita on vaikea lokeroida tiukasti vain tiukkaan
toimialaluokitteluun kun samaan aikaan toimijoilta vaaditaan törmäyttämistä ja
toiminnan kehittämistä yli toimialarajojen. Valtiontukisäädökset rajaavat aika
tiukasti yrityksiin kohdistuvia kehittämistoimia, ja esimerkiksi yritysten
koulutushankkeiden käytännön toteuttaminen pohdituttaa: toiveena on, että
edellisen kauden koulutustoimenpiteiden monimuotoisuus mahdollistuisi myös
jatkossa. Uudella kaudella yhteistyö-toimenpiteen on tarkoitus kattaa edellisen
kauden elinkeinojen kehittämishankkeiden mukaiset toimet. Koordinointi,
yhteistyö ja kansainvälistyminen ovat näissä hankkeissa ydinteemoja. Matkailun
pieninfran rahoitus on tarkoitettu rahoitettavaksi Kylien ja palvelujen
kehittäminen -toimenpiteessä. Martikainen peräsi järkeä investointeihin:
pitkospuita ja reitistöjä ei saisi rahoittaa ilman, että varmuus niiden
ylläpidosta (ilman hankerahaa) on turvattu.
Kristiina Hietasaari kertoi MEK:n siirtyvän vuodenvaihteessa
osaksi FinPro ry:tä, minkä odotetaan antavan uusia mahdollisuuksia myös
matkailun markkinointiin 40 vientitoimiston kautta, samoin yrityskohtaiseen
neuvontaan. MEK:n tehtävä on turvata yhtenäisen Suomi-kuvan rakentumista ja
hyvien matkailutuotteiden aikaansaamista. Hyvinvointimatkailulla on hyvä
mahdollisuus vientimahdollisuuksien avaamiseen osana FinCare-ohjelmaa.
Hyvinvointimatkailuun keskittyvä kansallinen FinRelax® –katto-ohjelma on saanut
vihreää valoa TEM:stä (yritysten kasvuohjelmavarat) ja alkanee ensi vuonna. Ruokamatkailua
yritetään viedä maailman kartalle elintarvikkeiden vientiohjelman kautta, FinPro on ollut keskeinen vientiohjelman laatija. MEK:n yksi uusista työvälineistä on
kansainvälistymisopas, johon liittyvät koulutukset käynnistyvät ensi vuonna.
Hietasaari korosti matkailutuotteiden teemoittaista kehittämistä: Suomi on
oikeasti vielä täysin tuntematon maa päämarkkina-alueillaankin ja matkailijat
tavoitetaan vain heidän kaipaamien aktiviteettien kautta. Niiden kehittämiseen,
laadun parantamiseen ja markkinointiin pitää yritysten nyt panostaa.
Haaga-Helia vastaa Ruoka&matkailu –strategian työstämisestä,
prosessiin on kuulunut muun muassa kyselyjä, haastatteluja ja työpajoja.
Strategian tausta-ajatuksena on back-to-basics –ajattelu: kuluttajilla on kaipuu
aitouteen, paikalliskulttuureihin ja omakohtaiseen tekemiseen.
Hämeenlinnassa kuulimme Katisten kartanon ruokafilosofiasta
keittiömestari Oula Hännisen kertomana. 1500-luvulta asti toimineen kartanon
alueella on vieläkin noin 700 hehtaaria metsää, jonka antimia (riistaa ja
luonnontuotteet) hyödynnetään ravintolan keittiössä. Tilalla on myös lähes 200 herukkapensasta
sekä kasvi- ja yrttimaat, joiden sato on keittiössä lähiruokaa parhaimmillaan.
Kartano hyödyntää myös lähialueen tuotteita: ns. yllätysmenut ovat yksi keino
lähiruoan käyttöön ja mahdollistavat pienempienkin erien käytön keittiössä.
Hänninen totesi lähiruoan tuovan lisäarvoa: kilometrejä enemmän ihmisiä
kiinnostavat tarina ja tuottaja ruoan takana.
Myös Oulussa Maikkulan kartanolla on pitkät, 1600-luvulta
lähtevät juuret, joista meille kertoi kartanon nykyinen omistaja Mikko Keisu.
Tällä hetkellä kartanossa toimii tilausravintola ja se tarjoaa Katisten
kartanon tavoin myös kokousfasiliteetteja upeissa maisemissa. Maikkulassa
lähialueen tuotteita käytetään niin paljon kuin on mahdollista, ja muun muassa
karitsanlihan he tuottavat itse omalla tilallaan. He myös tuovat esiin tarinat
niin ruoan kuin kartanon taustalla.
Tilaisuuksissa oli myös tiiviit työpajat, joissa
keskusteltiin matkailun ja ruokasektorin hankkeiden paremmasta koordinaatiosta
ja paikallisen ruoan saamisesta matkailuyrityksiin sekä haettiin sisältöjä
Ruoka&Matkailu-strategiaan. Kehittämisen kohteet löytyvät jatkossakin aika
peruskysymyksistä: ruoka- ja matkailualan toimijat eivät tunne toisiaan eikä
kysyntä-tarjontakaan täten kohtaa. Yhteistyötä onkin systemaattisesti
lisättävä. Koordinaatiohankkeita tarvitaan isompien ja pienempien
kehittämistoimien yhteensaattamiseen toimialojen välillä ja sisällä, myös
tiedonvaihtoa on vahvistettava erityisesti hankkeiden kesken. Ongelmia on edelleen myös tilastoinnissa: mitattavan
tiedon tuottamiseen tulisi satsata. Keskusteluissa nousi esiin myös liiketoimintaosaaminen: asiakas on osattava tunnistaa ja tuotteistaa hänelle sopivia tuotteita. Jonkin verran pohditutti myös se, että jaetaanko matkailua nyt strategisesti liian moniin osiin; vastauksissa korostettiin, että strategiat ovat vain toimijoille taustatukea ja kehittämisen sisäisiä työkaluja, markkinoinnissa ja käytännön matkailussa asiakaslähtökohta on tärkein.
Ruoka ja matkailu -treffit järjestettiin MMM/Lähiruokaohjelman, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän MESI-verkoston ja Maaseutuverkoston yhteistyönä.
Ruoka ja matkailu -treffit järjestettiin MMM/Lähiruokaohjelman, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän MESI-verkoston ja Maaseutuverkoston yhteistyönä.
Tilaisuuksien materiaalit löytyvät:
4.11.2014 Hämeenlinna: https://www.maaseutu.fi/fi/koulutukset-ja-tapahtumat/Sivut/hanketreffit---lahiruoka-ja-matkailu.aspx
Teksti ja kuvat: Kirsi Viljanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti