Tällä viikolla vietetään rakkausviikkoa tulevan Ystävänpäivän kunniaksi. Toinen iltapäivälehdistämme on hienosti huomioinut teemaviikon myös ruokanäkökulmasta, ja perustanut oman rakkausviikon ruokasivuston. Sivusto kunnioittaa kotiruokaa ja se määrittelee rakkausruoaksi itse tehdyn ruoan. Sivustolla on hieno lausahdus: "Voiko suurempaa rakkaudenosoitusta olla kuin rakkaudella tehty ruoka?". Niinpä! Sanotaanhan muutenkin, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta... Bernard Shaw totesi myös aikanaan, ettei mikään rakkaus ei niin rehellistä kuin rakkaus ruokaan!
Minulta on kysytty usein lempiruokaani. Vastaus tulee nopeasti: riista sen kaikissa muodoissaan. Metsästäjäperheen lapsena totuin riistan makuun jo ihan lapsesta lähtien, ja omin silmin näin, mitä kaikkea vaaditaan niin metsästäjältä, hänen seuraltaan kuin perheeltäkin, jotta tuo arvokas liha on pöydässä saakka. Kun tietää riistan metsästyksen haasteet ja siihen tarvittavan vaivannäön, niin raaka-ainetta arvostaa ihan eri tavoin kuin kaupasta ostettua "tavallista lihanpalaa" ja siitä yrittää tehdä ruokaa taiten ja rakkaudella. Harva myös mieltää, ettei metsästys ole pelkkää metsästystä: se on elämäntapa, johon metsästyksen lisäksi kuuluu riistanhoitoa, -laskentaa ja -kantojen kestävyydestä huolehtimista. Riista on myös erottamaton osa suomalaista ruokakulttuuria, onhan se aikanaan ollut elinehto kansamme hengissä pysymisessäkin.
Sain viime viikolla ystävältäni lahjaksi savustetun peuranlavan. Siihen kiteytyy pitkälti omaa ruokafilosofiaani: lähellä kasvanutta, jonka alkuperä ja tuotantoketju ovat tiedossa.
Tämäkin peura on elämänsä kasvanut kotikylässäni, tunnen sen metsästäjän ja tiedän, missä se on savustettu. Maku tuo jotain ikiaikaista mieleen, onhan savustus ollut meille yksi perinteisimmistä ruoan säilymistä lisäävistä keinoista. Tästä palasta loihdin rakkausviikonkin jälkeen herkkuja - rakkaudella!
Riistaruoka on minunkin makuun. Isä metsästi ja totuin niin hirven, lintujen kuin jäniksen lihaan pienestä pitäen. Ajattelen metsästyksestä juuri kuin sinäkin, ettei se ole vain metsästystä vaan elämäntapa, johon kuuluu noita muitakin mainitsemiasi asioita.
VastaaPoistaEnnen kuin kodissani oli pakastinta, äiti teki hirvipaistia, jonka säilöi umpioiden. Kuka muistaa tällaista säilöntätapaa? Kellarissa oli komea rivi valmiita paistipurkkeja, josta saattoi nopeasti loihtia aterian perheelle.
Kun kotiimme hankittiin pakastin, olin jo koulun aloittanut ja mukana lihojen pakastuspuuhissa. Äiti näki paljon vaivaa putsatessaan hirvenlihat luuttomiksi ja kalvottomiksi. Jauhelihat pakattiin muovipusseihin ohuiksi neliön muotoisiksi levyiksi, jotta pakastimessa pysyi järjestys ja jauhelihan sulatus oli nopeampaa. Tarkkana ihmisenä äitini keitti luista kastikkeita ja keittoja varten vahvan lihaliemen ja se ei sisältänyt lisäaineita.
Siis rakkaudella hankittua ja valmistettua ruokaa :).
Maalla asuessani naapurin metsästävä isäntä tarjosi muutamia kertoja edullisesti poliisin metsästysseuralle myymiä kolarihirvien lihoja. Siinä sitä meni tovi askarrellessa hirven takaneljänneksen kanssa, mutta tuloksena monta pakettia lähilihaa pakastimessa. Niistä saattoi taas valmistaa omalle perheelle riistaherkkuja.
Rakkausruokaviikko ja ystävänpäivä - silloin lienee syytä herkutella pienellä makeallakin. Kokeilepa nopeasti valmistettavaa vaaleanpunaista unelmatorttua. http://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/2715
- Helena-
Lämmin kiitos kommentistasi! Olisiko sinulla Helena antaa ohjetta tuohon umpioituun lihaan? On minulle täysin vieras säilöntätapa.
VastaaPoista