Joulupöydän lähiruokailoa!

Hyvän Tuomaan tuoma joulu 2013 alkaa olla pahan Nuutin poishakua vaille ohi. Omissa ruokahankinnoissani aina olen suosinut kotimaisia tuotteita, mutta tähän jouluun valmistauduttaessa pohdin erityisesti, miten lähiruokaisan siitä pystyn saamaan - ilman, että se vaatii erityisiä toimenpiteitä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että omalla paikkakunnallani alkaa yhä paremmin olla lähiruoan tuottajia, jalostajia ja myös myymälöitä hyvän kyläkaupasta saatavan lähituotevalikoiman lisäksi.

Joulupöytämme kruunun, 9-kiloisen kinkun, hankin tänä vuonna alle 3 kilometrin päässä kodistani sijaitsevasta uudesta lähiruokamyymälästä. Tuoreena, tiinusuolattuna - ja voitte kuvitella, että maku oli aivan toista, kun pariin otteeseen pakastetussa versiossa! Ja kinkun alkuperä oli varmasti selvillä, "potsi" kun oli kasvanut sian elämänsä alle 7 kilometrin päässä kotoamme sijaitsevalla maatilalla.



Kyseisestä lähiruokamyymälästä ostin myös saman tilan perinteistä kinkkurullaa, jonka maun äitini totesi olevan ihan saman, mitä hän muistaa omasta lapsuudestaan.

Joulupöydän laatikoiden ja rosollin porkkanat ja punajuuret olivat naapurikunnastamme mieheni kotitilalta, suolakurkut naapurikunnassa toimivasta jalostusyrityksestä, perunat omalta paikkakunnaltamme ja lanttujen kasvattajakin oli tiedossa. Omassa puutarhassani ei talviomenalajikkeita kasva, enkä kotimaista omenaa onnistunut saamaan mistään, joten rosolliin käytin ranskalaista omenaa. Tämä sallittakoon joustona tässä yhteisessä EU-maailmassa... Ilmastovaikutuksista huolimatta porkkanalaatikkoon käytin riisiä, se kun meillä kuuluu enemmän juhlaan kuin arkeen.

Laatikoissa ja leipomuksissa käytin 7 kilometrin päässä sijaitsevalta toiselta tilalta hakemaani tinkimaitoa, josta tein myös maittavan piimäjuuston.

Juuston herasta pyöräyttelin vielä leipiä ja sämpylöitä, joissa jauhoina käytin oman paikkakunnan tuottajien perustaman osuuskuntamuotoisen pienmyllyn tuotteita. Myös eri ruokiin ja leipomuksiin käyttämäni kananmunat olivat peräisin omasta kunnastani.

Alkupalapöydässä olleen kalavalikoiman (itse graavattua kotimaista lohta ja itse tehtyä lasimestarin silliä) kruunasi keväällä omasta rannasta pyydystetystä 6,5 kiloisesta hauesta lypsetty, pesty, suolattu ja joulua odottamaan pakastettu mäti, joka nautittiin kotimaisen smetanan ja kotimaisen punasipulin kera.

Pakko tunnustaa, että olin jopa hämmästynyt, miten helposti pystyin joulupöydän antimet koostamaan ihanista lähituotteista. E-koodeja näissä oli 0, tuottajat saivat toivottavasti omaa työtään paremmin vastaavan korvauksen ja me aivan mahtavia, aitoja makuja joulupöytäämme!

Kuvat: Kirsi Viljanen