Sunnuntaina 10.11.13 päättyi Kuluttajaliiton vetämä Suomen ensimmäinen Hävikkiviikko, jossa kannustettiin kuluttajia kiinnittämään huomiota syntyvään ruokahävikkiin ja annettiin vinkkejä hävikin vähentämiseksi. Hävikkiviikko –kampanja on näkynyt ja kuulunut monissa kanavissa, ja esimerkiksi kampanjan Facebook-sivulla annettiin ohjeita ruoan tuunaukseen ja kerättiin kansalaisten vinkkejä hyvistä hävikin vähentämiskeinoista.
Hävikkiviikko liittyy Saa Syödä! –hankkeeseen, joka kannustaa vähentämään kotitalouksissa syntyvää ruokahävikkiä. Hankkeessa kokeillaan myös ylijäävän ruoan yhteisöllistä jakamista taloyhtiössä. Myös tämä hanke on Kuluttajaliiton vastuulla, ja osa ympäristöministeriön rahoittama Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmaa.
6.11.2013 järjestettiin Helsingissä Narinkkatorilla Saa syödä –tempaus, jossa Kuluttajaliitto yhdessä monien yhteistyökumppaniensa kanssa jakoi kaikkiaan 5 000 kasvisruokalounasta. Ruoan raaka-aineet oli saatu alueen kaupoiltaylijäävinä raaka-aineina. Myös maa- ja metsätalousministeriö oli mukana tempauksessa.
 |
| Laatuketjun koordinaattori Petri Koskela maa- ja metsätalousministeriöstä jakoi jo aamuvarhain kasvislounaita yhdessä Motivan asiantuntijan Elina Ovaskaisen kanssa |
Hävikkiviikko nosti minulla päällimmäiseksi kysymyksen, että tähänkö pisteeseen ollaan tosiaan tultu: ruokaa ei arvosteta, ja täällä meillä Suomessa heitetään ruokaa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa eli 20–30 kiloa henkeä kohti. Syitä ruoan poisheittämiseen on useita, ja niitä on tarkasteltu monissa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa.
Kirjoitan tätä keittiön pöydän ääressä. Ja mietin samalla omiakin ruoan hankinta- ja kulutustottumuksia, ja miten itse asiassa tässä kodin sydäntilassa tulee toimittua. Isoäitini olivat syntyneet kumpikin 1800-luvulla ja kokeneet kahden sodan ja pula-aikojen koettelemukset, samoin äitini on lapsuutensa elänyt sota-aikana. Näiltä viisailta naisilta olen varmastikin verenperintönä saanut arvostuksen ruokaa kohtaan, taidon sitä tuunata ja tietynlaisen nuukuuden geenin.
Kyse on itse asiassa hyvinkin yksinkertaisista asioista. Kerään esimerkiksi leivänkannikoita ja –paloja kuivumaan, sillä niistä saa hyvää, teollista tuotantoa maukkaampaa korppujauhoa. Puuron rippeet piilotan sämpylätaikinoihin, ylijääneistä perunoista saa loistavia pyttiksiä, vanhaksi menevät piimä- ja jugurttituotteet saavat uuden elämän piimäkakuissa ja muissa leivonnaisissa, piparipurkin pohjalle jääneitä piparkakkuja voi käyttää jälkiruoissa hillon ja kermavaahdon kera – vain muutamia vinkkejä mainitakseni. Ja kauppaan menen yleensä kauppalapun kanssa yllätysostosten välttämiseksi. Eli aivan simppeleitä asioita meidän kaikkien toimintatavoiksi.
Ja yksi vinkki on yli muiden: hanki oma koira! Ainakin tällä hetkellä meillä kotona kompostoriin päättyvät vain kahvinporot ja hedelmien kuoret, lopuista tähteistä pitää huolen suurikokoinen ja ruokahalultaan pohjaton nelijalkainen ”biokompostori”...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti